Kiireen keskeltä kajahtaa iloisia uutisia ystäville sekä tovereille! 

Moni varmasti tietääkin, että 21.3- eli kansainvälinen Downin syndrooma-päivä lähestyy hurjaa vauhtia, ja tänä vuonna on meillä täällä suomessakin luvassa jos jonkinmoista tempausta päivän tiimoilta. Itsellänikin on ihan ikioma ajatus, mutta sen toteutumisesta emme vielä ole saaneet varmuutta. Jos tänä vuonna aikataulut eivät anna periksi, toteutan suunnitelmani myöhemmin. Siitä tulee kuitenkin hieno sitten kun aika sille on oikea – sen lupaan! 

Muutama viikko sitten sain kuulla sangen onnellisia uutisia. The peanut butter elokuvan maahantuoja, Hanna Cinemanselta laittoi minulle viestiä ja kertoi, että olisi halukas yhteistyössä ihanan yksityisen helsinkiläisen elokuvateatteri Orionin kanssa varaamaan minun ystävilleni, vertaisväelle sekä blogini lukijoille kokonaisen salin esittääkseen tuon huikean ihanan sekä liikuttavan elokuvan ilmaiseksi. Pillahdin kyyneliin silkasta onnesta. 

Nyt juuri sinulla onkin mahdollisuus saada oma lippu tuohon näytökseen, joka esitetään 22.3 klo 12.00 helsinkiläisessä elokuvateatterissa! Miten siis saada lippu omakseen? Jotta saisin pysymään  jollakin tavalla pakan kasassa (jaossa melkein 200 lippua) , toivon yhteydenottoa sähköpostiini jonka osoite on 47palasta@gmail.com. Ilmoitathan nimesi sekä avecisi nimen. Kun saat kuittauksen minulta, löytyy nimesi nimilistasta sunnuntaina 22.3 elokuvateatterin lipunmyynnissä.

 Olethan hei nopea? Liput saattavat mennä hyvikin rivakasti ”kaupaksi”. Ilmoittelen instan puolella kun kaikki liput on jaettu mutta muista, vastaukseni sähköpostiin on ainoa virallinen vahvistus.

Vitsit miten kiva fiilis ja vatsanpohjassa perhosia! Saan viettää 21.3-päivän epävirallisia jatkoja Helsingissä ystävien, vertaisten sekä rakkaiden lukijoiden loistoseurassa – tämän hetken ykkösleffaa katselemalla! Nyt jaossa siis  hyvää mieltä roppakaupalla! Toivottavasti nähdään muutaman viikon päästä leffaelämyksen parissa. 

Laitan tähän postaukseen vielä vähän fiiliksiä meidän hiihtolomaviikolta. Piipahdettiin ensimmäistä kertaa Rush Helsingissä ja vautsi vau mitä meininkiä siellä olikaan! Kuvat puhukoon puolestaan siinä, mitä tunnelmaan tulee! Piippikselle tunti oli juurikin oikea aika hyppiä sekä pomppia (enempää ei olisi jaksanut) mutta ekaluokkalainen sekä tuleva eskarilainen olisi jaksanut toisenkin tunnin loikkia. 

Nämä iloiset Rush-otokset kuvastavat nyt hyvin tämänhetkisiä fiiliksiäni. Välillä tosiaan tuntuu että meinaan lentoon lähteä kun niin kovasti innoissani olen.

Siispä mitä ihaninta alkavaa viikkoa kaikille! Todella hektinen työrupeama on nyt takana päin ja toivon löytäväni taas helpommin aikaa kirjoittelullekin :) 

Mitä ajatuksia sekä tuntemuksia tarkalleen ottaen The peanut butter Falcon synnytti meissä vanhemmissa? Ensimmäisen vartin sisään saimme kokea ihmisen syvien sekä suurten tuntemusten koko laajan kirjon! Itkimme ja nauroimme vuoronperään. Vilkaisimme toisiamme hymyillen, kippistelimme (kyllä olimme K18-näytöksessä ensimmäistä kertaa)  ja syvä kiitollisuus oli tuossa hetkessä äänettömästi läsnä. Miksikö? Siitä yksinkertaisesta syystä, että paluutamme kotopuolessa kahden muun timanttisen ipanan suloisessa seurassa odotti ihan ikioma oman elämänsä sankaritar! Se tyyppi joka päivittäin saa meidät nauramaan , viihtymään sekä nauttimaan elämästä ja sen mukanaan tuomista kommelluksista - ihan niin kuin Zak tekee parituntisen ajan sadoilletuhansille ihmisille ympäri maailman...

