Kehityn

Rummuttelua

15.35


Meidän pikkuinen rumpali. Joka aamu herätään näihin ( jopa vähän ärsyttäviinkin) tömähdyksiin! Hyvähän se vain on, että tyyppi jumppaa! Sori häiriöäänet taustalla!
:)

Tänään mulla ei oikein ole mitään ihmeellistä kerrottavaa noin muuten. Viikonloppu hurahti nopeasti. Niinhän se valitettavasti aina tekee hyvässä seurassa..! Tuleva viikko tuo mukanaan taas paljon kivoja juttuja. Niistä sitten myöhemmin.

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille!

(Kohta menee 20 000 rikki. Todella hassua. Kiitos).

ihmettelyä

16.20




Pienen vauvan elämä. Niin tavattoman jännää! Jokapäivä keksii jonkun jutun ja sillä on sitten mukava naurattaa vanhempia tai vaikkapa vammaispalvelun sosiaalityöntekijää. 

Kerron myöhemmin tämänpäiväisestä tapaamisesta. Sekaisin ovat pienet päämme yhä mutta ehkä näillä eväillä jotka tänään saatiin, päästään alkuun. Tärkeintä on että Pirpanan on hyvä olla. Mitään tärkeämpää ei ole.

Ostettiin glögiä kaupasta. Vuoden ensimmäinen glögi on aina niin onnellinen juttu, jouluihmiselle. Tänään siis rojahdetaan sohvan pohjalle koko perhe ja äänestetään Tuusulan kuoro jatkoon Kuorosodassa. Siellä on nyt nimittäin pari tuttua nassua laulamassa tänävuonna. Tsemppii!

Hyytävän jännittävää Halloween-viikonloppua lukijoille!  

Downin syndrooma

Vastaus

0.12

En tiedä oliko sattumaa mutta eilisen päivitykseni jälkeen, sain Tainalta vastauksen. Hän vastasi ihan asiallisesti asialliseen palautteeseen. Aistin katumusta lukiessani sitä viestiä ja hän pahoitteli aiheuttamaansa mielipahaa. Olen tietysti ihan tyytyväinen mutta valitettavasti se, että pyytää minulta anteeksi, ei tässätapauksessa ole nyt se tärkein pointti. Edistysaskel kuitenkin. Toivon todella että myös hänen asenteissaan tapahtuu muutos joka on pysyvä. Muistutan vielä kerran sinua Taina:


Nyt tämä aihe on mun osaltani loppuun käsitelty. Tuo mainos on muuten tosi koskettava. Kyyneleet tirahti silmään kun sen tänään ensimmäisen kerran näin. Itse en ole vielä joutunut vastaavaan tilanteeseen, enemmänkin ehkä päinvastoin. Ihmiset ovat olleet todella ihania! Toivon sydämestäni, etten ikinä joudukkaan. Äidin sydänhän siinä särkyisi. Ja myös lapsen.

Pirpana tutustuu tuttiin
Meidän päivä on ollut täällä kotosalla tänään hyvin tavanomainen. Viimeyö sitten olikin ihan katastrofi jos niin voi sanoa. Minä siinä taas itkua väänsin kun tunnin välein piti herätä syöttämään. Miten tässä nyt näin kävi että palattiin siihen ihan pikkuvauva-aikaan takaisin. Jossainvaiheessa kun näytti jo niin hyvältä! Pirpana veti helposti 6-7 h heräämättä. Rupesin miettimään että voikohan olla kiinteiden aloittamisen myötä , ettei maito vaan pidä enää nälkää vai mistä tämä tämmöinen johtuu? No, toivotaan että tilanne tosiaan rauhoittuisi pian. 
Huomenna meillä on tapaaminen Pirpanan kehitysvammaneuvolan tiimoilta. Käydään esittäytymässä ja kuulemassa tulevasta. Ihan mielenkiintoista! Kerron sitten huomenna että mitä meille siellä sanottiin. Tuon tapaamisen jälkeen ajattelin lähteä shoppailemaan tytölle vähän isompia vaatteita kun suurin osa nykyisistä bodeista on enää vain yhdellä napilla kiinni. Niin se vaan kasvaa tuo meidänkin pieni Tirppanen <3 Ja hiukset ovat muuten nyt alkaneet kasvaa tohinalla! Tumma on muuttunut vaaleaksi. Kuinka ollakkaan!
;)


