Sielunmaisemissani
13.57...tai pikemminkin sielunmaisemissamme.
Haluan kertoa teille nyt paikasta, josta on tullut hyvin merkityksellinen meille näiden kuluneen puolentoista vuoden aikana. Se on paikka, johon riennämme rauhoittumaan aina kun tarvetta sellaiselle on. Vaikka elämme nyt täällä pohjoisen kauneuden keskellä, on arki kuitenkin samanlaista kuin mitä se oli etelänkin kodissa. Tai no ei se nyt aivan samanlaista ole, mutta arkea se on kuitenkin.
Joskus sitä arkea on siis pakko päästä hetkeksi pakoon, ja onneksemme meidän ei tosiaan tarvitse kulkea kuin kilometrin verran pohjoisempaan, jotta kykenemme irroittautumaan työviikon hulinoista.
Minua ihan huvitti kun pläräsin kuvia Aurora-mökissä vietetyistä hetkistä ja tajusin, että otoksia on kertynyt melkoisesti jokaiselta vuodenajalta. Tulette nyt näkemään niistä muutamia.
Joululomalla päätimme, että lähdemme yhdeksi vuorokaudeksi mökille nautiskelemaan puusaunan lempeistä löylyistä sekä ihastelemaan tähtitaivasta höyryävään ulkoporealtaaseen. Iloksemme Tenon ylle aukesivat myös mitä upeimmat revontulet, ja niiden loimuihin saimme lopulta H:n kanssa nukahtaa.
.jpeg)
(Kuvat sumeita, mutta ehkä tunnelmasta saa ainakin osittain aavistuksen)
Ennen kun saavuimme mökille, kuopusta huoletti se että onkohan paikanpäälle koristeltu joulukuusta ollenkaan? Yllätys olikin siis luonnollisesti mieluinen kun huomasimme, että söpö pikku kuusi odotti olohuoneessa valoineen sekä koristeineen. Tunnelma oli jouluisen lämpöinen.
Aurora-mökissä on 1 pieni makuusoppi, jossa meidän ipanat tykkäävät ihan hirmuisesti nukkua (ja lukea!). "Ruukaamme" pakata aina mukaan omat petivaatteet, jotta tunnelma olisi mahdollisimman kotoisa :)
Toki lomailijoiden on mahdollista tilata liinavaatteet valmiiksi mökkiä varatessaan, ja monelle se onkin helpoin vaihtoehto.
.jpeg)
.jpeg)
..vuodenajasta riippumatta.
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
Muutaman tärkeän muiston haluaisin teille erityisesti reissuiltamme jakaa.
Äitienpäivänä 2023 saimme ex tempore ajatuksen kurkata netin kautta, josko Aurora olisi vapaana (kaipasimme päivään jotain pientä "spessua"). Iloksemme huomasimme että onhan se! Varasimme mökin omaan käyttöömme, ja lähdimme viettämään yhtä elämäni ikimuistoisimmista äitienpäivistä.
Tuona sunnuntaina jäät lähtivät Tenosta, ja päivän kohokohta olikin seurata mökin ohi lipuvia jäälauttoja - emmehän sellaista koskaan aikaisemmin olleet nähneet. Perheemme rohkelikot (kaksi nuorimmaista) uskaltautuivat jopa pulahtamaan niiden keskelle!
Mieleen jäi myös eräskin lokki, joka sai koko porukan suupielet leveään hymyyn, Suoraan mökkimme kohdalla tuo lintunen lensi jäälautan päälle, ja matkusti siinä pienen matkaa kohti jäämerta. N. 200 m matkasta nautittuaan, lennähti taas mökin kohdalle ja valitsi uuden lautan. Jälleen matkasi sen 200 m ja tämä kuvio toistui lukuisia kertoja.
