uusi vuosi

Tulevalle vuodelle!

15.22

4-vuotias on innostunut valokuvaamisesta. Tässäpä pikkuW:n valokuvataidetta teille vuodenvaihteen kunniaksi, olkaapa hyvät!






Joulunaama, suklaasuu.




Hymyilytti tosi isosti, kun tänään kamerani sisältöä läpi kävin. Näissä kuvissa ovat hänelle tärkeät jutut.


Tänään mä en lähde poikkeuksellisesti kirjoittelemaan pitkää pohdintaa kulunesta vuodesta, sillä mennyt olkoon mennyttä ja seuraavaksi kohdistamme katseet tulevaan. Sen verran kuitenkin totean, että vaikka vuosi 2016 toi mukanansa paljon hyviä juttuja niin kaipaamaan en varsinaisesti jää, sillä läheisen rakkaan sairastaminen haukkasi ison osan kuluneesta kesästä. Onneksi tuo rakas ihminen jälleen kerran selätti terveydelliset haasteet ja uuteen vuoteen lähdemmekin yhdessä, vahvempina.

Seuraava vuosi olkoon siunattu sekä hyvä kaikille! Kiitos rakkaat lukijat, että olette pysyneet matkassamme mukana. Se antaa voimaa jatkaa kirjoittelemista, vaikka elo hektistä nykyään onkin. En osaa vielä sanoa, tuoko vuosi 2017 mukanansa muutoksia blogin suhteen mutta aika sen näyttää. Mietiskelen, tuumiskelen ja pohdin asiaa päivittäin - sen tunnustan. 

Kirjoitan tätä postausta H:n vanhempien luona ja nyt seuraavaksi suljenkin koneen sekä nostan muiden kanssa maljan tulevalle. Lasten kanssa sovittiin, että yöllä nukutaan siskonpedissä olohuoneen lattialla ja täältä mummulasta nappaammekin matkaan yhden ylimääräisen patjan, jotta suunnitelma saadaan onnistumaan. Kuvia lupaan tästä sitten ensi vuoden puolella,

Oikein ihanaa uutta vuotta lukijoille, sukulaisille sekä ystävillemme! Tärkeitä olette.

<3



hiukset

Uudenvuodenlupaus

13.30

"Lupaan olla tekemättä uudenvuodenlupauksia!"

Äh, tylsää! Aina voi luvata jotain ja vielä parempaa, jos oikeasti pystyy haastamaan itsensä. Minä päätin tänä vuonna tehdä niin ja oma lupaukseni liittyykin tällä kertaa... hiusten värjäämiseen!



Myös Mago-pidennykset roikkuivat päässäni tovin..

Tässä (jotakuinkin) kuluneen vuoden frisyyrit. Monenlaista lookia siihen on mahtunut mutta aiemmasta poiketen, vuosi 2017 mennäänkin sitten täysin luomuna. En malta odottaa ja olen niiin valmis! 

Ystäväni Liisa Hiushuone Hemmasta loihti mulle mahdollisimman luonnollisen sävyn hiuksiini ja tästä eteenpäin en sitten enää hiuksiani värjääkään. Ihanaa! Eniten tässä projektissa odotan sitä, että tulen näkemään minkälainen hiuslaatu mulla oikeasti onkaan! Onko se nyt sitten niin luonnonkihara kuin mitä oletan sen olevan? Mulla ei myöskään aikoihin ole ollut oikeasti hyväkuntoinen tukka eli suurella mielenkiinnolla odotan myös kokevani sen, kunhan pääsen saksimaan palaneet latvat kunnolla pois. Sen verran joustan, että jos oma hiusväri alkaa tuntumaan tunkkaiselta, laitan kesällä muutaman vaalean raidan vivahteita antamaan.



Lupasin myös, että kasvatan ripsipidennykset pois. Yritän nyt ihan oikeasti viihtyä "luomulookissa" ja näyttää vieläpä edes vähän ihmiseltäkin, katsotaan kuis onnistuu. 

Tällaisia pinnallisia lupauksia siis luvassa tulevalle vuodelle. Lupaan myös löytää itselleni töitä ja selvittää lasten päivähoitokuviot. Irroittautua kotiäitiydestä, koska on vaan pakko. 

Minkälaisia lupauksia te muut olette antaneet? 

:)




2-vuotias

Arkea juhlan välissä

20.00

Tänä vuonna meidän joulumme onnistui täydellisen hyvin. Ei ylimääräistä stressaamista, aikatauluja tai etukäteen suunniteltua ohjelmaa – ainoastaan leppoisaa ja rauhallista yhdessäoloa rakkaiden kanssa. Parasta.



Kävelimme joulurauhan julistuksen jälkeen H:n vanhempien kanssa naapuriin, mun vanhempieni luokse. Paikalla oli myös oma veljeni kahden poikansa kanssa sekä siskon tyttö poikaystävänsä kanssa. Oli ihanaa nähdä myös heitä aattona,  ja glögikuohari maistuikin erityisen hyvältä parhaassa seurassa.