Herne nenässä

Naurunappula

0.16

Tänään nukuttiin muskarin ohi..TAAS! Mulla ei ollut aamulla sydäntä herättää sikeässä unessa nukkuvaa pientä. No, on meillä kevääseen asti aikaa opetella heräämään vähän aikaisemmin. Ja sitäpaitsi pappa piti Pirpanalle ihan oman muskarin synan säestyksellä ja tyttö viihtyi mainiosti. Sillävälin äiti sai syödä aamupalaa ja käydä rauhassa suihkussa :)

Tänään löydettiin myös Pirpanan heikoin lenkki eli siis se juttu joka saa aikaan maailman suloisimman nauruhepulin! Mummi sen keksi. Röllin Häläpätihämmää yhdistettynä hytkytykseen sai tytön sekoamaan ja sitä ollaankin lauleskeltu koko ilta sillä tuosta kikatuksesta tuli samantien riippuvaiseksi! Yritän huomenna saada kuvattua vähän.

Palaan hetkeksi aiempiin päivityksiin.Tuo viimeviikkoinen ajankohtainen kakkonen on aiheuttanut keskustelua sosiaalisessa mediassa paljonkin ja mun täytyy nyt myöntää tässä että oon tosi iloinen siitä. Lähetin itsekkin Taina Kovalaiselle asiallisen viestin ja toivomuksen jotta jatkossa hän yrittäisi muistaa että nämä keharit joita hän ei naapurikseen halua, ovat joidenkin äitien sekä isien lapsia ja aivan yhtä kallisarvoisia kun vaikkapa hänen omat kaksi poikaansa. Kerroin lopuksi että mulla on down-tyttö. Yllätys ei ollut suuri kun vastausta ei koskaan kuulunut. En mä vastausta oikeastaan kaivannutkaan. Kunhan sain sanoa. Tunsin että mulla oli oikeus vähän älähtää. Jokainen vanhempi miettii lastensa tulevaisuutta ja ei se kivalta tunnu kun joku sitten laukoo tuollaisia "faktoja" pöytään tv-ssä. Paska fiilishän siitä suoraansanottuna tulee varsinkin kun suurimmat huolenaiheet meillä erityislapsen vanhempina liittyykin juuri tytön tulevaisuuteen ja itsenäistymiseen. No, nyt onkin sitten jo huomattavasti helpompi hengittää kun tietää etten ollut ainoa joka vähän suutahti. Aika moni muukin teki niin. Ja syystä.

Eräs tuttu laittoi mun fb-sivuille tänään vähän erilaista näkökulmaa . Suosittelen katsomaan. Niinkuin hänellekkin totesin, sanonpa vielä täälläkin että lisää näitä positiivisia kertomuksia ja haastatteluja kiitos! :)

Asennevamma on kaikista vammoista se pahin.

Downin syndrooma

Liikutus

23.49


Tänään mun ihana kummityttö (Pirpanan serkku) 8-vee sanoi tosi kauniisti Pirpanaa hetken aikaa katseltuaan. Kirjoitinkin nuo lauseet siinä sitten samantien ylös. "Mä en oikein ymmärrä että mitenniin L on muka erilainen? Vaikka se onkin downi. Ehkä se on sen takia just niin kiltti ja iloinen" Äitin hanat aukesikin sitten siinä. Liikuttavaa oli ensimmäisen kerran kuulla kuinka tuo pikku kolmasluokkalainen ääneen mietiskeli ja yritti ymmärtää Pirpanan erityisyyttä.. <3 



Tänään huomattiin myös, että näillä kahdella ihanaisella serkuksella on muutenkin joku jännä yhteys. Pirpana jaksaisi tuntitolkulla tuijotella onnellisena hymyillen serkkutyttönsä laulelua ja tanssia.  Illalla siinä sitten aikuisten kesken juteltiinkin että heissä on jotain samaa vaikkakin Pirpanalla onkin tuo yksi ylimääräinen kromosomi. Tempperamenttia. Luonnetta. Jotain. 


No juu, tänään käytiin Gigantissa ja siellä oli... tylsää. Yksi parhaimmista keinoista saada tyttö nukkumaan, on lähteä shoppailemaan. Ja sehän sopii äitille.
Aamulla muskariin, siispä nyt untenmaille.




Suosituimmat

Facebook