.jpeg)
Toinen rakkaistakin rakkain muisto on se, kun ystävämme lensivät etelästä maaliskuussa luoksemme ja vietimme yhdessä täällä H:n pyöreitä. Varasimme mökin koko viikonlopuksi, ja kutsuimme illalla myös paikallisia ystäviämme sinne juhlimaan. Saunoimme, söimme ja rentouduimme ulkoporeissa. Jälleen kerran myös revontulet saapuivat valaisemaan rakkaan juhlapäivän iltaa. Luontoäitikin päätti siis osallistua kemuihin.
Aiemmin päivällä olimme varanneet Nights of northern lightsilta liukulumikengät, ja ensikertalaisina suksimme sangen onnistuneesti Skaidijärven kodalle grillaamaan makkaraa sekä poksauttamaan skumpat sankarille. Paikalla oli myös liuta hollantilaisia, jotka raikuvalla äänellä intoutuivat kajauttamaan ilmoille synttäriaariatkin sankarille.
Aurinko paistoi ja tunturissa oli aivan täydellinen kevätpäivä. Nämä ovat juurikin niitä hetkiä, jotka säilyvät sydämen sopukoissa hamaan loppuun asti.
Ihania, rakkaita muistoja!
.jpeg)
Seuraavana päivänä myös mummi sekä pienet muruset pääsivät mökille juhlimaan nelikymppistä. Olivat nelistään viettäneet edellisen vuorokauden laatuaikaa yhdessä meidän kotona, sillä äidin tänne saapuminen oli ajoitettu tarkoituksella samaan ajankohtaan. Hän itse sitä vaati.
Ja nyt taas itkettää vähän.
Onneksi äiti ehdit vielä tänne luoksemme, ja sait nähdä tämän meille tärkeän paikan. Ihastuit siihen myös.
Ikävä sua.
.jpeg)
(Nuorgamin paikallisesta ravintolasta saapi muuten todella herkullista pizzaa. Ja sushiakin aina perjantaisin. Mökkireissuilla maistuupi vielä erityisen hyvältä!)
 |
| Vuoden 2023 viimeiset kylvyt |
Olemme niin kiintyneitä tähän paikkaan, että ilmaisin jo halukkuutemme ostaa sen jos se joskus tulee myyntiin. Kyse ei siis ole mistään ihan pienestä hurahduksesta, heh.
Laitan tähän loppuun vielä muutaman tunnelmointikuvan.
Syksyllä saimme saunan lauteilta ihastella alla näkyvää maisemaa. Se menisi aivan taulusta!
Kesällä yöttömän yön aurinko paistoi terassille. Naapurin hieman suuremmassa Arktika-mökissä paikalliset ystävät juhlivat syntymäpäiviä, ja kävimme H:n kanssa vuorotellen siellä sankaria onnittelemassa.
.jpeg)
Samaisella reissulla salakuvasin kaksi kaverusta iltalenkillä rannassa. Puissa juuri puhjennut lehtivihreä sekä auringossa kylpevä Teno. Lapin kesä!
Kauneinta ruskaa ihastelimme porealtaasta käsin vuonna 2023. Edeltävänä syksynä oranssin sävyt jäivät hieman vajavaisiksi. Syytä siihen en tarkalleen ottaen tiedä.
Kylvetty on. Se lienee ainakin selvää.
Jostain syystä meidän naperot tykkäävät käyttää tuota poreammetta ilman poreita. Silloin on helpompi kuunnella luonnon ääniä ja hiljaisuutta. Itsekin suosin samaa.
Auroran terassilla olen kuunnellut pöllöjen huhuilua sekä vesilintujen laulelua. Eräänä syksyisenä aamuna kun heräsimme, oli vastarannalla 7 joutsenta. Saattoi niitä olla enemmänkin. Siinähän se aamupäivä meni mukavasti lintuja ihastellessa.
Muutaman viikon päästä saamme etelästä erittäin rakkaita vieraita. Ei liene vaikea arvata, missä majoittuvat? Luvassa siis lisää ihania Aurora-hetkiä. Vielä ei ole tullut aika heittää hyvästejä.
Ei vielä.
0 kommenttia