Räkä sekä yskä väsyttää ihan mahdottomasti. Tällaistakin pääsi tapahtumaan sillävälin, kun äiti haki aamukahvinsa keittiöstä. Pikkuneiti varasti itse tuon lampaantaljan sohvan selkänojalta ja painoi päänsä siihen. Sitten nukahti.
Illalla sitten jaksettiin näinkin iloisesti kruisailla.
Tällaista tää meidän lapsiperhearki nyt on. Oikein varsinainen pääsiäisloma! ;) Kaikki vuoronperään nukutaan ja yritetään maksaa univelkojamme takaisin. Aika hyvin itse olen siinä onnistunutkin nyt ja oma olotila on tosi hyvä. Nuo pienet vielä puolikuntoisia. W on jo parempi, mutta nämä pikkunaiset vasta aloittelevat kunnolla.
Vielä koittaa se hetki, että juhlapyhät vietetään vähän tyylikkäämin ja energisemmin kun vaan syöden ja nukkuen. Kaikki kuitenkin aikanaan. Nyt on näin ja tällähetkellä keskitytään siihen, että meillä kaikilla tässä jengissä olisi mahdollisimman hyvä olla. Se hyvinvointi tarkoittaa unta. Ja unta. Aina kun vaan mahdollista.
Siispä, kauniita unia <3
Kerronpa teille nyt jotain todella liikuttavaa ja iloista. Armahaisen isosiskoni suloinen esikoistytär saavuttaa huomenna täysi-ikäisyyden raja-pyykin ja sitä on täti-ihmisen hyvin vaikea käsittää. Nämä allaolevat kuvat on räpsäisty vuonna 1998, jolloin vietin hieman pidemmän ajanjakson kesälomastani siskoni, sekä tämän nyt jo muka niin aikuisen siskontyttäreni kanssa Lissabonissa Portugalissa. Myös siskoni lapsuudenystävä A liittyi joukkoon iloiseen jossainvaiheessa, ja hänen kanssaan lensin takaisin kotiin suomeen muutaman viikon lomailun jälkeen. Sisko ja tuo pieni tyttö tuossa kuvassa (joka hyvin paljon meidän kuopusta muistuttaa) jäi vielä toviksi paikanpäälle senhetkisen elämäntilanteensa vuoksi.
Nyt vuosien (vai vuosikymmenien?!) jälkeen, lähdemme kesäkuussa reissuun tällä samalla porukalla. Samaan kaupunkiin, samaisille kaduille, verestämään vanhoja muistoja. Haistelemaan Lissabonia ja tutkiskelemaan, onko kaupungin syke muuttunut.
Neiti V:n syntymäpäivien kunniaksi.
Olen tuhannen innoissani ja onnellinen. En malta oikein pysyä housuissani.
Olemme kaikki täysi-ikäisiä nyt. Jännä nähdä tätäkin kaupunkia "aikuisen" silmin. Sekä minä, että tuo pahuksen aikuinen siskontyttö :D Miten voit olla jo?!
On aivan mahtavaa lähteä reissuun tutussa ja turvallisessa porukassa. Jokaiselle neljälle meistä on tapahtunut suuria asioita näiden vuosien varrella ja kasvua on satavarmasti tapahtunut niin henkisesti kun muutenkin. Silti kuitenkin kun näitä ylläolevia kuvia katselen, tuntuu kun ne olisi otettu ihan vasta äsken.
Itse todennäköisesti nukun ensimmäisen vuorokauden, niinkun tapahtui mun ja H:n Dublinin reissullakin syksyllä 2013. Niiden unosten jälkeen lupaan kuitenkin keskittyä portviiniin, fadoon, sekä historian siipien havinaan. Ja ennenkaikkea noihin rakkaisiin ihmisiin tuossa yläpuolella.
Ehkä ostan Lenny Kravitzin uusimman albumin (niinkun silloinkin tein), ostan myös kesäkengät (niinkun silloinkin tein), ja ikävöin kotopuolessa odottavia rakkaita (niinkun silloinkin tein). Kyllä ne muruset täällä pärjää tuon pidennetyn viikonlopun ihan varmasti ilman minuakin. H:lla on apujoukot paikalla aina tarvittaessa. Ihan muutaman kymmenen metrin päässä.
Tää on oikeasti aivan huippujuttu.
Onnea rakas Vilma. Olet tätsylle aivan järjettömän tärkeä pakkaus. PikkuW:n kummitäti, nainen isolla N:llä. Ihan kohta täysi-ikäinen. Huh. Supermahtavaa lähteä yhdessä reissuun! Rakas olet.
<3
Sillävälin kun muut vielä nukkuivat päiväunia.
Ei löydy sanoja.
Olet huippumimmi Piippis kulta.
<3
Tällaista iloista, mutta vähän nuhaista porukkaa meillä täällä edelleen. Kuume ei noussut enää W:lle uudestaan ja nyt uskallankin jo toivoa, että se kuume piipahti vaan pikaisesti kylässä. Räkää riittää senkin edestä. Piippiksellä ei vielä, mutta jännä nähdä alkaako hänkin niiskuttelemaan jossainvaiheessa tässä. Vauvakin on vähän kiukkuinen sekä tukkoinen, ja ne hampaatkin puskee nyt ihan tohinalla läpi ikenistä. Toivottavasti pian helpottaa. Sekä hampaiden puskeminen, että pöpöt. Onneksi nyt ei kuitenkaan näyttäisi olevan kyseessä mikään inhottava kausi-influenssa vaan oma arvaukseni osui oikeaan ja tää on jotain ihan perus kevät lentsua.
Tällaiset sairastelupäivät on aika rankkoja meille kaikille, kun ei päästä ihmisten ilmoille tai ulos. Lapsiparat. Mä otin puolentunnin irtioton ja kävin jokaviikkoisella laulutunnillani. Se oli muuten ehdottomasti yksi talven parhaimmista päätöksistä tuo uuden harrastuksen aloittaminen. Pitää mielen sekä ruumiin virkeänä ja tänään oli tosi onnistunut puolituntinen.
Otettiin uusi laulukin repertuaariin :)
Huh! Enää huominen ja sitten alkaa pitkä vapaa isilläkin. Ihan parasta.
Tsemppiä kaikille loppurutistukseen ennen lomia. Sekä muille mammoille kotiin, että työpaikalla uurastaville! :)