..murtaen ennakkoluuloja sekä rikkoen rajoja!

Tätä kässäriä kirjoitettaessa sekä ennen varsinaista ohjausta, on taustatyötä tehty erityisen suurella pieteetillä. Esimerkkinä nyt kerrottakoon vaikkapa kohtaus, jossa hoitokodin iäkäs kämppis (suurin osa asukkaista vanhuksia)  toteaa Zakille että jos saisi dollarin jokaisesta kerrasta kun samaa showpaini VHS:sää katsotaan, olisi hän rikas mies. Meillähän tämä kotona on koko perheelle hyvinkin tuttu kuvio! 

Frozen 1:stä  on kotoseiniemme sisäpuolella luukutettu alusta loppuun valehtelematta ainakin sataan kertaan. Se on ”joskus” aiheuttanut pientä turhautumista sekä nupinaa talomme muissa nuorissa asukkaissa. Frozen 2 ei ole vielä saanut DVD-ensi-iltaansa, mutta jo nyt lukuisat youtubeklipit on ns. ”kulutettu”  ei-enää-niin-uunituoreeksi. Jokapäivä esikoisneitokaisemme heittää ilmoille ihastuneen toteamuksen suurimmasta unelmastansa : ”Minä niiiiiin odotan että pääsen katsomaan taas uuden Frozen kakkosen kun se tulee Vuokraamoon!”.  

Elokuva on ihana, koskettava ja jotenkin täydellisen realistinen kaikessa suloisuudessaan! Downin oireyhtymä näyttäytyy siinä niin rehellisenä sekä normaalina asiana.  Elämä extrakromosomin värittämänä on juurikin kaikkea sitä, mitä Zack Gottsagen valkokankaalla katsojien nähtäväksi tarjoaa. Sinnikkyys, jästipäisyys, uskollisuus, fanaattisuus, lojaalius sekä hellyys nousevat päällimmäisinä luonteenpiirteinä esiin ja sitä, juuri SITÄ on meidänkin arkemme erityislapsiperheen vanhempien näkökulmasta katsottuna. Kun Piippis syntyi toukokuussa 2011, saapui elämääni ensimmäinen ihminen, joka sataprosenttisella varmuudella tulee pysymään tuossa mun rinnallani - ikuisena ystävänä. Uskollisena, rakastavana, hellyyttä ympärilleen jakaen, päättäväisenä, sinnikäänä sekä aitona. Hassutellen ja hölmöillen. 

”En voi olla sankari, koska minulla on downin syndrooma”, 

toteaa Zak  jossain vaiheessa elokuvan edetessä. Tämä kommentti saa kyyneleet virtaamaan allekirjoittaneen silmäkulmista.  Muutama viikko sitten meidän lapset katselivat Netflixistä lastenelokuvaa, jossa kertojan ääni kysyi yhtäkkiä 

”Oletko koskaan ajatellut että  olisit erilainen kuin muut?” 

”Oleeeen”,

vastasi Pirpana sohvalta määrätietoisesti huudahtaen! 

Samainen neitokainen totesi yksi päivä myös surullisena ”Miksi minä en koskaan opi mitään!” . 

Luonnollisesti tämä sitten riipaisi isosti sydämestä ja äitinä minun oli pakko heittää oma vastineeni mimmin mielipiteelle. Se nimittäin oli selkeä mielipide häneltä, ei kysymys.

”Rakas sinä opit, sinä opit kokoajan hienoja uusia asioita! Sinä osaat kulkea yksin nätisti taksilla kouluun ja sieltä kotiin. Sinä osaat käydä suihkussa itse. Osaat kirjaimia ja osaat numeroita. Osaat tanssia. Osaat tavuttaa ja muutamia sanojakin osaat jo lukea. Osaat lohduttaa ja suukottaa. Sinä olet taitava tyttö ja jokainen meistä oppii asiat omalla ajallaan!”

"Sinä olet ihana".

Niin kuin Piippis on avannut minun silmäni erilaisuudelle ja tehnyt maailmasta entistä kauniimman sekä rikkaamman, niin tekee nyt The peanut butter Falcon koko maailmalle. Pyydän, käykäähän katsomassa. Se on joka pennin väärti. 

Tiedättekö, tämänkin elokuvan takana on liuta ihmisiä, joiden läheisten joukossa on monta kehitysvammaista henkilöä. Päätähti Zack on yksi näistä läheisistä. Hän pääsi toteuttamaan unelmiaan tämän elokuvan myötä ja melko mallikkaasti sen tekikin! En mä osaa selittää. Sun on vaan pakko nähdä tämä itse.