Yksi varmimmista keinoista saada ystävän suu hymyyn, on lähettää postikortti. Pirpana sai tänään ensimmäisen oman sellaisen. 

Kiitämme asianosaisia. Myös vanhemmat tulivat tosi, TOSI iloiseksi tästä postista.

<3

Olipahan muuten taas taistelu saada lapsi nukkumaan! Kun ikää tulee, muuttuu hän tässä suhteessa vaativammaksi. Ei suostuisi nukahtamaan kun vain ja ainoastaan tissi suussa. Eihän sellainen peli vetele. Siispä nyt on alkanut tiukat treenit. Itku meinasti tirahtaa taas äsken ( siis multa myös ) mutta sinnikäs yritys näköjään palkitaan. Tuossa se nyt nukkuu meidän välissä. Niin, meillä nukkuu kaikki kolme nykyään samassa sängyssä. Asiat vaan jotenkin lutviutui niin. Onhan se mulle helpompaa mutta ei se ylitsepääsemättömän vaikeaa olisi nostaa tyttöä yöllä omasta sängystäkään syömään. Me vaan nukutaan kaikki niin paljon paremmin tässä "perhepedissä". Ainoastaan kerran olen herännyt vihaiseen käskyyn kun erehdyin tyynystä. Pirpana osasi hienosti varoittaa ja sitten jatkettiin kaikki onnellisesti unia :) Kuullostaa ehkä hurjemmalta kun mikä tilanne oikeasti oli. Kyllähän tuo sillointällöin omassa pinnasängyssäänkin nukkuu. Fiilispohjalta. Olisi kiva tietää mitä ajatuksia tämä perhepeti herättää mun blogini lukijoissa? Kertokaahan!

Tänään kokeiltiin jo peruna-porkkanavelliä. Upposihan se. Ehkä vähän kipristeli masua mutta ei jatkunut kauaa. Sitten kun yritin äidinmaidonkorviketta niin eipäs enää kelvannutkaan. Hassu tyttö <3

Tuossa vielä yksi tärähtänyt todiste siitä että meillä osataan jo hienosti kannatella päätä.

Tänään oli taas mukava muistaa miten ihania ystäviä mulla on ja että ne ystävät pysyy vaikka elämä joskus viekin meitä vähän kauaksi toisistamme. Kiva huomata että Pirpanallekkin on paikka näiden ihmisten sydämissä..