Tämän jälkeen palasimme meille saunomis- sekä ruoanlaittopuuhiin ja vihdoin pääsivät ipanatkin pakettinsa avaamaan. Voi iloa ja riemua! Kaikki lahjat olivat mieluisia ja itsekin jaksan edelleen isosti iloita lipusta, jolla pääsen huhtikuussa katsomaan kauan odotettua Joutsenlampi-balettia. 

Lahjojen parissa lapsosten ilta vierähtikin nopeasti ja lopulta oli ihanaa nukahtaa sohvalle, isovanhempien silitellessä jalkapohjia.  Tietynlainen joululahja sekin näille meidän pienokaisille.


Kännykkäotos, mutta timanttinen tunnelma

Kovin nopeastihan nämä joulunpyhät taas vierähtivät ja mielelläni olisin niiden suonut kestävän tovin pidempäänkin. Noh, ensi vuonna sitten..



Tänään arki siis alkoi (halusimme tai emme) ja meillä se tarkoitti keskimmäisen naperon 4-vuotistarkastusta neuvolassa. Aatonaattona kuopus piipahti 2-vuotistarkastuksessa (tyylillemme uskollisesti vähän aikataulusta myöhässä) ja PikkuH:lle tehtiinkin 3-vuotiaiden testit. Neiti suoriutui niistä sangen mallikkaasti.

"Ihana, reipas tyttö. Hienosti kasvaa, kaikkiruokainen. Hieno- ja karkeamotoriikka ikätasolla. Puhuu lyhyitä lauseita. Kuulo ok!"

PikkuW sai tänään rokotuksen ja oli vieläpä vastaanottanut sen kovin kovin urheasti! Olin aivan varma että kyyneliltä ei säästytä, mutta poika olikin tarkkaavaisesti seurannut koko toimenpiteen ja todennut, että "ei sattunut yhtään".  Puheterapiaa sekä toimintaterapiaa saamme poitsulle soitella – jos sen parhaaksi katsomme. Tämän osasimmekin jo arvata. Puheterapia tuntuu nyt fiksulta ajatukselta, sillä mitä aikaisemmin tietyt äänteet oppii niin sitä parempihan se on jatkoa ajatellen. Me vanhemmat kumpikin olemme aikanaan tarvinneet puheterapeutin jeesiä muutaman käynnin verran eli tää on ihan normijuttu tässä jengissä. Mahtavaa että tällaisia mahdollisuuksia tarjotaan näinkin helposti! W osaa kyllä nuo puuttuvat äänteet, mutta ei ota niitä vielä puheeseen kunnolla mukaan. Tässäpä siis mainio missio uudelle vuodelle! Hienomotoriikasta emme vielä osaa olla huolissamme, sillä poika näprää legojen parissa kokoajan ja todella taitavasti. Täytyykin kotona nyt vaan kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi saksien käyttöön ja vaikkapa kynäotteeseen.

"Reipas ja puhelias poika! Kasvaa hyvin! Karkeamotoriikka ikätasolla ja hienomotoriikka kehittymässä. R,L,M äänteet puuttuu. Näkö ja kuulo ok!"

W oli käynnin jälkeen muistanut heti isällensä mainita, että neuvolan täti oli ollut tosi kiva. Ja W oli myös saanut kovasti kehuja reippaasta olemuksestaan. 

Ihanat ipanat ja ylpeät vanhemmat. Ensi viikolla vielä Piippiksen vuoro mutta hyvin menee, ei epäilystäkään siitä :)

Tällaista tänään. Kivoja välipäiviä jokaiselle. Seuraavaksi päivittelenkin sitten alkavan uudenvuoden tiimoilta vähän enemmän..







joulu

Hyvänjouluntoivotus

11.58

Meidän jouluaamumme on ollut täynnä iloa sekä riemua. Kun ensimmäinen ipanoista pomppasi ylös sängystä(mme), loppuperhe seurasi välittömästi perässä. Mulle itselleni oli tärkeää nähdä pienten ilmeet, kun tepastelivat aamulla olohuoneeseen. Ja näkemisen arvoiset todella olivatkin.

Ja kuinka kiltisti jaksavatkaan odottaa! Niin reippaina. 



Mun blogini hiljenee joulurauhan julistuksen myötä oman perhejoulun viettoon. Koko meidän jengi toivotteleekin nyt oikein suloista ja ihanaa joulua kaikille lukijoillemme, ystäville sekä läheisille. Tänä vuonna myös muutama blogini lukija on muistanut meidän ipanoita ja se vetää hiljaiseksi. Vain ja ainoastaan hyvällä. Kiitos ja sydän tähän loppuun. 

Nauttikaa läheisten seurasta, syökää hyvin ja rentoutukaa! 

<3

joulu

Joulugallup

17.21

 Tänään aamupäivällä ennen kauppareissua, tehtiin me pieni kävelylenkki (valitettavan) harmaassa talvisäässä. Pakastuisi nyt edes hiukan, niin joulufiiliskin olisi helpommin tavoitettavissa (siis heille joilta se vielä puuttuu). 

