Hurahtanut äiti
14.48
Oon nyt viimeaikoina ostanut lapsosille paljon vaatetta ja muuta tavaraa Facebookin kirpputorien kautta. Tänään käytiin taas hakemassa Piippikselle iso satsi isompaa vaatetta ja adoptoitiin eräältä pikkuihmiseltä myös kuvassa näkyvä orava-reppu. Se onkin nyt mieluinen karvakaveri meidän tytölle.
Mulla on ollut nyt muutaman päivän ajan aika kohtalaisen kortilla ja valitettavasti se näkyy täällä blogissa myös. Pikkumies koettelee äitiä näinäpäivinä ihan tosissaan ja tietysti H:kin vielä joutuu tekemään iltavuoroa tämän viikon. Eilen poika hiljeni yöunille varttia ennen kun isi tuli kotiin. Tyypillä on vaan isoja ongelmia päästä uneen, vaikka on toooosi väsynyt. Itkupotkuraivareiden tuloksena se uni sitten loppupeleissä tulee ja sekös vasta hankalaa onkin kun Pirpana kuitenkin on nukkumassa ja minä tuskissani yritän pitää poikaa hiljaisena. Eilen pillahdin itkuunkin jo kun olo oli senverran turhautunut. Väsytti nimittäin äitiäkin.
Tänään H vei töihin lähtiessään Pirpanan mummolaan päikkäreitä nukkumaan, jotta tyttö saa kunnolla ja rauhassa uinua. Oli muuten erityisen hyvä veto, sillä meteliähän riitti äsken kun yrtitin poikaa päikkäreille. Jännän huomion tein kylläkin, nostin nimittäin vaunujen selkänojaa reilusti ylöspäin ja meni pari minuuttia niin poika oli unessa. Ehkäpä siinä olikin suurin syy kukkumiseen? Illalla se sitten nähdään taas.
Eilenilllalla olo totisesti oli maassa mutta jännästi nuo tyhmät fiilarit vaan unohtui yön aikana ja aamulla kaikki tuntui niiin hyvältä kun oltiin koko kööri yhdessä täällä kotona. On ne mukelot vaan niin mahtavia silloin kun hyvällä tuulella ovat ;)
Pirpanan vauva-aika tuntuu näin taaksepäin ajateltuna nyt aikas tosi helpolta. Ja niinhän meille sairaalassakin luvattiin. "Helpon vauvan saitte". Olihan hänenkin kanssaan omat pikku haasteensa mutta eipä tuo kyllä turhia kiukunnut. Onhan tuo Väkekin oikea hymypoika sekä flirtti noin muuten mutta nyt on tällainen vaihe vaan ja nukahtaminen on se suurin ongelma. Jatkan mantrani hokemista: "Tämä ei kestä ikuisuuksia, kohta ne on jo tosi isoja ja sitten tätäkin aikaa muistelee kaiholla".
Kofeiinia koneeseen ja suupielet korvia kohti!
:)
5 kommenttia
Meijänkään pojan nukkumisesta ei meinannu tulla mitään, niin käytin korvat katottumassa ja oikee oliki tulehtunu. Tuli vaan mieleen tosta, et pysty asennossa tuli uni, et jos sielki on pipi?
VastaaPoistaTuli sama mieleen, mitä jos kokeilisit auttaako Panadol illalla nukahtamiseen? Sitten se ois merkki, että jossain on kipua pikkumiehellä, esim. korvissa.
PoistaKiitos! Mä kokeilen! Hassua etten ite tajunnut tätä :D
VastaaPoistaHeippa!
VastaaPoistaSulla on tosi kiva blogi, jota käyn silloin tällöin lueskelemassa! Itselläni kaksi pientä tyttöstä, joiden kanssa kotona vietän ihanaa aikaa :)
Tästä tekstistä tuli mieleen, että meillä oli nuorimmaisella pienenä samoja ongelmia eli nukahtaminen oli vaikeaa kaikkialla muualla kuin kantoliinassa pystyasennossa. Syyksi paljastui lievä takaisinvirtaus eli refluksivaiva, joka kuitenkin helpottui ajan mittaan (kiinteiden aloitus jne.). Saimme tähän lääkkeeksi Gaviscon-nimistä lääkettä, josta oli jonkin verran apua. Nuo korvat ovat kanssa just toinen, jotka saattavat aiheuttaa tuollaisia ongelmia nukahtamisen kanssa, kuten tuossa mainittiinkin! Toivottavasti tosiaan vaan joku "vaihe", niitähän pienten ihmisten elämässä riittää ;)
-Vee
meillä on Pyry ollut aina aivan todella hankala nukutettava päivän ajankohdasta riippumatta. joka kerta hirveät itkupotkuraivarit. Tulee sellainen olo että Pyry ei tykkää nukahtamisesta, se väsymys on hänen vihamiehensä. Eihän Pyry nuku päivisinkään kun korkeintaan tunnin kerralla. Anoppi sanoikin että poika on tullut isäänsä. TÄytyy kyllä myöntää että on tullut kun kuunnellut noita Iivarin lapsuusaikoja.Ja ei kuulemma alkanut helpottaa vasta kuin muutaman vuoden ikäisenä. jännä nähä miten meillä. Itse monesti lähden itkien huoneesta pois kun vihdoin ja viimein saan pyryn nukkumaan. se on vaan niin hankalaa. Toivottavasti teillä kohta pieni herra rupeaa oivaltaa nukahtamisen jalon taidon!
VastaaPoista