epäonni

Kauhujen yö

21.21


Kello on varttia vaille yhdeksän illalla ja mun pienet on jo ihanasti untenmailla. Tämä ei oo viimeaikoina ollut kovinkaan yleistä ja yöunille on nukahdettu vasta kymmenen pintaan melkein joka ilta.

Syy tämäniltaiseen sammumiseen on selvä. Viimeyö oli nimittäin horroryö! Piippis karjui vatsakipujaan valehtelematta puoli viiteen asti ja PikkuW itkeskeli vartin välein tukkoisen nenän aiheuttamaa paniikkia, kun henki ei kulkenut normaaliin tapaan. Pojan jouduin jälleen hakemaan viereen ja H "nukkui" tytön kanssa lastenhuoneessa. Puoli viideltä mä seisoskelin olohuoneessa, katselin ikkunasta pihalle, nyyhkytin ja söin mandariinia viimeisen kerran. Sen jälkeen koko perhe nukahti hetkeksi. 

Tänään täällä Tanharissa on ollut siis aika uupunutta ja hiljaista porukkaa. Kun H tuli kotiin töistä, lähdettiin vähän ulos käpyttelemään ja näin tapahtui:


Meidän iso pieni neiti nukahti piiiiitkästä aikaa rattaisiin kun siellä oli niin mukavan pehmoista ja lämpöistä. Todella huono yö vaati siis veronsa.

Minä itse olen tänään nyyhkytellyt paljon. Normaalisti en väsymystäni itke, mutta tänään olen saanut ainakin kolme ihan kunnon itkupotkuraivari puuskaa. On ollut todella voimaton ja surullinen olo. Huolet sekä murheet ovat tuntuneet ylitsepääsemättömän suurilta ja ahdistus ollut maksimissaan.

 Tuleehan näitä, mutta onneksi ei usein. Ja nämä tällaiset fiilikset ovat suoraan verrannollisia yöllä nukuttujen tuntien määrään. Sen olen huomannut.

Nyt varauduttiin ja toimitettiin neitokaisen masua Microlaxin avulla ja onneksi pikkujätkän nenä ei enää vuoda samallatavalla kun eilen. Toivoa on, että ensiyönä meitä kaikkia siis nukuttaisi paremmin.
Oma fiiliskin on jo parempi. Riittää kun pääsi lämpimän peiton alle suklaajätskikulhon kanssa köllimään. 


W oppi tänään potkaisemaan palloa ja voi sitä riemua! Sekä isi, että poika oli silminnähden onnellisia tästä uudesta taidosta. 

Poitsun sanavarasto on toistaiseksi vielä kovin suppea (tätäkin asiaa oon tänään ehtinyt murehtimaan), mutta tänään siskon nimeä tapailtiin jo aika hienosti. Muita selkeitä sanoja on esim. "Pallo", "Anna!", "Ei", "Pappa". Siinäpä ne oikeastaan ovatkin. 

Ehtiihän tuota.

Piippis on tosi ahkera matkimaan ja yritystä löytyy ihan hirveästi. Uusia sanoja hänellä on tällähetkellä vaikkapa "Koiia" eli koira ja "Wavva". Se on siellä äiskän masussa se wavva.

Huomenna tulee kiinteistövälittäjä ottamaan kuvia. Sehän siis tarkoittaa sitä, että pitää siivota järjestellä puunata ja stailata. Nyt me nimittäin myydään tää koti.

Parempaa yötä ja mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille! 






Kehityn

Tavarataivas

21.18



Saatiin tilaisuus lähteä katsomaan Tavarataivas-dokumenttielokuva kutsuvierasennaakkoon ja odotukset täyttyivät. En lähde sen kummemmin elokuvaa ruotimaan täällä vaan suosittelen, että jokainen siitä kiinnostunut käy leffateatterissa tekemässä omat arvionsa. Puolitoistatuntisen aikana tuli naurettua, itkettyä sekä ajateltua asioita vähän toiselta kantilta kun normaalisti. Tosi kiva, hyvin toteutettu hyvänmielenelokuva, sanon mä!

Meillä meni yllättäen vähän myöhään ja ihan vaan siitä syystä että meillä oli tosi kivaa. Tänään siis on väsyttänyt. H parka meni vielä aamulla töihin ja nukkui vaan muutaman tunnin yöunet. Toisaalta meidän yöunet normaalistikkin saattavat jäädä yhtä lyhyiksi eli eipä tuo nyt niin uutta ollut H:lle. 

Huomenna mennään Tuusulaan toivottelemaan Pirpanan ja pikkuW:n ukille isot onnentoivotukset  eilisten synttäreiden johdosta. Onnea Ukki! 

Piippis otti viimeyönä matkasängyssään ensimmäiset ryömimismaistiaiset, eteenpäin siis. Takaperinhän tyttö on päässyt "etenemään" jo muutaman kuukauden ajan. Tänään on harjoteltu sanojakin ihan ennätyksellisen paljon. Koru, Puuro, Pappa, Puh sekä Pää ovat jo täysin tunnistettavissa. Itse oon yllättynyt siitä että tyttö treenaa  R-kirjainta noin suurella innolla. Edelleen sitä The sanaa odotellessa..
;)

Pikku W:n kanssa ollaan aloiteltu puurot sekä kiinteät enenevässä määrin ja se on tunnustettava, että hermot on joskus koetuksella siinä hommassa niin. Kaveri kun ei vaan vielä oikein tykkää mistään (maito ei kuulu tähän kategoriaan). Suu on visusti viivana ja vaikka naurattaisikin niin jässi on oppinut hymyilemään huulet tiukasti kiinni toisissaan syötön aikana. Huhheijaa, toivotaan että alkais pikkuhiljaa ruoka maistumaan.  Tänään se vielä säikäytti meidät vetäisemällä vähän puuroa rööreihinsä ja hetkenaikaa siinä sitten availi hengitysteitään. No, tärkeintä on yrittää pysyä rauhallisena ja niin tehtiinkin. 

Mitä pienet edellä, sitä isommat perässä eli toisinsanoen nyt me mennään nukkumaan. 



Suosituimmat

Facebook