Sää ei kuitenkaan tänä vuonna meidän jouluamme pilaa. Oikeastihan se fiilis lähtee oman päänupin sisältä ja nyt olen toistaiseksi onnistunutkin oikein hienosti sisäisen rauhani ylläpitämään. 



Kohta mun äitini tulee tänne meille auttamaan joulusiivouksessa,  ja itse aionkin ensimmäisenä vallata sauna- sekä kylpytilat. Yksi merkittävä tekijä (lasten ilon ja aikatauluttomuuden lisäksi) hyvässä joulussa mulle itselleni on puhdas ja puunattu sauna. Nyt mua ihan oikeasti kiinnostaisi tietää, että mikä tekee mun blogini lukijoille joulun? Saa mainita useitakin tekijöitä. Itse palailen omiin tuntemuksiini vielä tulevassa, mutta nyt on teidän vuoronne kertoa :)

Tämä joulunalusaika on ollut jo nyt hyvin erityinen. Paljon on tapahtunut joulutaikoja ja fiilis on kiitollinen. Näin jatkukoon. Viis säästä! Ihan oikeasti.




Rinnekodissa psykologia tapaamassa

21.11

Facebookissa tänään jo vähän paljastinkin että kuinka se Piippiksen tämänpäiväinen piipahdus psykologin vastaanotolla sujuikaan. Ja tosiaan aiemmasta yhtään poiketen, niin oikein hyvinhän se sujui. 

Neiti oli hurmannut jälleen kerran olemuksellaan ja kaksin keskeinen aika psykologin kanssa (n.1h) oli sujunut oikein mallikkaasti. Lopussa Piippis oli kuulemma osannut itse hienosti ilmoittaa, että "En jaksa enää leikkiä".

Vaikka aamulla jouduimme herättämään tytsyn aivan kesken unien, jaksoi hän heti silmät auki saatuaan hykerrellä onnellisena kun sai äidin  ja isin täyden huomion edes hetken aikaa – kahden muun uinuessa. Tällä kertaa yöunia ei jatkettu enää autossakaan matkalla Rinnekodin suuntaan. Ei malttanut, sillä taisi jo tietää että mihin oltiin matkalla..


Palapelit olivat onnistuneet oikein kivasti (varsinkin lasit päässä) ja yli 6:n sanan lauseita oli muodostettu. Piippiksen muistia oli myös kehuttu, ja hän olikin tänään muistanut edellisellä kerralla luetun kirjan juonen hienosti. Tämä on kotonakin kyllä huomattu ja joskus lempparikirjojen tekstejä ihan sanatarkastikin muistellaan. Olemme usein tehneet niinkin päin, että Piippis lukee vaikkapa äidille jotain tuttua kirjaa. Se on suloisella tavalla huvittavaa.

Nyt jäämmekin sitten vaan odottelemaan kirjallista palautetta. Jos oikein ymmärsin niin nyt myös kuulemme sen, että minkä ikäisen tasolla meidän neidin kehitys tällä hetkellä kulkee.. Se on aina vähän hämmentävä hetki, vaikkei sillä mitään merkitystä olekaan. 

Kolme yötä jouluun. Onpas sangen ihanaa! 

joulu

Kiitos MHL

12.19

Onpas helpottunut olo! Syy kivaan fiilikseen löytyy tämän linkin takaa.

Suoriuduin ennakko-odotuksistani huolimatta suht hyvin eilisestä Marja Hintikka Live-lähetyksestä, ja nyt voinkin tyytyväisenä hengähtää sekä aloitella joulun valmistelun.

Vaikka olenkin nyt viikon jänskännyt täällä kotona saapuvan koitoksen vuoksi, oli se yksi mun elämäni upeimmista! En muistanutkaan, miten hienolta tuntuu voittaa itsensä ja pelkonsa. Kaikista eniten pelkäsin sitä, että "jäädyn" totaalisesti enkä saa sanaa suustani. Rento tunnelma takahuoneessa sai mut kuitenkin onnellisen vapautuneeseen tilaan ja olin rauhallinen vielä siinäkin vaiheessa, kun mulle tultiin sanomaan että "kuuden minuutin päästä sut otetaan mukaan keskusteluun".



Valitettavasti kuvien räpsiminen jäi vähäiseksi, mutta illan tunnelma jää varmasti mun muistoihini hamaan loppuun asti. 

Lapsetkin muuten olivat aamulla kovasti innoissaan, kun äiti näkyi telkkarissa. Pukkiosuudet kelasin suosiolla nopeasti ohi, mutta Stigin jouluralli taasen jäi soimaan iloisesti koko jengin päähän. 

"Piparia piparia" laulelee Piippis tasaisin väliajoin. 


Ja loppuun tietysti vielä the fanikuva. Mun kauniit tsempparit lähtivät H:n lisäksi myös mukaan lähetykseen. Heidän läsnäolollansa oli suuri merkitys. 

Kiitos Yle ja Marja Hintikka Liven jengi, että sain kunnian osallistua ohjelman tekoon muutamaankin otteeseen. Se oli mulle paljon.

Olen onnellinen. Nyt saa joulu hiipiä meidän kotiin..


blogijoulukalenteri

Hiirenhiljaa

19.02

Mummi ja 3/9 (lapsenlapsesta)
Toissapäivänä mummolassa oli hetken aikaa meneillään tärkeä projekti. Siinä hetkessä oltiin ihan shh.. ja odotettiin kärsivällisesti, että metsähiiri pujahtaa piilostaan ruoanhakuhommiin. Sinnikäs odotus palkittiin ja lopulta tuo pieni, suloisistakin suloisin otus suvaitsi näyttäytyä ipanoille. 


Minun halpiskamerallani zoomaus ei onnistunut pidemmälle eli tarkempaa kuvaa en valitettavasti hiirulaisesta saanut. Siluetti havaittavissa kuitenkin.


Lapsen elämä. Täynnä pieniä suuria juttuja. Ihan mahtavaa seurailla vierestä!

Nyt blogi hiljenee muutamaksi päiväksi, sillä minusta tuntuu että maanantain koitos vaatii tässä vaiheessa pientä Zeniä. Instassa sekä snäpissä homma jatkuu ja etenkin ylihuomenna sieltä kannattaa vaklata mun fiilareita h-hetken lähestyessä. 

Nolojen tilanteiden nainen avaa suunsa suorassa lähetyksessä – mitä vaan voi tapahtua. Ou nou.

Parasta viikonlopun jatkoa kaikille!

<3

blogijoulukalenteri

Unelmieni joulu?

19.47

Jouluisten aiheiden pariin on kiva syventyä, sillä olenhan aina ollut suuri joulufani. Vanhempani usein muistelevat sitä, kuinka lapsena ja pitkälle teini-ikään asti aloitin lokakuussa jo Jari Sillanpään sekä Celine Dionin joulukassujen kuuntelemisen. O Holy night, Marian poika sekä Bella Notte pauhasi muiden kipaleiden ohella aattoon asti ja kotonamme kärsittiin joululauluähkystä. Mutta niin totta kuin se onkin, varsinkin tuo Jari Sillanpään albumi nostattaa edelleen allekirjoittaneelle joulufiilarit isosti pintaan!

Voin ihan rehellisesti todeta, että mun joulut ovat aina olleet täydellisen onnistuneita. Ikäviä muistoja  lapsuus- ja nuoruusvuosilta ei yksinkertaisesti ole. Lienee siis syytä nostaa hattua mun vanhemmilleni, jotka ovat onnistuneet järkkäämään rakkaimmillensa joka vuosi kivan joulun. Isä viihtyi keittiössä luoden jos jonkinäköisiä herkkuja joulupöytään ja äiti taikoi tunnelmaa koristellen kodin kauniiksi. 

Olen kiitollinen lapsuuteni jouluista.



Tänäkin vuonna mummola on kaunis..


Oman mummani tekemät tontut. Varma joulun merkki.

Äitiys on muuttanut joulujeni luonnetta. Nyt on tullut minun aikani järjestää joulu kotiin – tai niin ajattelin ainakin vielä viime vuonna. Aloitin joulumenun suunnittelun jo viikkoja ennen ja päätin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä kaiken ruokapöytään itse. Virhe.

Halusin myös, että perinteitä kunnioittaen koko mun iso perheeni (vanhemmat sekä sisarukset ipanoineen) kokoontuvat illalla tänne meidän kotiin, sillä aikaisempina vuosinakin niin on tehty (siskoni asutti tätä taloa aikanaan tyttöjensä kanssa). Virhe.

Heti aattoaamuna huomasin, että homma lähti "lapasesta". Stressasin siivoamisesta ja siitä, että lapset sotkivat sitä mukaa kun itse sain paikat järjestykseen. Saunassa käväisin vain kääntymässä, sillä mulla oli jo kova kiire keittiöön viimeistelemään ruokajuttuja. Aikataulut "pissivät" pahasti ja kohtahan vieraatkin jo saapuisivat! Vaikka kukaan mun perheenjäsenistä ei todellakaan antanut aihetta ylimääräiseen stressaamiseen, tein sitä silti. Siskoni sekä vanhempani lupasivat tuoda mukanansa tarjottavaa ja kaikki oli oikeasti ihan mallillaan. Väsymystilani siinä elämänvaiheessa kolmen alle 5-vuotiaan äitinä oli vaan niin massiivinen ja kokonaisvaltainen, että ymmärsin hyvin nopeasti haukanneeni liian ison palan kakkua. Siskoni sanoi, että stressini näkyi metrien päähän jo heidän saapuessaan. Ja jos isosisko tuollaista sanoo pikkusiskollensa, niin tietäähän sen mitä siinä käy? Sanaharkka, joka on parasta laatuaan pilaamaan joulufiilikset. Heh.

Kirsikkana jouluisen unelmatorttumme päällä oli vielä se, että tilattu pukkimme saapui paikanpäälle muutaman glögin liikaa nauttineena. Siinä vaiheessa oli mun iltani hyvin pitkälti "juhlittu" ja illalla kaaduin surullisena, väsyneenä sekä pettyneenä sänkyyn. Lapset eivät tilannetta huomanneet vaan hekumoivat onnellisena lahjojensa parissa – niin kuin nyt olettaa saattaa. Reagoin itse vain todella isosti ja nyt vuosi kaiken jälkeen, tämä homma jo lähinnä naurattaa. Onneksi joulupäivä toi kadotetun fiiliksen takaisin ja sehän se tuppaa yleensä olemaankin kaikista rauhallisin sekä rentouttavin päivä koko joulussa.

No, virheistä oppii sekä viisastuu ja tänä vuonna homma toimii jouluna eri tavalla. Ainoa etukäteen suunniteltu asia on se, että lasten toiset isovanhemmat saapuvat meille joulun viettoon ja tuovat kinkun sekä kalat tullessansa. Enempää en suostu sopimaan. Eiköhän sieltä kaupasta ensi viikolla löydy ruokapöytään sapuskaa, kun H:n kanssa kaksin loput jouluruoat ryntäämme hakemaan.

Tänä jouluna mennään siis lasten ehdoilla ja esimerkiksi lahjojen kanssa pieniä hermoja ei kiristellä liian pitkälle tyyliin, "Ensin syödään jouluateria ja sitten jaamme lahjat". Täytyyhän niillä lahjoilla ehtiä jouluna leikkiäkin! Ja jos se joulusauna tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, niin ei sinne aattoaamuna tarvitse mennä. Joulupäivänä ehtii vallan hyvin myös. Miksi kaikki perinteet pitäisi saada mahtumaan yhteen päivään kun seuraaville ei ole luvassa sitten yhtikäs mitään?

Joulupukki on nyt ainoa asia, joka aiheuttaa meille vanhemmille jonkin sortin päänvaivaa. Keskimmäinen ipanoistamme kun on sitä mieltä, että pukin pitää ehdottomasti tulla ja pienin huutaa kauhuissaan että "EI PUKKI TUU!". Ehkä lahjomme poitsun vähän etukäteen ja sovimme, että josko se pukki nyt kuitenkin tulisi vasta ensi vuonna? Tai sitten se pukki voisi vaan varovasti kurkistaa ikkunasta ja jättää lahjat pihalle? Joulun jälkeen sitten selviää täällä blogissakin, että miten tilanteen ratkaisimme.

Tähän loppuun haluan vielä mainita, että rakastan perinteitä suunnattomasti ja ne totta vie kuuluvat mun unelmieni jouluun. Elämäntilanteet muuttuvat ja kaikista helpointa on, kun niiden mukaan myös elellään. Tiedän, että tulee vielä mun aikani herätä aamulla aikaisin joulukirkkoon. Nyt en siihen pysty enkä kykene. Aion tehdä parhaani siinä, että myös meidän lapsemme saavat nauttia jouluperinteistä, mutta ovat nyt vielä niin pieniä, että liiallinen "hifistely" jääköön tuleviin vuosiin. Nautitaan niistä perinteistä sitten, kun meillä oikeasti on sellaiseen aikaa ja voimia. Nyt otetaan rennosti ja vältetään etukäteen tehtyjä suunnitelmia sekä aikatauluja...

Lisää kuvateksti

... ja kuunnellaan TIETYSTI Jartsaa!




blogijoulukalenteri

Psykologin vastaanotolla

19.41

Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi varvasta!

Tää mimmi joutui tänään heräämään normaalia aikaisemmin, sillä hän lähti jo kasilta isin kanssa ajelemaan kohti Rinnekotia psykologin vastaanotolle. Ensi viikolla on luvassa vielä yksi reissu tuonne Espoon perukoille, sillä Piippikselle tehdään nyt jonkin sortin kehityskartoitusta.  Virallista nimitystä tälle tsekkaukselle en nyt tiedä mutta sen tiedän, että näin toimitaan edessä häämöttävää koulutaivalta silmälläpitäen.

Tänään oli mennyt hyvin, vaikka yöunet jatkuivatkin autossa matkalla tuohon tapaamiseen. Pirteänä neiti oli herännyt ja ollut aivan haltioissaan, kun odotushuoneessa isi kaivoi taskustansa pienen pussillisen Muumi-keksejä. Psykologin vastaanotolla tytsy oli pistänyt parastaan ja ollut hyvin yhteistyökykyinen. Hän melkein aina kyllä on, siksi tykkäänkin itse kovasti tytön kanssa käydä näissä virallisissa tapaamisissa. Luulimme että neitokainen osaa laskea vain kymmeneen, mutta ammatti-ihmiselle hän oli jatkanut reippaasti "yksitoista, kaksitoista..". Värit olivat olleet myös tosi hyvin jo hallussa. Niitä onkin kyllä paljon esimerkiksi puheterapeutin kanssa harjoiteltu viime aikoina.

Saas nähdä mikä lopullinen "tuomio" tulee olemaan, mutta sangen luottavaisin mielin tässä ollaan koko jengi. Ainakin meidän täällä kotona on suht helppo toimia tuon minimimmin kanssa ja nyt kyllä näyttää vahvasti siltä, että muidenkin ihmisten on. Uskon että Piippiksestä tulee varsin innokas pikku koululainen. 

Mutta ei ihan vielä.

;)





blogijoulukalenteri

Enkeli

17.18

Joulu. Se on aina ollut mulle niin kovin tärkeä ja odotettu. 

Minun joulussani annetaan aikaa rakkaimmille. Heille, joiden kanssa tätä arkea yhdessä eteenpäin tarvotaan iloinemme sekä murheinemme. Muistellaan menneitä ja jatketaan yhdessä kiitollisina tulevaan. Jos en konkreettisesti vierelle juuri jouluaattona pääse, muistan sanoin tai teoin. Näin on aina ollut. 

Tänä vuonna päätin, että perinteisen joulutähden sijaan kiipeän kuusenlatvaan jotain mulle itselleni symbolisesti merkittävämpää.


Kävelimme lasten kanssa tänään korttelin toiseen päähän mummia sekä pappaa moikkaamaan. Valitsin äitini enkelikokoelman joukosta mielestäni sen kauneimman ja päätin, että hän tulee koristamaan sukutiluksilta hankittua kuustamme jouluaattona. Kuka näistä neljästä kaunokaisesta on "valittu", se selviää myöhemmin..

Minun elämässäni on tällä hetkellä kymmenittäin ihmisiä, joille toivon tulevan vuoden tuovan mukanansa vain sekä ainoastaan pelkää hyvää. Niitä ihmisiä, jotka ovat joutuneet kipunoimaan aivan liikaa. Niitä ihmisiä, jotka todella ansaitsisivat itsellensä paljon enemmän onnea sekä hyvää, kuin mitä kulunut vuosi on heille antanut. 

Minä luotan enkeliin. Vuosi 2017 tulee olemaan hyvä mun rakkaimmilleni juurikin meidän kuusenlatvassamme roikkuvan enkelin ansiosta. 

Sellainen minipostaus tähän päivään ja nämä jouluiset teemat muuten jatkuvat edelleen lähitulevassa.

Nyt toivottelen mukavaa alkuiltaa kaikille!



Arki

Iloinen viluinen

20.29


Meillä on ollut tapana H:n kanssa alkuajoista asti yllättää toisiamme tasaisin väliajoin. Se on todettu varsin toimivaksi keinoksi pitää pitkää parisuhdetta astetta verran jännittävämpänä – yllätyksellisenä! 

 Nämä meidän yllärit eivät vaadi suuria eurosummia, vaan usein ovat ihan ilmaisiakin. Pieniä (joskus aika suuriakin) viestejä jääkaapin ovessa, aamupala sänkyyn keskellä viikkoa tai tuikkujen hohteeseen hunnutettu olohuone toisen tullessa kotiin töistä. Minuuhan tosiaan aikanaan kosittiin jääkaappimagneetein eli isoja lupauksiakin jääkaapin oveen on vuosien varrella tullut kirjoiteltua.

No mutta, eilen H kävi kaupassa hakemassa leivontatarvikkeita ja oli yllärinä ostanut ALE-rekistä mulle kympillä maailman mukavimman sekä pehmoisimman pörröpaidan. H on aina ollut aika ässä löytämään mulle poistomyyntivaatteita. Vieläpä kivoja sellaisia.

Bonus!

Tästä tuli ehdottomasti mun lempparipaita täällä kotona ja nyt ei enää tarvitse ainakaan ihan kokoajan palella. Mulla kun on näin talvisin valehtelematta aina kylmä. Päivin sekä öin. Takassa palaakin tuli  jatkuvasti, jotta talon emännän on hyvä. Nyt kuitenkin onneksi himpun verran helpompaa, kun saan käpertyä tuohon pörröiseen lämmittäjään ja pipokin tietysti pysyy visusti päässä pahimpina pakkaspäivinä – villasukista nyt puhumattakaan!


Vielä on opeteltavaa omakotitaloasumisessa, mutta pikkuhiljaa tästäkin hyvä tulee kun varusteetkin alkavat olla kohdillaan ;) Ehkä muutaman ylimääräisen villapaidan käyn tilaamassa iltapuhteena. Käy sä myös tämän Zalandon alennuskoodin kanssa :)

Sellaista tänään. Vatsassa myllää kun ajattelenkin viikon päästä edessä häämöttävää koitosta. Iiik! Tänään kuitenkin vielä iltasadun pariin. Hyvää yötä kaikille! 



blogijoulukalenteri

Nälkäinen

17.29

Eilen kurvasimme autolla Vantaalle ja haimme uuden perheenjäsenemme kotiin. Illalla häntä syötettiin, hänen syntymäpäiviänsä juhlittiin ja hänet peiteltiin nukkumaan kolmen ipanan voimin. Nimenkin antoivat, jonka otsikko jo itseasiassa paljastikin. Saanen esitellä siis teillekin nyt "Nälkäisen".

Hän on tosiaan ensimmäinen lelu tässä talossa, joka on nimetty lasten toimesta. Meinasimme tikahtua nauruun H:n kanssa kun tuon nimen kuulimme mutta hetkenaikaa hihiteltyämme totesimme, että tuo nimihän on aivan loistava! Lapset on vaan niin taitavia!

Lauantai aamupäivän kirppislöydöt

 Olen jo kuukausia yrittänyt metsästää meille tällaista pomppuponia ja perjantaina mua sitten lykästi isosti, kun satuin juuri oikealla hetkellä seuraamaan Facebookin newsfeediä. "Av&Yv"! Lupasin heti seuraavana päivänä adoptoida tyypin uuteen kotiin ja lunastinkin lupaukseni.

Piippis on jumppaillut fysioterapiassa tuollaisella ponilla jo muutaman vuoden ajan eli kaveri on tavallaan vanha tuttu meidän ipanoille. Onnessaan olivat silti, kun sellaisen kotiinsakin saivat hoivattavaksi. Ja häntä todella on hyysätty kuluneen vuorokauden ajan. Piippis on edelleen vielä vähän arka pomputtelemaan, mutta varmasti innostuu kunhan jalat vähän vahvistuvat. Joka päivä treenataan kyllä, mutta toistaiseksi Nälkäisen hoivaaminen on ihanampaa. 

Noin muuten Piippis kovasti kyllä jo harjoittelee hyppimistä (ilman trampoliinia) ja ollaankin viittävaille valmiita – ihan kohta onnistuu! 

Tällainen minipostaus tämän päivän blogijoulukalenteriin. Nyt melkeinpä tekisi mieli ihan kysyä, että minkälaisia nimiä teidän lapset ovat antaneet leluillensa? Mikä on ollut huvittavin nimi? 

Mukavaa alkavaa viikkoa!





blogijoulukalenteri

Heipparallaa tutti!

18.51


Kirjoitan tätä postausta visusti salassa kuopukselta, joka on onnistuneesti vieroittanut itsensä tutista kuluneen kahden viikon aikana. 

Neiti tosiaan totesi itse n. kuukausi sitten, että tutti suussa puhuminen on haastavaa ja näin päivittäinen käyttö jäi "kuin seinään"–puhettahan siis tulee jatkuvalla syötöllä tätä nykyä. Muutaman viikon ajan öisin tuo kaipuu tutille kasvoi ja annoimmekin suosiolla hänelle sen, rauhoittaaksemme koko perheen unet. Päivisin ei siltikään tuttia kaivattu.

Nyt on kulunut pari viikkoa niin, että myöskään öisin tutille ei ole tullut valtaisaa tarvetta ja päätimme jättää kokonaan mokoman pois kuvioista. Täydellisen hyvin onkin mennyt! Joskus vaikkapa joku piirretty saattaa laukaista hetkellisen ikävän, mutta se menee ohi kun tytön huomio kiinnitetään muihin juttuihin. Vaikkapa Muumi-keksiin, heh.

Emme siis ehtineet viedä yhdessä tuttia oravavauvoille, vaikka tätä olimmekin ääneen jo suunnitelleet useaan otteeseen lasten kanssa. Itse ripustin sen etupihan pihlajaan hetkeksi tänään, saadakseni kuvan räpsäistyä postaukseen. Nyt tuon ehkä sitten uskaltaakin jo lopullisesti roskikseen heittää?



PikkuH on tosiaan ollut meidän lapsukaisista ainoa, joka tuttia on ylipäätänsä suostunut syömään ja kaiken maailman kauhuscenarioita olemmekin tässä parin vuoden aikana ehtineet maalailemaan, kun tuota edessä häämöttävää vieroitusprosessia olemme miettineet.

Jälleen kerran saimmekin siis yllättyä positiivisesti, sillä tämähän sujui kuin tanssi! Hyvä PikkuH! Hyvä me! Kivaa kun joskus joku asia onnistuu näin näppärästi ja vieläpä lapsentahtisesti.

Great success!


Marja Hintikka Live

Ympyrä sulkeutuu

11.06


Jokunen lukijoistani ehkä muistaakin tuon ylläolevan päivän mun elämässäni.  Kokemus oli mulle ihana, piristävä ja ikimuistoinen kaikessa täydellisyydessään. Sain kunnian olla se arjen uuvuttama, joka ihan ensimmäisenä Marja Hintikka Livessä yllätettiin. 

En ikuna unohda.

Viikko sitten mulle soitettiin ja tarjottiin mahdollisuutta "tähtibloggaajan" pestiin kuluneiden kausien viimeiseen Marja Hintikka Liven jaksoon 19.12. Lienee sanomattakin selvää että olin tietysti sangen iloinen, otettu ja ehkä jopa vähän hämmentynytkin. Suora lähetys tulee olemaan mulle super jännittävä ja täysin uudenlainen kokemus, eli vatsanpohjasta kutittelee jo nyt aika isosti tuo tuleva koitos. Mutta vaikka jänskättääkin niin tällä kertaa haluan ehdottomasti lähteä mukaan tähän, sillä aivan liian usein olen elämäni varrella katunut sitä kun en vaan ole uskaltanut.. Monta kivaa juttua olen jättänyt tekemättä ja asiaa harmitellut jälkeen päin.

