Mun trio

23.10


Nukkuvat jo, mutta äiti täällä vielä ihastelee päivällä ottamiaan kuvia ja sydän meinaa ihan pakahtua rakkaudesta tätä kolmikkoa kohtaan  

Viikonloput on parasta, kun saadaan kaikki olla kotona yhdessä. Tänään käytiin mummua sekä ukkia moikkaamassa myös ja mukavaa oli.

Ensiviikolla tehdään asuntokaupat. Kannatti odottaa,sillä nyt tuntuu mahtavalta! 

Uusi viikko, uudet kujeet ja uusi alku. Tervetuloa tuleva! :)

Pakko oli tulla käymään

23.26

..ja jakamaan jotain. Jotain, mikä kosketti suuresti, kun tänään siihen törmäsin.


 Tämän haluan jakaa uusille äideille, joilla tunteet kulkevat vielä vuoristorataa. Tulee päivä, jolloin näet tuon "erityisen" ihan vaan lapsena, kaikessa täydellisyydessään. Erilaisuus muuttaa muotoaan. Positiiviseen suuntaan. 


"ROHKEUTTA SINULLE, ÄITI,
jonka lapsi on erilainen kuin muut.

Olet tottunut pitkiin katseisiin
ja uteliaisiin silmäyksiin.

Olet tottunut tunkeileviin kysymyksiin
ja epähienoihin huomautuksiin.

Olet tottunut syyllisyyteen
Ja miksi-kysymyksiin.

Rohkeutta sinulle, äiti
Kulje pää pystyssä.
Tämä lapsi on sinulle annettu.
Hänellä on paikkansa maailmassa.
Hänellä on oikeus elää, iloita ja tulla rakastetuksi.
Kukaan ei saa riistää sitä oikeutta häneltä.
Kukaan ei saa tehdä tyhjäksi hänen arvoaan.

Rohkeutta sinulle, äiti
joka kasvatat lastasi.
Anna hänen kasvaa vapaana kohti
valoa.
Hänellä on tehtävä.
Se hänen on itse löydettävä. "

(Anna-Mari Kaskinen)




Hassu tunne

21.43

Tunne, jonka vietäväksi aion nyt heittäytyä. Pidän pienen tauon bloggaamisessa. Ihan vaan koska siltä nyt tuntuu. Palailen muutaman viikon kuluttua, uskoisin niin. Keskityn hetkenaikaa täysillä vaan nyt näihin mun pieniin. Maailmani kauneimpiin.




Värikästä ja aurinkoista syksyä kaikille lukijoilleni! <3 

Muutoksia luvassa ja niiden tiimoilta on hyvä jatkaa kirjoittelua.. kunhan pääsen taas siihen fiilikseen.

Pus.


Uutukainen

0.01



Tänään vietettiin ristiäisiä Uunisaaressa. Saanen esitellä: Heili Leena Helenan, meidän pienen kultaisen. Ei hänestä tullutkaan Iitua, vaikka alunperin niin suunniteltiin. Heilin olen aina halunnut, ja Heilin sain. Ihana päivä takana. Kiitos kaikille mukana olleille. Pus!


Fysioterapia

Extrahommia

22.10

Oon aina ollut vähän huono harrastamaan. Pirpanan myötä sekin taito on tavallaan opittu. Nyt kun neiti on ohittanut vauva-vaiheen ja kasvanut isoksi tytöksi, on myös terapiarumba alkanut ihan kunnolla. Kerran viikossa fysioterapiaa/ratsastusterapiaa ja kaksi kertaa viikossa puheterapiaa. 

Tänään postiluukusta tipahti myönteinen tukiviittomaopetuspäätös ja se tarkoittaa sitä, että me vanhemmat päästään opiskelemaan viittomia 25 tuntia ennen vuodenvaihdetta. On superhienoa, että meille mahdollisestaan tämä kaikki! Ja etenkin Pirpanalle. Nyt tuntuukin, että tytöllä on alkanut puheessa spurtti ja sama juttu kävi motorisessa kehityksessä aikanaan, kun fyssari neitokaisella alkoi. Tytössä on potentiaalia, ja on upeeta, että se otetaan huomioon.

Niinkun tänään jo ääneen totesin, tämä esikoisen extra menee meillä jo ihan harrastuksesta. Pysyy vanhempien mieli virkeänä ;)

Puheterapiassa parasta tällähetkellä on Maisa-hiiri ja sitä on kiva laittaa "nukkumaan". Tässäpä Pirpanan tyylinäyte kyseisestä viittomasta olkaapa hyvä!


Ollaan myös etuoikeutettuja saadessamme ratsastaa ponilla jokatoinen viikko. Piippis ei arkaile ollenkaan ja on reipas ratsastaja jokakerta. Samalla tyttö pääsee osallistumaan ponin hoitamiseen ja tykkää hommasta kovasti.

Alapuolella äidin voimakuva:


<3






Ja tämä seuraava kuva onkin sitten tältäpäivältä. Lieköhän seuraava harrastus tankotanssi?


Loppuun vielä kerrottakoon, että asunto on jälleen myynnissä ja näytöt alkavat tälläviikolla. Nyt on aika saada koti myydyksi. Meitä odottaa uudet maisemat toisaalla. Pitäkäähän peukkuja.

Vauvan ristiäisiä vietetään ensiviikonloppuna. Etunimi on jälleen vaihtunut. Ehkä sen pian paljastan ;)





Mun arki

23.00

"Sori mä en ehtinyt vielä vastata sun viestiin/sähköpostiin/puheluun.." Tämä on se lause, jonka valitettavasti joudun ihan päivittäin suustani päästämään jollekkin ihmiselle.  Tuo lause kiteyttää aika onnistuneesti sen, mitä meidän arki tällähetkellä on. Joku lukija toivoikin täällä kuulevansa siitä lisää. Voin yrittää kertoa.

Kun vauva syntyi, ja kahden viikon kuherruskuukausi oli ohi, ajattelin monesti iltaisin ettei tästä ihan oikeasti tule mitään. Ei selvitä.

Nyt kuitenkin parin viikon aikana on tapahtunut muutos parempaan. Vauvan iltaitkut ovat helpottaneet ja taaperot ehkä jollaintavalla ovat sisäistäneet tilanteen. Eilenkin kun olin illan yksin lasten kanssa, W ja Pirpana käyttäytyivät todella mallikkaasti. Ihan kun olisivat tajunneet isin poissaollessa äidin tarvitsevan nyt apua. Eivät kitisseet illalla turhia ja nukahtaminenkin onnistui suht iisisti. Toki esikoisen kohdalla se kesti vähän pitkään, niinkun normaalistikin. Tämä tuskin johtuu kuitenkaan Piippiksen extrasta. Jotkut lapset nyt vaan ovat sellaisia ;)



Vauva on alkanut ottamaan suloisesti kontaktia meihin kaikkiin. Hymyillään sekä jutustellaan puolin ja toisin jo kovasti. Sisko ja veli on oikein toivottua seuraa pienimmäiselle ja tunne taitaakin olla molemminpuolinen. 

Aikataulutettu arki ei meillä tällähetkellä vaan toimi. Esimerkkinä kerrottakoon, kun olin tänään sopinut kantorepun lainaamisesta kaverin kanssa ja lupasin hakea sen tiettyyn kellonaikaan lähellä olevan päiväkodin pihalta. Lupasin noutaa repun neljältä. Herättiin koko sakki päiväunilta 16:3jotain. Meni pitkäksi, mutta viikonloppuisin saa kyllä tavallaan mennäkkin. Ilmeisesti kärsitään jonkinsortin univeloista koko perhe. Onneksi kaveri ymmärsi :)

Kaupassa oltiin varttia vaille kuus. Just ehdittiin hakea puurot ja vellit.

Aikapaljon siis on tullut läheteltyä "Myöhästytään vartti, mutta ollaan kyllä tulossa"-tyyppisiä viestejä terapeuteille ym. Lohduttelen itseäni vaan jokakerta, että kyllä kaikki ammatti-ihmiset ymmärtää meidän tilanteen eivätkä säikähdä tätä sekoilua. 

Ykspäivä isäntä nukahti puheterapiaan. Surkuhupaisaa.

Monet itkut olen tirauttanut, mutta yritän aina tsempata itseäni sillä, että tämä tilanne tulee muuttumaan hyvin nopeasti ja sitten näitä aikoja jollain hullulla tavalla kaipaa. Osaa ne vaan olla niin mahdottoman ihania kuitenkin nää meidän tyypit:



Pikkuveli opetti isosiskoa hyppimään <3





Tilanne olisi varmasti ainakin vähän toisenlainen, jos meillä ei olisi tuota pientä extraa tässä arjessa mukana. En silti mitään pois antaisi. Olen jo niin tottunut siihen, että:

-Piippis yleensä juoksee aina erisuuntaan ulkona/kaupassa/missä vaan kun me muut
- Nukahtaminen kestää puolet pidempään kun velipojalla
-Käskyt menee perille huomattavasti vaikeammin kun "tavis-lapsille"

ym.

Arki olisi tylsää ilman tätä extraa sillä niinkun jo totesin, se on niin suuri osa meitä, että muuta en osaa edes ajatella olevan.

Olemme nimittäin tottuneet myös siihen, että:

-Turhista ei rutista
-Suukot ja halaukset kuuluu olennaisena osana jokapäiväiseen eloon. Niiden avulla ratkeaa suuretkin kriisit sekunnissa.
-Aamuisin on mahdollista herätä iloisena ja aloittaa onnellinen tanssi samantien sängystä ylös noustessa.

jne. 

Tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Tuo Pirpanan extra on tuonut mukanaan haasteita, mutta myös mahdottoman paljon aivan ihania juttuja. Tää on mun elämää ja tää on aika ihanaa.

Kiitollinen jokapäivä. Kaikkien niiden muiden tunnekuohujen ohella.

Kivaa viikonloppua <3










#kutsumua

17.19


Syystä että:

-Pirpanakin menee muutaman vuoden päästä kouluun.

-En voi sietää tuota R-sanaa ja sitä kuulee käytettävän ihan liian paljon. Sekä kehitysvammaisista, että ihan "taviksistakin". Tuon inhottavan sanan saisi tuhota kokonaan.

-Koska koen velvollisuudekseni edelleen.

-Ja koska kampanja on tuhannen tärkeä.

Ja P.S: Kun "kääpiön" vaihtaa vaikkapa "taskuvenukseksi", on tunnelma ihan eri.

#kutsumua . Pistää miettimään.




Timanttinen kolmikko

22.19


Vaikka nyt ollaan kovilla koko kööri, niin näitä kuvia katsellessa tunnen tehneeni vain ja ainoastaan oikeita valintoja.

Pikkuneiti saa jatkuvasti suukkoja sekä haleja isommilta sisaruksiltaan ja hellyys on vahvasti läsnä meidän arjen hulinoissa.

PikkuW:stä kasvaa hieno mies näiden neitokaisten seurassa, uskon vahvasti niin ;)


Sydän meinaa sulaa näitä kuvia tiiraillessa.


Ja niin, tämän misun 2kk neuvola oli tänään. Kaikki hienosti ja kuulemma pituus sekä paino ei voisi tasaisemmin kasvaa. Painoa oli 5500g ja pituutta 58cm. Rota-rokote(suun kautta otettava) saatiin myös. Pientä rutinaa ollut nyt illalla, mutta se tuskin tuosta rokotuksesta johtuu. Rutinaa on ilmennyt melkein jokailta muutenkin,heh.

Tulevan viikon sisään, lupaan kirjoitella vähän syväluotaavampaa tarinaa meidän arjesta. Kunhan pääsen koneen äärelle.

Tänään ei muuta.




Suosituimmat

Facebook

Instagram