Reissu Pukarolle

23.43

Ja vielä, käytiinhän me kuluneella viikolla sukuloimassa maalla myös. Päiväreissu sujui mukavasti tälläkin kokoonpanolla. Kiva fiilis kun päästään näin hienosti liikenteeseen yhdessä ilman kummempia kommervenkkejä. 

Muutama otos.




Pienen miehen suuri hetki:





Takaisin kotiin

23.14


Olemme siis jälleen palanneet viralliseen kotiimme. Lauantaina tosin juhlitaan W:n synttäreitä tuolla tulevassa kodissa eli palaillaan sinne sitten viikonloppuna vielä hetkeksi. On tämä aikamoista kiertolaiselämää tämä meidän elo nyt. Suurin toive tällähetkellä on nyt vaan se, että saatais asunto myytyä ja vietyä omat huonekalut sinne, missä niiden paikka nyt kuuluisi olla.

Tässä vähän kuvia menneeltä viikolta. 




Rehellisesti, helle vähän jo ahdistaa. Kiirettä kun pukkaa muutenkin, niin nämä viimepäivien celsius-asteet vaan lisäävät väsymyksen ja tuskan määrää..

Lapsiparat kokoajan hiukset hiestä kikkuralla ja naama punaisena. Miksi ei voi olla sillätavalla sopivasti lämmin? Ampiaisetkin ihan sekaisin. Sain tuntea sen nahoissani toissapäivänä kun yksi tyhmä lensi hameen alle ja pisti perkule.

Tämän enempää en tälläkertaa ehdi taaskaan kirjoittelemaan. Pitää lykätä taas tissi pienen hamuilevaan suuhun :D 

Olisipas mukavaa ihan ajan kanssa istahtaa ja kertoa teille lukijoille, minkälaista tämä meidän arki nyt ihan oikeasti onkaan. No, sen aika tulee vielä..

Ja ainiin, pikkutyttö sai tänään hyvää palautetta lekurissa. Kaikki hienosti mallillaan ja neito kasvaa sekä kehittyy normaalisti. Painoa oli jo 4300g ja pituutta 54,4 cm.



Kiirettä pitää

22.54


Vaikka kesää ja lomaa vietelläänkin, on mulla edelleen jatkuva kiire. Jos ei muualle, niin nukkumaan. Aika vilskettä meidän arki tällähetkellä on ja kestää tovin, ennenkun saan taas blogiharrastuksen liitettyä sujuvasti mukaan meidän eloon. Kokemuksesta sen jo tiedän :) 

Edelleen ollaan täällä siskon luona(siksi kännykkäpäivitys) ja edelleen odotellaan, että saatais koti myydyksi jotta päästäisiin asettumaan pysyvästi tänne taloksi ja saataisiin omat huonekalut kotiutettua myös. Ehkä syksyllä?

Vauva on yhä  super helppo. Pieniä masunpuruja itkeä tuherretaan iltaisin, mutta ei tuo helmi edes kunnolla itke, valittelee vaan. Kovasti jo seurustellaan ja tarkkaillaan maailmaa.

Pirpana ja W jaksaa ihastella pientä ja miksipä ei, niinhän me aikuisetkin kokoajan tehdään?! :)


Tässä vielä muutama kuva menneiltä päiviltä..


Sori pintaraapaisu. Syvällisempää matskua luvassa, kunhan pääsen koneen ääreen taas.

Oma kunto on jo tosi hyvä. Nopeasti sitä taas loppujenlopuksi isosta leikkauksesta toipui. Ihmisen vartalo on ihmeellinen.

Palailen :)







Synnytyskertomus

Paljon asiaa, vähän aikaa. Synnytyskertomus pikaisesti

14.28

Kiitos rakkaat lukijani kärsivällisyydestä! Kaksi ensimmäistä viikkoa vauvan kanssa on mennyt ihmetellessä ja aikamoisessa hulabaloossa muutenkin. Toipuminen otti allekirjoittaneelta aikansa, mutta nyt elämä alkaa voittaa ja arkikin loksahtaa paikoilleen ihan kivasti. Ollaan täällä tulevassa kodissa taas kesää viettämässä  ja se on kyllä ollut iso helpotus kaiken tän sekosekoilun keskellä :D takapihan trampoliini on nimittäin pelastanut monta kimuranttia tilannetta kuluneen viikon aikana.



Isi on ollut ihana. Super. Parhain kaikista. Se on kestänyt mun valitukset ja voivottelut kuin teräsmies konsanaan, ja hoitanut kaksi ensimmäistä lasta upeasti silloin kun minä en ole pystynyt. Mummille sekä papalle naapuriin myös erityisterkut sekä kiitokset.

Välillä vähän mietityttää, että mitähän tästä tulee, mutta eikäköhän me selvitä :)

Vauva. Niin..hän on ihana. Tosi kiltti ja hyväntuulinen. Syö tissistä sekä tarpeen vaatiessa myös pullosta. Elämänsä alkutaipaleella pieni joutui kokemaan vähän kovia ja vietti ensimmäisen vuorokautensa lasten teholla ilmarintaepäilyn vuoksi. Tytön olotila kuitenkin koheni niin nopeasti, että kahdeksan lääkärin voimin tulivat lopputulemaan, nottei kyseessä ilmeisesti ollutkaan reikä keuhkossa vaan että sektion aikana toinen keuhko painui hieman kasaan ja se aiheutti hieman hankalan alun hengityksen tiimoilta. Ekan vuorokauden hoitojakson jälkeen tyttö on voinut hyvin ja kotiinlähtötarkastuksessa todettiin vaan: "Oikein hieno ja priima tyttö".


Mun osalta leikkaus oli taas jännitysmomentti. Edellinen arpi oli tehnyt niin paljon kiinnikkeitä, että nuori naislekuri ei uskaltanut niihin yksin kajota ja paikalle hälytettiin kokeneempi mieslääkäri avuksi. Siinä sitten yhdessä tuumivat ja mun vointi meni aika-ajoin vähän kehnoksikin. H sanoi ensimmäisen kerran ääneen olleensa tosi huolissaan musta kun yhtäkkiä syke laski 120:stä seitsemäänkymppiin. Antoivat lääkettä ja olo koheni. Tuo lääke aiheutti mulle vielä monta päivää jänniä sivuoireita kuten äänen käheytymistä.

Vauvan ulosotto sujui nopeasti ja päästiin heti pussailemaan uutta pientä. Mahtava hetki jokakerta. Siihen ei ikinä turru.


Isin, kätilön sekä tyttären lähdettyä mua alettiin kursia kasaan ja sitten muuten taas odoteltiin. Toimenpide kesti, kesti ja kesti. Puudutus alkoi katoamaan ja myönnän,lopuksi tunsin jo ihan kipua mutten viitsinyt asiasta mainita, sillä en halunnut sitä pistosta, joka edellisellä kerralla sai mut ihan tilttiin. Mulla nuo puudutukset tuppaa aina häviämään liian aikaisin nimittäin. Heräämössä hoitajat vaan ihmettelivät, että :"Sullahan liikkuu jo aivan hienosti jalat!". Niin teki. Leikkaussalissa jo :D

No, heräämössä sain kuulla, että mun 10 pisteen tyttö onkin joutunut osastolle ja hätäännyin luonnollisesti. Onneksi kaikki kuitenkin sujui ihan hyvin ja oma toipuminen alkoi seuraavana päivänä kun sain mun prinsessan kainaloon.


En vieläkään voi uskoa tätä todeksi! Siinä hän nyt on! Aivan täydellisen kaunis. Meidän bonuslapsi ja tiimin viimeinen uusi jäsen. Vauvantuoksuinen. Yritän tallettaa jokahetken muistoihini <3


Sisko sekä veli ovat aivan ihastuksissaan. Suukkojen ja halausten määrä on ääretön.


Jotain olen saanut aikaiseksi elämässäni. Jotain aivan uskomattoman suurta. Kukapa olisi uskonut?

Pujahdan peiton alle pillittämään ;)







Onnen Pipana

23.10


Siinä se nyt vieressä tuhisee. 3,5 kiloa täyttä kultaa. Jännitysmomenteista selvittiin jälleen, ja niistä kerron teille synnytyskertomuksen muodossa mahdollisimman pian. Parantelen tovin, sillä olen aika kipeä vielä.

Tätä onnenmäärää ei voi sanoin kuvailla. Meidän perheen isot ja pienet ovat kaikki yhtä haltioissaan! 

Ja tässä hän nyt siis on.

Pikku "Justiina"
<3


Ennen poksahdusta

19.17


Viimeinen kuva vauvamasusta, joten vedetään vähän lekkeriksi leikkimällä kuvakulmilla. Näyttää aika huvittavalta eikös? Onhan se iso oikeastikkin, mutta ehkä tässä kuvassa pientä optista harhaa on havaittavissa ;)

Huomenna! Fiilis on jo todella innokas ja musta tuntuu, että olen aivan valmis! Jääköön tämä viimeiseksi päivitykseksi ennen koitosta. Hitto että jännittää! Nyt mietin jo jopa vauvan vointia, mitä aikaisemmin en oikein ole osannut murehtia. Toivottavasti hänellä kaikki olisi ok ja saisin heti viereeni pysyvästi.

Hetkeä myöhemmin:

Kätilö soitti juuri ja ilmoitti, että arpaonni mun osaltani napsahti silviissii, että mut leikataan viimeisenä. Ennen puoltapäivää kuitenkin. Ihanan empaattinen ihminen oli hän ja mulle tuli tosi hyvä fiilis. Sanoi, että tälläkertaa tilataan onnistunut synnytyskokemus ilman ylimääräisiä ylläreitä. Se kuullostaa mun mielestä hyvältä diililtä! Näillä mennään! Wish me luck :)






Suosituimmat

Facebook