Tuleva ekaluokkalainen piipahti tänään terkkarissa perinteisessä kouluuntulotarkastuksessa ja samalla neitokaiseen tuikattiin kaksi rokotustakin. Päädyimme H:n kanssa siihen lopputulemaan (hetken aikaa pohdiskeltuamme), että tässä vaiheessa on varmasti ihan oikea ajankohta ottaa tuo vesirokkorokote - kun tähän asti olemme taudilta välttyneet. Myös MPR uusittiin. 

Piippis kasvaa tasaisesti omalla käyrällään ja muutenkin on sopusuhtainen neiti. Reippaasti pimu vastaanotti nuo kaksi rokotusta ja nyt sitten vaan toivotaankin, että säästymme ikävimmiltä oireiluilta. 

Aikaisemmat kuulotutkimukset eivät ole onnistuneet (johtuen mm. ahtaista korvakäytävistä), mutta nyt kun neiti on jo "iso tyttö" niin tänään saimme ylpeinä todistaa jotakin historiallista.  Näin hienosti tutkimus sujui! Tässäpä äiskälle hyvänmielenvideo vailla vertaa:

Pieni kätönen nousi super reippaasti joka kerta (suloisten hymyjen säestämänä) kun luureista kuului piippaus, ja tyttösen kuulo todettiin oikein hyväksi. Kiitoksena mallikkaasta käyttäytymisestä, sai neitokainen valita itsellensä jonkun pienen yllärin kaupasta - kotona sitten herkuteltiin Kismetillä. Myös kirjastossa käytiin(mikä on aina super kiva juttu) ja sieltä matkaan tarttui uusi Frozen-kirja (Arendelin aave). 

 

Voi herrajestas sentään! Ensi viikolla ensimmäisellä vauvallani alkaa jo koulu ja keskimmäinenkin aloittaa eskarin! Olen kauhuissani (jälleen kerran) mutta nyt tiedän jo kokemuksesta sen, että kaikki kyllä lutviutuu. Kesän aikana kiristynyt napanuora pääsee taas venymään hieman suuntaan jos toiseenkin, ja se varmasti tekee ihan hyvää meille kaikille. Näin haluan uskoa. 

Omien opintojen jatkuminen jännittää paljon. Osa jo tutuksi tulleista luokkakavereista on siirtynyt porukasta oppisopimuslaisten jengiin,ja nyt olen salaa itsekin alkanut siitä haaveilemaan - olisihan se taloudellisesti kannattavampaa. No, katsotaan nyt että mitä tuleva syksy tullessaan tuo. Olen täysin avoin kaikelle uudelle edelleen..

Nyt en kuitenkaan vielä liiaksi jaksa murehtia, vaikka arki kolkutteleekin jo nurkan takana. H aloitti tänään työt mutta me lomaillaan lasten kanssa vielä tovi. 

 

 Tällainen pikkupostaus alkavaan viikkoon! Meillä onkin jälleen juhlaviikko ja varmasti tulen palailemaan siihen perinteisen synttärikirjoituksen muodossa..

<3

Onni onnettomuudessa, mä ehdin paikalle ajoissa ja pääsin purkamaan tuntojani raskauteen liittyvissä asioissa. 

Valitettavasti mitään apua en vaivoihini saanut. Verenpaineet oli hyvät, pulssi vähän korkea mutta niinhän se on nyt ollut tässä jo pidemmän aikaa, ei sokeria eikä proteinia pississä. Paperilla kaikki näyttää siis hyvältä, mutta mun olo on silti kurja. En jaksa suihkussa tosiaan seistä 5min kauempaa sillä henkeä alkaa ahdistamaan muuten liikaa ja lihakset menee aivan veltoksi. Aamut on kaikista kurjinta aikaa. Lasten kanssa oleminen yksinään on pääsääntöisesti jo hurjan rankkaa fyysisesti, mutta onneksi mulla on äiti lähellä. Kaikista huonoimpina päivinä hän rientää apuun ja se on iiiso etuoikeus se. 

Sf-mitta kulkee aivan keskikäyrällä ja oli nyt tosiaan sen 29 cm raskausviikolla 33. Painoa on tullut 600g viikossa, mutta näillä viikoilla painopyrähdys on tapahtunut joka raskaudessa. Luotan että satagrammaisten kertyminen rauhoittuu tulevina viikkoina ;) 

Ei tässä nyt auta kun vaan jaksaa ja ottaa mahdollisimman iisisti. Toiset jäävät saikulle tässävaiheessa, mutta mulle paluu töihin olisi tällähetkellä helpompaa kun näiden taaperoisten perässä juokseminen, heh. 

Aika yksin näiden vaivojen kanssa kyllä on. Vaikka kuinka yrittää ammatti-ihmisille selittää miten pelottavalta tuntuu olla fyysisesti näin heikossa kunnossa niin silti tuntuu ettei tarpeeksi selkeästi saa asiaa selitetyksi. Ja onhan se niin, etteivät he voi asialle oikein mitään tehdä, mutta silti..Toivotaan nyt ettei kyse ole mistään vakavasta. Ei mulla näin rankkaa oikein koskaan ole ollutkaan loppuvaiheessa .. Luulen että kolme raskautta neljän vuoden sisään alkaa nyt vaan vaatimaan veronsa mun kropasta. Ja äidin pienestä koosta tuskin on apua tilanteessa.

Noh, näillä mennään. Palkintoa odotellessa. Se on varmasti tosi ihana.

Ainiin se mun pitikin vielä kertoa, että terkkari epäili vauvan kääntyneen perätilaan ainakin toistaiseksi. Sydänäänet kuuluivat niin ylhäältä. Jännä nähdä miltä synnytystapa-arviossa sitten näyttää. 

Tämä ilta on kaikesta huolimatta mennyt tosi kivasti kolmistaan lapsosten kanssa. 

Lähinnä näissä merkeissä: