Viimeinen päivitys..

22.57

..vuonna 2012. Kaksi kulunutta vuotta ovat olleet mun elämässäni aivan poikkeuksellisen maagisia kun olen saanut elämääni nuo kaksi pientä ihmistä,  jotka äidiksi minut tekivät sekä opettivat rakastamaan lujasti. Rakastamaan tavalla jota en ole koskaan ennen kokenut. Nuo kaksi pientä ovat kummatkin niin täydellisiä ihmisiä että joskus tuntuu uskomattomalta ajatella että itse olen jotain noin kaunista maailmaan luonut.

H on muuttunut mun silmissäni vastuuntuntoiseksi ja turvalliseksi isäksi ja näinollen tunteet myös häntä kohtaan ovat lujittuneet. Toki väsymys sekä uupumus on näkynyt parisuhteessa mutta sekös vasta luonnollinen ilmiö onkin ja tärkeintä on että asian tiedostaa silloin kun eripuraa esiintyy arjessa. Parempaa isää en lapsilleni voisi toivoa.


Oma äiti sekä isä ansaitsee spessukiitokset hoitoavusta silloin kun mun omat kädet eivät yksinkertaisesti ole riittäneet, henkisestä tuesta sekä hyvistä vinkeistä liittyen lastenhoitoon ja arjessa selviytymiseen. Pirpanalla sekä pikkuveljellä on käynyt lykky isovanhempien suhteen. Lapset kun viihtyvät niin mummin sekä papan, kun myös ukin sekä mummun seurassa mainiosti. Kiitokset siis Tuusulan suuntaan myös tuesta ja avusta!

Muille perheenjäsenille(Heikin perhe, oma siskoni -  sekä veljeni perheineen) sekä ystäville paljon lämpimiä ajatuksia tahdon toivottaa myös syystä että niin hienosti olette asennoituneet meidän  tilanteeseen ja jättäneet turhat voivottelut voivottelematta. Nähneet asiat yhtä positiivisena meidän kanssamme sekä uskaltaneet puhua. Omat ystävät ovat hienosti jaksaneet ymmärtää hormonisohjoista päätäni sekä väsymystä joka jälleen kerran on verottanut sosiaalisista kanssakäymisistä. Tilanne muuttuu kokoajan parempaan suuntaan, sen lupaan.

Jännä nähdä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Sen tiedän että enää ei mennä jo tutuksi tulleen kaavan mukaan, eli tiedossa ei ole ensivuodelle ultrakuvia tai aamupahoinvointeja. Nyt tapahtuu ihan uudenlaisia asioita. Jotain suunnitelmia meillä on mutta palataan niihin sitten myöhemmin. 

Oman kodin ostaminen oli muuten myös aika merkittävä ja upea juttu kuluneelle vuodelle. Oikein odotan kesää että pääsen pihaa uusimaan enemmän meidän näköiseksi. Viime kesänä siihen ei ollut aikaa eikä voimia.

Mutta nyt skål ja UUDELLE VUODELLE! Me vanhemmat vietettiin eilen aikuisten kesken uutta vuotta sillä huominen menee täysin lasten ehdoilla. Mennään H:n veljen sekä hänen vaimonsa luokse herkuttelemaan sushia ja sieltä sitten kotiin kun koittaa lapsosten unen aika. 

Kaikkea hyvää lukijoiden vuodelle 2013 toivottelee Pirpana sekä perhe 
<3



Pieni fiilistely

19.29


Ollaan tänään yritetty kovasti mietiskellä mitä Pirpanan uusi hokema mahtaa tarkoittaa. "Po po tä tä tä Po po tä tä tä.." No se selvisi äsken kun katsottiin Fröbeleitä. "Pum pam pom rä tä tä tä" lauletaan eräässä biisissä ja tyttö alkoi laulaa mukana.. Taitava pikku yllättäjä! ♥

Ilta on ollut tähän mennessä rauhallinen. Pikkuveli nukkuu ja tyttö istuu potalla. Toivotaan että jatkuukin tällaisena. Onneksi mulla on tukijoukot joille soitella jos tilanne lähtee lapasesta. 

Kivaa viikonloppua!

Nukkumisesta

Piipahdus mummolassa

15.14



Tänään oli tarkoitus viedä lapset mummolaan päiväunille sillävälin kun käväsisimme H:n kanssa Helsingissä vaihtamassa joululahjatakin isompaan sopivampaan kokoon. Mummolassa olivat kyllä mutta selvittiin sen verran nopsaa takaisin Keravalle että pakattiin mukelot autoon ja kurvattiin kotiin nukkumaan. Sisarukset saivat nuo ihanat jenkkikassit joululahjaksi mun kummitädiltä ja niihin on tosi näppärä laittaa kummankin hoitokamat aina matkaan mukaan. En edes tiennyt että tuollaisia vielä saa jostain :)

Nyt isompi nukkuu ulkona ja pienempi makuuhuoneessa. Ehdin tovin kirjoitellakkin pitkästäaikaa.

Mulla oli eilen täällä aikas vauhdikas ilta (kahden tunnin huutokonsertto) ja näillänäkymin tänään olis odotettavissa taas toinen samanlainen. H iltavuorossa. Pirpanalla joku ihme vaihe meneillään eikä siis halua nukahtaa yksin ollenkaan. Lohduton itku alkaa samantien kun lähden huoneesta enkä millään kykene nyt toista huudattamaan. Luonnollisesti pikkuvelikään ei itsekseen uinahda joten hiki lentää äidiltä ja kyyneleet välillä myös. Eilen ei auttanut muu kun laittaa kummatkin sisarusrattaisiin ja niihin sitten nukuttaa sisätiloissa. Kun poika sammui, nukahti isosisko samantien. Ovat niin hassuja kun toistensa ääniä säikkyvät. Tänään aion yrittää samaa konstia. Peukut pystyyn että onnistun.

Aika kovilla ollaan tällähetkellä ja vähän on sellainen olo kun kaksosia hoitaisi. Ohimeneväähän tämä on ja se täytyy nyt vaan yrittää muistaa. Kunhan saadaan taas Piippiksen nukahtamisrutiinit oikeille jengoilleen niin sitten toivottavasti homma jälleen toimii. 

Lasten kanssa on kyllä kivaa.. silloin kun ollaan koko perhe paikalla. Nyt täytyy mennä täyttämään "pikku"veljen maitopullo jälleen. On se kova poika syömään! :)




Tän kuvan mä räpsäsin mummolassa kun hetkeksi torkahtivat automatkan aikana. Kullanmurut niin.

joulu

Instagram joulu

22.06







Joulu tuli ja meni. Yhden asian viimeistään nyt ymmärsin ja hyväksyinkin pienen pureskelun jälkeen. Meidän elämäntilanteessa ei ole aikaa täydelliselle rauhoittumiselle tai rentoutumiselle. Helpottaa kun tämän sain ääneen sanottua. Toki meillä oli pieniä hetkiä aina sillointällöin aikaa rauhoittua hetkeksi :)

Kaikesta huolimatta kun katson näitä ottamiani kuvia, voin vaan todeta että näiden kultakimpaleiden vuoksi elän varsin mielelläni pikku hulabaloo arkea (ja juhlaakin siis). Kerkiää sitä sitten myöhemmin taas ottaa vähän lungimmin. 

Mutta nyt niitä instagram kuvia..

"Lintu". Uusi Me&I päällä.
"Mauri, mummolan mustarastas. Nimetty Pirpanan isopapan mukaan"


Ei paremmasta väliä.
 Rehellisesti.

Rauha ...

23.38

... on tässä ja nyt. Lapset nukkuvat ihanasti. Omat rakkaat vanhemmat hääräävät keittiössä sekä missä milloinkin muiden joulujuttujen parissa. Itse istun sohvalla, tekemättä mitään erityistä. Mulla on lasi punkkua, iso villatakki ja onnellinen olo. Rakkaus sekä lämpö sydämessäni. Rakastan niin paljon kaikkea tätä ympärilläni. Näitä ihmisiä. Isoja ja pieniä isoja. Enhän mä olisi mitään ilman näitä ihmisiä. Jokaisesta kiitän. Erityisesti kahdesta pienimmästä. Heidän vuoksi elän ja olen. Ihanaa joulua kaikille teille blogissani vieraileville! Ihanaa että teitä on noin paljon -->

Ajatuksissa kaikki rakkaat, ystävät sekä sukulaiset. Kummit ja mummit. Yläilmoihin heitän terkut joukosta poistuneille mutta sydämeen ikuisesti jääneille.. <3  Paappa, pappa, mumma, J, M ja sitten se yksi pieni enkeli mun sydämessäni. Hyvää joulua.

<3

Liikutus

23.43


Tänään löysin Pirpanan serkkutytön instagram kansiosta kuvan jossa Piippis leikkii pehmoleluankalla ja näyttää söpöltä niinkun aina. Alapuolella oli teksti englanniksi jonka nyt suomennan oman muistini perukoista. Se meni jokseenkin näin : "Hän on minun ihastuttava serkkuni L. Hänellä on DS ja hän on todella kaunis. Tykkää tästä kuvasta jotta voin todistaa hänelle jonainpäivänä että hän on kaunis"

Täti/Äiti puhkesi vuolaisiin kyyneliin. Ihana siskontyttö, ihana teini! <3

joulu

Joululoma

20.04

Nyt se siis alkoi, vihdoin ja viimein! Jouluhulinat alkoi näinollen myös todenteolla ja tänäiltana meitä isompia odottaakin sitten pakettitalkoot, kunhan ollaan nuo pienokaiset saatettu untenmaille. Ostettiin Pirpanalle tonttulakki ja nyt mulla on omista pienistä tonttusista kuvatkin puhelinta sulostuttamassa.



Laitanpa vielä kuvan äidin sekä kummitytön kanssa yhteistyönä tehdystä piparkakkutalosta. Innokkaimmat serkkupojat jo odottelevatkin kovasti että koska sen kimppuun saa hyökätä :) Kilttejä ovat. Itsehän napsin pikkutyttönä karkkeja salaa äidin tekemästä piparkakkutalosta.




Lapset saivat muuten eilen mummilta ja papalta yhden lahjan ennakkoon. Fröbelin palikoiden "Jaksaa heilua"-DVD:n ja nyt kyllä ollaankin heiluttu sitten jo koko rahan edestä.



Rakkautta

Keskellä viikkoa

19.36


Tänään taas kuvia ja yksi videoklippi. Aika mulla siis edelleenkin kortilla mutta onneksi tulee joulu ja saan taas ajan kanssa kirjoitella.

Pirpana lempipuuhissa. Suukottelemassa..

Tämäpä onkin äidin mielestä kaunein kuva jonka sisaruksista olen saanut räpsäistyä.


Pikkuveli sai Bumbon. Juuri totesin että viihtyypä siinä siskokin..




Ja voi minun Tiitiäistä, metsäläistä. Ylläolevassa kuvassa Pirpana näyttää äidin mielestä jollaintavalla "lumoavalta". Kaikessa salaperäisyydessään.



Ja sitten vielä iltapusu.


P.s Huomatkaa kuiskaus.. "vauva"..

A special child

11.39






"You weren't like other children,
And God was well aware,
You'd need a caring family,
With love enough to share.
And so He sent you to us,
And much to our surprise,
You haven't been a challenge,
But a blessing in disguise.
Your winning smiles and laughter,
The pleasures you impart,
Far outweigh your special needs,
And melt the coldest heart.
We're proud that we've been chosen,
To help you learn and grow,
The job that you have brought us,
Is more than you can know.
A precious gift from Heaven,
A treasure from above,
A child who's taught us many things,
But most of all- "Real Love"."

-Sharon Harris

Jouluntoivotus 2012

16.20




Tänä jouluna en saanut aikaiseksi kirjoitella hyvän joulun toivotuksia joulukortteihin. Ensi jouluna mä ihan oikeasti aion jo yrittää. Haluan kiittää ystäviä sekä sukulaisia joulumuistamisesta ja toivottaa tänä vuonna näin blogin kautta koko perheen puolesta meidän kaikille rakkaille KAUNISTA JOULUA ja ONNEKASTA UUTTA-VUOTTA 2013!

Ystävät, sukulaiset sekä blogissa vierailevat.. tämä toivotus raikaa teille!
<3





P.s Arvatkaa oliko vaikeaa saada näistä ipanoista onnistunut kuva tänne. Tyytyväinen kuitenkin lopputulokseen olen.

Joulu mielelle - konsertti

20.54

Uusi Nalle Puh "PHU!" yökkäri
Täällä minä taas pala kurkussa sohvan pohjalla tunteilen ja herkistelen. Tuskin koskaan enää kovetun sen vertaa etteivätkö nämä telkkarin hyväntekeväisyyskonsertit saisi kyyneleitä valumaan pitkin poskia. Omat pienet luonnollisesti ovat vain vahvistaneet tätä herkkyyttä ja pehmentäneet naista entisestään. Ja hyvä kai se on niin.

En voi kuvitella miltä tuntuu kun oma lapsi on ihan oikeasti sairas. Tämäniltaisten tarinoiden jälkeen oma tyttö tuntuu "normaalilta". Hänhän on vain kehitysvammainen. Tietysti näinä hetkinä sitä heittää jonkin sortin rukouksen typpiset yläilmoihin ja toivoo ettei koskaan joutuisi saamaan näitä "puukoniskuja" selkäänsä, niinkun eräs isä tämänpäiväisessä lähetyksessä totesi tunteneensa lapsen sairauden ilmetessä.

Silti sen tiedostaa ja sitä pelkää. Meillä on iso lista liitännäisiä välteltävänä. Se otetaan mitä annetaan. Silti toivotaan että tämänhetkinen tilanne pysyisi eikä suuria yllätyksiä koskaan joutuisi käsittelemään. Niin äärettömän kallisarvoinen on tuo pieni tyttö.

Toivon voimaa jokaiselle äidille, isälle ja läheiselle, jonka rakas pieni taistelee sekä yrittää pitää kiinni tästä lahjasta jota elämäksi kutsutaan.  Lastenklinikan kummit tekee hyvää työtä, puhumattakaan niistä ihmisistä jotka lämpimästä sydämestään hoitaa näitä pikkuisia. Arvostan.

Tuntuu tyhmältä jatkaa tätä päivitystä enää muilla asiolla. Huomenna sitten taas.

Pikkuveljen virnistys vielä loppuun. Lätsä on isosiskon peruja :)







Musajuttuja

Isin bändi

21.34


Ja isin fani numero 1. Kaikista pienin ja aika varmasti myös kaikista söpöin.



Hölmöläiset

22.44


Ei kuvien aina tarvitse onnistua. Ei, vaikka kuvattavat olisivatkin huippumatskua ;)

Lyylin seurassa

21.46


Pirpana yrittää kovasti saada Lyyli-koiraa messiin palapelileikkiin. Kiinnostus lienee molemminpuolista?



Nukkumisesta

Hurahtanut äiti

14.48

Oon nyt viimeaikoina ostanut lapsosille paljon vaatetta ja muuta tavaraa Facebookin kirpputorien kautta. Tänään käytiin taas hakemassa Piippikselle iso satsi isompaa vaatetta ja adoptoitiin eräältä pikkuihmiseltä myös kuvassa näkyvä orava-reppu. Se onkin nyt mieluinen karvakaveri meidän tytölle.




Mulla on ollut nyt muutaman päivän ajan aika kohtalaisen kortilla ja valitettavasti se näkyy täällä blogissa myös. Pikkumies koettelee äitiä näinäpäivinä ihan tosissaan ja tietysti H:kin vielä joutuu tekemään iltavuoroa tämän viikon. Eilen poika hiljeni yöunille varttia ennen kun isi tuli kotiin. Tyypillä on vaan isoja ongelmia päästä uneen, vaikka on toooosi väsynyt. Itkupotkuraivareiden tuloksena se uni sitten loppupeleissä tulee ja sekös vasta hankalaa onkin kun Pirpana kuitenkin on nukkumassa ja minä tuskissani yritän pitää poikaa hiljaisena. Eilen pillahdin itkuunkin jo kun olo oli senverran turhautunut. Väsytti nimittäin äitiäkin.

Tänään H vei töihin lähtiessään Pirpanan mummolaan päikkäreitä nukkumaan, jotta tyttö saa kunnolla ja rauhassa uinua. Oli muuten erityisen hyvä veto, sillä meteliähän riitti äsken kun yrtitin poikaa päikkäreille. Jännän huomion tein kylläkin, nostin nimittäin vaunujen selkänojaa reilusti ylöspäin ja meni pari minuuttia niin poika oli unessa. Ehkäpä siinä olikin suurin syy kukkumiseen? Illalla se sitten nähdään taas.

Eilenilllalla olo totisesti oli maassa mutta jännästi nuo tyhmät fiilarit vaan unohtui yön aikana ja aamulla kaikki tuntui niiin hyvältä kun oltiin koko kööri yhdessä täällä kotona. On ne mukelot vaan niin mahtavia silloin kun hyvällä tuulella ovat ;)

Pirpanan vauva-aika tuntuu näin taaksepäin ajateltuna nyt aikas tosi helpolta. Ja niinhän meille sairaalassakin luvattiin. "Helpon vauvan saitte".  Olihan hänenkin kanssaan omat pikku haasteensa mutta eipä tuo kyllä turhia kiukunnut. Onhan tuo Väkekin oikea hymypoika sekä flirtti noin muuten mutta nyt on tällainen vaihe vaan ja nukahtaminen on se suurin ongelma. Jatkan mantrani hokemista: "Tämä ei kestä ikuisuuksia, kohta ne on jo tosi isoja ja sitten tätäkin aikaa muistelee kaiholla".

Kofeiinia koneeseen ja suupielet korvia kohti!
:)

video

Viittomajokeltelua?

21.41


Muutama viittoma menee jo ihan oikein mutta muutama vielä vähän sinnepäin. Tämän klipin kuvasin hetken mielijohteesta juur ennen iltapuuroa ja pimu oli vähän äkäisellä tuulella :) Pakko oli silti tämä tänne laittaa kun neitokainen on aikaslailla omassa elementissään..

Ja ps. Se osaa oikeasti viittoa kissan.

Fysioterapia

Lauantaikylpyläiset

20.44


Toisesta tuli pusukala ja toisesta Pelle-Hermanni.

Tauti alkaa pikkuhiljaa talttumaan. Poikanen vielä yskii -varsinkin öisin- limaista yskäänsä, mutta muuten on pirteä ja hyväntuulinen. Ei kuumetta eikä muuta. Kokoajan tarkkailen kovasti hänen vointiaan mutta uskoisin että pahimman yli ollaan päästy. Tosi kurjaa kun noin pieni sairastaa.

Pirpana harjoittelee kovasti "Rakas"-viittomaa sekä myös "Lintu"-viittomaa. Uusia sanojakin on tullut ja esimerkiksi "Vaippa"-sanaan hän tarttuu jokakerta. Aamulla ihan yllätyttiin kun tuli niin selkeästi tytön suusta tuo kyseinen sana. Aamulla käytiin läpi kaikki meidän kodin lamput. Jokaista vuorollaan osoitettiin ja sanottiin "PU." Tytöstä on tullut nukkuessaan paljon levottomampi kun fysioterapia on alkanut tuottamaan tulosta. Tää nyt sitten valitettavasti vähän vaikuttaa nukahtamiseen mutta eipä valiteta. Hyvä että motoriset taidot ovat lähteneet pikkuhiljaa kehittymään.

Äiti menee nyt syömään Castelloa sekä voileipäkeksejä hitaasti ja nautiskellen. Olen odottanut tätä hetkeä tänään kovasti :)

Koiranpentuna

13.34


Ihan kun se tietäisi että tuttipullosta ei enää tässävaiheessa pitäisi opetella juomaan mitään..

Mutta.. kun pikkuvelikin niin pitäähän sitä sitten isosiskonkin.

Hyvää itsenäisyyspäivää

21.07

Syy pieneen kirjoitusbreikkiin löytyy flunssapöpöstä joka piinasi meitä viimeisen viikon ajan. Kummatkin pienet ovat olleet aivan nuhaisia, yskäisiä ja kuumeisia joten äidin sekä isän kaikki aika sekä voimat ovat menneet pienten hoivaamiseen, vähän murehtimiseenkin. Pirpana on jo ihan terve mutta pienemmällä on jonkinverran tukkoisuutta vielä havaittavissa. Toivotaan että menee ohi pian. Yöt ovat hankalia kun pieni rohisee ihan kunnolla eikä näinollen hänen nukkumisesta meinaa tulla mitään. Toivoton olo kun ei pysty oikein tilanteeseen vaikuttamaan. Täytyy vaan parhaimmalla mahdollisella tavalla yrittää lievittää toisen tuskaista oloa.

Eilen tavattiin vertaisia pikkujoulujen merkeissä. Oli ihan mahtavaa jutella kunnolla, ajan kanssa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Hengenheimolaisten. Kiitos asianosaisille! Palailen tulevien päivien aikana menneiden päivien tapahtumiin. Nyt ajattelin vaan pikaisesti käydä ilmoittamassa että hengissä ollaan! :)

Nyt meidän perheessä rauhoitutaan itsenäisyyspäivän(illan) vietoon. Alapuolella on kuva mun papasta ja hänen viidestä veljestään. Tämä kuva on otettu seitsemännen veljeksen sankarihautajaisista. Sanoin en pysty kuvaamaan sitä kiitollisuuden määrää sekä ylpeyttä jota tunnen näitä miehiä kohtaan. 




Myrskyinen Antin-päivä kuvina

20.38


Facebookin 47-palasta tykkääjät tämän kuvan ovatkin jo nähneet. Aamulla täystuho veti lattialle kaiken, mihin pikkukätöset vaan ylettyivät. Koiramenopelillä pääsee jo näppärästi eteenpäin ja näin siinä sitten käy.




No, iso satsi Take-away sushia lounaaksi ravitsi mieltä ja ruumista. 




Pikkuveli on rakastunut Brio-mursuunsa ja nukkuukin söpösti se kainalossa. Pirpanalle pupuversio toimii parhaiten ja aina illalla sänkyyn maate mennessä lastenhuoneesta kuulu kaiken muun mölinän ohella "Pu. Pu. Pu. Pu.."

Tämä jääköön lyhyeksi päivitykseksi nimittän meillä on vähän pattitilanne tytön kanssa täällä käynnissä. Ei meinaa nukahtaa ja hain hetkeksi tuohon potalle istumaan sillä selvästi häntä taas vaivaa nämä jo tutuksi tulleet kakkavaivat. Viikon verran niiden vaivojen tiimoilta on mennyt tosi mukavasti kyllä. Nyt taas vähän tökkii. Kirjaimellisesti. 

Ja kolme viimeisintä yötä on tyttö herännyt tasan 01:30 kukkumaan. Onko nyt täysikuu vai mikä juttu tää on?

Ihanata viikonloppua rakkaat lukijat!

Arkistojen aarteita

0.18


Löysin taas yhden. Miten pieni olikaan mun menninkäinen tuolloin. Niin uusi ja niin salaperäinen. Tuhannen rakas.



Murinaa

Vaikea vuorokausi

20.33

Saaks olla hetken aikaa vähän negatiivisempi. Viimeiset 24 h ovat olleet aikaslailla normieloa hankalampia ja suurimmat syyt siihet ovat mitä ilmeisemmin a. Pirpanan puhkeavat kulmurit ylhäällä sekä b. Viimeyönä alkanut flunssa tytöllä. Noin yhden aikaan yöllä hän heräsi kun aamulla konsanaan eikä millään suostunut enää unille. 3 tuntia me valvottiin koko konkkaronkka, tai ainakin melkein koko konkkaronkka sillä pienin ei onneksemme häiriintynyt öisistä tsembaloista. Välillä neiti huusi kurkku suorana, sitten rauhoittui hetkeksi keräilemään taas voimia seuraavaan huutokonserttoon ja sitä rataa..  Lopuksi saatiin Piippis vellillä tainnutettua. Niin ja supon annoin. Uskoisin sen olleen paras veto kaikista.

Kauhujen yöstä selvittiin ja päivä oikeastaan menikin sitten paremmin, siihen asti kunnes ilta saapui taasen. Huomasin tytöstä että nyt alkaa posket helottaa siihen malliin notta kuumehan se taitaa nousta niin. Ei muuta kun panadolia ja unten maille. Äidin tärykalvot koki jälleen kovia mutta silittelemällä ja laulun voimalla pieni sitten vihdoin nukahti. Tilanteesta teki hankalan se, että tuo kaikista pienin sitten olohuoneessa kaipasi äidin syliä ihan yhtälailla kun Piippiskin. Juoksin ees taas lastenhuoneen ja olkkarin väliä siinä jonninaikaa. Välillä istuin sohvalle hetkeksi kasaamaan hermoja ja sitten taas meno jatkui. 

Uskomatonta mutta totta, kumpikin nukkuu nyt. Kiitos tärisevän babysitterin. 
Tällaiset erityisillat on rankkoja silloin kun H on iltavuorossa ja mä sitten kolmisin näiden tyypperöisten kanssa täällä näin. Kotiin H ilmestyy vasta puoliltaöin ja siihen asti on selvittävä jotenkin päin. No jos jotain hyvääkin niin nyt mulla on kyllä aika vahva Äiti-fiilis. 

Nyt mä vaan toivon koko sydämeni pohjasta että Piippis selviää vähällä tästä taudista. On aika surkea näky kun muutenkin ahtaat röörit on ihan tukossa ja silmät valuu aivan norona.  No, reipas sairastaja hän on taas ollut muuten. Syönyt hyvin ja iloisella mielellä on pysynyt. Uniaika, tarkemmin sanottuna nukahtaminen on se kaikista vaikein aika.

Niistäjä sai aikaan tänään huikeat kikatuskohtaukset jokakerta kun sitä jouduin käyttämään. Kutitti vissiin kivasti nenussa. Kumpikin siinä sitten loppupeleissä kikateltiin.

Eilen loppui sitten taas yksi vaihe mun elämässäni, nimittäin imetys. Se vaan loppui. Poika ei jostainsyystä enää juurikaan huolinut hanatuotteita ja minä sitten päätin että nyt ei enää taistella kun ei kerta luonnostaan toimi mokoma touhu. Pirpanahan oli ihan täysin tissitakiainen ekat 7 kk. Ei puhettakaan että olisi pulloa huolinut. 
Mutta kuitenkin, tämäkin asia on vähän vetässyt mielen apaattiseksi. Olisin mielelläni vielä jatkanut mutta tää nyt vaan meni näin. Neuvolassa jo sanoivat että voidaan aloittaa soseet koska vain tuon jässin kanssa sillä on niin iso köriläs ettei meinaa nälkä pysyä pelkällä maidolla enää loitolla ja painokin on hilppasen alakäyrillä edennyt viimeaikoina. Tänään annoin sitten vähän mangoa maistiaiseksi. Olisi syönyt enemmänkin mutta aloitellaan nyt kuitenkin rauhalliseen tahtiin. 
Meidän jättiläisvauva
:)

Ihanasti nuo sisarukset toisiansa tuijottelevat ja hymyilevät suloisesti toisillensa. Ja voi sitä pusujen määrää! Pirpana on vetäissyt ihan överiksi tuon suukottelun suhteen mutta mikä sen söötimpää. Hyvä on pienen miehenalun oppia ottamaan prinsessoilta pusuja vastaan heti alusta alkaen.

No joo, tällainen päivitys tälläkertaa. Onneksi viikonloppu tulee taas ja jos Piippis siihen mennessä paranee, niin lauantai aamupäivää vietetään Eiran Aula-kodin joulumyyjäisissä. Suosittelen muillekkin!


Keikalla

Söpöä & herkkää

21.25

Child Photoshoot / Lapsikuvaus © Markku Kantanen 2012



 Mä en nyt vaan raaski olla laittamatta näitä kuvia tänne blogiin ja sitäpaitsi, näistähän on maksettu joten nyt sitten käytetään niitä koko rahan edestä! Tämän päivityksen lisukkeena olevat kuvat on otettu ihan ensimmäisenä ja tyttö vähän meinasi alkuun ujostella. Yllättävän hyvin onnistuivat kuitenkin. 

Nyt mulle iski kauhea kiusaus tilata kuvaajalta uusi aika ja käydä räpsäsemässä sisaruksista jotain samantyyppista ihanaa. Ja sitten tehdä onnistuneimmasta otoksesta iiiiiso taulu makkarin seinälle niin, jotta heti aamulla kun saan rähmäiset silmäni auki, näen omat hippuseni ensimmäiseksi ja pelastan mahdollisen huonon päivän. 

Fröbelin palikoiden keikasta motivoituneena, olen kovasti alkanut metsästämään mahdollisia seuraavia lastenhippaloita Pirpanan (ja myös vanhempien) iloksi.  Musiikin tuoma riemu on tällähetkellä meidän pikkutytön elämässä se kaikista onnellisin riemu. Oli tosi liikuttavaa olla todistamassa sitä. Säikähdin vähän alkuun että miten tuo reissu tulee päättymään sillä ennen keikan alkua Piippis vähän säikkyi vieraiden lasten ääniä. Hää onneksi tottui nopsaa ja kaikki meni loppupeleissä sitten tosi hienosti. 



Child Photoshoot / Lapsikuvaus © Markku Kantanen 2012
Löysin tänään vanhojen kirjojen joukosta Uppo-Nalle ja Merikarhun tytär-nimisen kirjan. Runoihin retkahtaneena bongasin sieltä mainion pätkän ja laitan sen vielä tähän loppuun. Omistan tämän mun kahdelle pienelle spesiaaliystävälle sekä sitten niille vähän isommillekkin ystäville ja rakkaille.

Tämä toinen odotus oli mulle fyysisesti aika rankkaa aikaa enkä juurikaan jaksanut noin puolenvälin jälkeen touhuta yhtään mitään ylimääräistä. Kaikki energia meni rempasta, muutosta ja noin ylipäätänsäkin ihan arjesta selviytymiseen. Nyt kun sektiohaava on hyvin parantunut ja elo näiden kahden pienen kanssa on alkanut tasoittumaan, on siis myös ystävien merkitys korostunut A-K:n elämässä entisestään. Ihanaa kun on ollut taas vähän voimia ja aikaa tavata rakkaita noin niinkun perheen ulkopuoleltakin. Iso kiitos isovanhemmille siitä.

Hyvät fiilikset.

 Siispä.. ystäville!






"Ystävyyden vainiolla
kulkemassa kaksi.
Kuluu hetki, kuluu toinen
yhä rakkaammaksi
ystäväni silloin käy;
Ja ystävyyden taivaalla
ei hattaraakaan näy.
Samaan piiriin mahtuu toki
ystävystä monta,
kolme jopa kymmenen
-ei liene mahdotonta.

Kun uskoo omasta ystävästään
aina vain pelkkää hyvää,
niin ystävyyden pelto möyhentyy
ja kantaa pian jyvää.
Ilomielin poimin näitä
ystävyyden tähkäpäitä."

-Uppo Nalle

Yksi vielä.

20.57

Child Photoshoot / Lapsikuvaus © Markku Kantanen 2012

Pirpana kiittää ihanista kommenteista :)

Mä olen tänään ollut luonnollisesti ihan lumoissani näistä otoksista. Tämän jälkeen omat kuvat tuntuu entistä huonolaatuisimmilta mutta nyt on hyvät motivaatiot alkaa ihan oikeasti harjoittelemaan vaikkapa järkkärillä kuvaamista.

Onneksi malli on mitä mainioin.

Kun mä katson näitä kuvia, aivan järjettömän hyvä tunne valtaa äidin sydämen. Se on niin onnellinen, ihana pieni tyttö tuo minun aarteeni.



Aurinkoinen

8.04

Child Photoshoot / Lapsikuvaus © Markku Kantanen 2012

Child Photoshoot / Lapsikuvaus © Markku Kantanen 2012


Downiaiset

Fröbelin palikat

20.26

Oltiin Lumossa Vantaalla tapaamassa ihania vertaistovereita ja samalla päästiin sitten fiilistelemään Fröbelin palikoita... ja niitähän todella sitten fiilisteltiinkin. Etukäteen jänskäsin kun tiesin että keikka menee päiväunien kanssa päällekkäin mutta musiikin alkaessa, unohtui väsymys ja alkoi vauhdikas husiminen sekä taputus! Autossa uni tulikin sitten ja jatkui vielä mummolaan saavuttaessa. Tässä vielä musiikin tuomaa riemua valokuviin ikuistettuna..





Tänään tapahtui hassu juttu. Jätin tuossa hetki sitten tytön olkkarin lattialle istumaan ja kun palasin takaisin, oli tyyppi masullaan lattialla. Ilmeisesti tuo meidän taituri vetäs itsensä spagaatin kautta makuuasentoon. Näitä spagaatteja saatiin ihastella loppuillasta enemmänkin. Jännä nähdä mitä fyssari huomenna sanoo asiasta.. ;) Tuskin riemastuu sillä tuohan ei ole se oikeaoppinen tapa ollenkaan.

Loppuun vielä video konsertista.


Ja downiaisille tiedoksi, oli mukava tavata pitkästä aikaa vanhoja sekä uusiakin kavereita! 

Rakkautta

Memories

23.33

 Jotkut asiat ehkä ovat pyhiä joo mutta heti kun näin tän kuvan mulle tuli tunne että tämä on vaan näytettävä muillekkin. Tyhjensin puhelimen muistia ja sieltä löytyi tämä huonolaatuinen, mutta sitäkin kallisarvoisempi otos. Noin se mokoma meni ja kosasi minuu kolmisen vuotta taaksepäin. Jääkaappimagneeteilla. 

Palasin aikaan ennen lapsia. Vaikka olin onnellinen tuolloin, on mulla nyt kaikki mitä elämältä olen toivonut ja vähän enemmänkin.


Fysioterapia

3 yötä..

20.42



..Fröbelin Palikoiden konserttiin on.  Tehtiin tänään perhereissu Tikkurilaan ja käytiin hakemassa liput isille, äidille ja Pirpanalle. Pikkuveli jää mummin sekä papan hellään huomaan tuon konsertin ajaksi. Alunperin oli tarkoitus kyllä ottaa jässikin mukaan mutta lopullinen ratkaisu on nyt sitten tämä ja varmaan hyvä niin. Sitäpaitsi on ihan kivaa antaa välillä Pirpanalle meidän vanhempien täydellinen huomio, se kun on aika harvinaista näinä aikoina.

Mun päivityksistä on varmaan ehkä voinut aistia pientä syysväsyä ja tästä syystä iltaisin on kirjoittelut jääneet vähän vähemmälle. Iltaisin kun saadaan tuo kaikista pieninkin tainnutettua, olen ihan totaalisen valmista kauraa ja kaikista parasta seuraa silloin mulle on oma sänky, peitto sekä tyyny. Noh, appiukko muistutti eilen että kevätpäiväntasaukseen on enää kuukausi aikaa joten yrittäkäämme jaksaa nyt vain.

Mulla oli muuten tänään aamupäivällä aika söpö "Nanny" auttamassa vauvojen päiväunen vahtimisessa.. Taiga-tyttö parkkeeraa aina lasten läheisyyteen ja se tuskin on vahinko.


Eilinen fysioterapia tosiaan meni taas kivasti ja kuulemma koskaan ei ole näin reipasta asiakasta meidän terapeutilla ollutkaan. Hän myös ehdotti että josko Pirpana olisi voinut jäädä sinne parantamaan työhyvinvointia, sulostuttamaan sekä tekemään toimistohommia mutta en mä sitten suostunut ;) Paljon on fyssarin mukaan meidän tytössä jämäkkyyttä ja kehuja sateli. Tuo jokaviikkoinen jumppatuokio menee ihan harrastuksesta, sekä tytölle että äidille. Siltikin haaveilen ihan vaan mun omasta harrastuksesta eli tanssitunneista mutta H:n kolmivuorotyö meinaa vähän jarrutella niitä haaveita. Katsotaan nyt josko jotain keksittäis ja mä pääsisin sulattelemaan raskauden aikaisia pois musiikin tahdissa.

Fysioterapiasta vielä: Vähän kyllä harmittaa se, että tuo fyssari tulee vaihtumaan sikälimikäli Kela myöntää meille vammaisavustusta. Tuon avustuksen myötä terapiat siirtyy yksityiselle puolelle mutta kuulemma tämä seuraava jumppari on myös eri taitava pakkaus. Hänellä on paljon kokemusta ds-lapsista ja oikein odottaa jo että pääsee Pirpanan tapaamaan. Toivotaan että tyttö tykkää hänestä yhtä paljon kun tästä nykyisestä. Eiköhän.

Jostain syystä lastenhuoneesta kuuluu nyt levotonta huutelua eikä uni meinaa murulle tulla. Käytin potallakin kun kuulostaa vähän kakkahommilta ja vähän tuo sai tikistettyäkin mutta siihen se sitten jäikin. Kurjaa että nämä samat ongelmat jatkuu yhä mutta siltikin täytyy osata olla kiitollinen että ovat toistaiseksi ainakin ne ainoat ongelmat. 

Nyt rauhoittui. Ja mitä?! Poikakin nukkuu! Mulla on omaa aikaa eli mä lähden nyt keittämään teetä.

1,5 vuotta sitten..

20.25

..syntyi mun kaunokaiseni maailmaan. Onneksi tuo meidän aurinko perheeseen tulla tupsahti sillä tämä marraskuu meinaa noin muuten vetäistä mielen välillä vähän synkähköksi. Piippis saa suupielet hymyyn  tsiljoona kertaa päivässä. Puolitoistavuotias aarre on hän.


Marraskuun synkkyyteen on myös Järvenpään kaupunki keksinyt suht toimivaakin helpotusta. Tuo allaoleva puu sai leuat loksahtamaan auki tänäaamuna kun mentiin typsykän kanssa fysioterapiaan. Oli kohtalaisen vaikuttava ilmestys aamun pimeydessä. Autosta otettu kuva ei anna kunniaa oikealle valoteokselle.


Mun on nyt kyllä pakko mennä nukkumaan. Huomenna lisää tämänpäiväisestä fyssarireissusta.


Kuvauksissa

Leikki

18.42

Pirpanan lempparileikki tällähetkellä näyttää tältä..


Ja se jatkuu niin kauan kunnes lattia näyttää tältä..


Jokainen lelu, yksi kerrallaan lennätetään siis mahdollisimman kauas. Tämänsorttisen puuhastelun parissa aikaa saadaan kulumaan niin paljon kun vaan tarvetta on.



Mummi laittoi tänään tytön hiukset nätisti ja prinsessa jopa antoi tuon frisyyrin olla kiitettävän aikaa. Meidän lauantaiset studiosessarit meni tosi hyvin ja oon satavarma että loppuviikosta mun sähköpostiin tupsahtaa tosi suloisia kuvia ja paljon. Me vanhemmat tuossa tehtiin varmaan suurin työ kun piti kameran takana hölmöillä ja pöllöillä niin että hiki virtasi. Piippis vaan paistatteli, viihtyi sekä näytti ihanalta.
:)

Suosituimmat

Facebook

Instagram