Lähtiessäni pois Kaksplussalta ajattelin, että nämä tällaiset kokemukset saa varmasti toistaiseksi unohtaa. Ei se nyt sitten kuitenkaan ihan niin mennytkään ja tieto siitä saa kovin iloiseksi. Nää on nimittäin juurikin niitä hetkiä, joissa pääsee kertalaakista ja kunnolla haastamaan itsensä. Tällaisia juttuja mä tarvitsen, että opin uskomaan ja luottamaan itseeni. Mulle se ei ole koskaan ollut itsestään selvää. 

Noin. Nyt se on täälläkin paljastettu. Enää ei voi perua. 

Ihanaa päivää kaikille!




blogijoulukalenteri

Jääkaappitaidetta

15.40

 Lapset ovat loistavia keksimään ajanvietettä – jopa saikkupäivinänsä.


Tänään ihastelin aamulla jääkaapin oveen ilmestyneitä magneetti tyyppejä, jotka tuo nelivuotias oli sinne työstänyt. Alimmainen on kuulemma avaruusolento. 

Tietty!


Meillä pörrää täällä nyt kaksi virusta mutta onneksi lapsilla enterosta on muistona enää vain näppylät ympäri kehoa. Jokaisella vieläpä hyvin omanlaisensa. Piippiksellä pientä ihottumaa paljon joka puolella, W:llä muutama hassu piste siellä täällä ja pienimmällä pahimman näköiset, erittävät näpyt polvitaipeissa ja sisäreisissä. Jonkin verran vielä kutiavat, mutta parempaan päin ollaan jo menossa kuitenkin.

Meillä vanhemmilla on nyt sinnikäs flunssapöpö riesanamme ja oma kurkkuni onkin elisestä asti ollut ihan tajuttoman kipeä. Nenä vuotaa ja olo on voimaton. H lähti kuitenkin urheana töihin jo kun kuumetta hänellä ei enää ollut. Itse yritän selvitä Panadol Hotin voimalla näistä tulevista päivistä – meille äideille kun ei tuota saikkua kovin herkästi myönnetä ;)

Tuleviin päiviin tulee mahtumaan pieniä suuria paljastuksia. Pysykäähän kuulolla!


6.12.2016

13.42




Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille teille, rakkaille lukijoille! 

Meidän perhe juhlistaa tätä tärkeää päivää kummitytön syntymäpäivien merkeissä sekä illalla tietysti linnanjuhlia katsellen. Aika perinteisin menoin siis, mutta mikäpä sen ihanampaa!
Tänään myös koko perhe suosii asuvalinnoissaan suomalaista ja itse sonnustaudun Anne-Mari Pahkalan omaan henkilökohtaiseen kestosuosikkiini sekä Yo Zen-korvakoruihin. 



Tänään ei enempää sanoja tarvita. Tunnelmallista päivää kaikille!

<3

alaskanmalamuutti

Alaskanmalamuutin onnenhetki

16.27

Se on se hetki, kun ennen kauppareissua saa livahtaa pihalle ja hypätä autoon muun perheen kanssa. 

Siellä Prisman parkkihallissa on sitten ison haukun hauska naurattaa kanssashoppaajia sekä istua nököttää tyytyväisenä takakontissa omaa jengiänsä odotellessa. 

Ostokset samme rauhassa lapata autoon, eikä jättiläisellä ole aikeitakaan hypätä pois lempparipaikastaan. Tämäkin usein muita ihmisiä hymyilyttää.


Hän on aina ollut tuollainen. Mieluummin ahtaaseen takakonttiin oman laumansa kanssa, kuin että jäisi kotiin odottamaan. 

Ihana, vanha jättiläinen!

Viimeinen pienistä nosti kuumeen tänään ja koko päivä onkin sitten mennyt mulla tässä perhettä hoivatessa sekä kauppareissuja suorittaessa. Onneksi huomenna on vapaapäivä ja todennäköisesti porukka jo huomattavasti pirteämpänä kuin tänään. Piippis ja W tuolla jo normaalisti leikkii, mutta kaikista isoin sekä kaikista pienin vielä vähän huonona.


Kyllä tää tästä ..

blogijoulukalenteri

Enterossa

18.22


Terkkuja sairastuvalta! Saimme maanantaina kuulla, että olemme altistuneet enterorokolle ja osasimmekin siis odottaa taudin rantautumista. Niinpä sitten keskiviikkona PikkuW nostatti ensimmäisenä kuumeen ja vasta tänään oli seuraavan potilaan vuoro. Piippis makoilee nyt tuossa mun vieressäni aivan kipeänä ja odotellaan buranan vaikutusta alkavaksi. Aina yhtä kurjaa katsoa vierestä vaikka reippaita sairastajia ovatkin.

Todella hämmentävä tauti on tämä. Meillä pöpö etenee näköjään seuraavanlaisesti: Yhtäkkiä korkealle pompsahtava kuumepiikki-->kipua suussa ja nielussa-->päänsärky-->rokkonäppylät. PikkuW:llä edelleen käsissä ja jalkapohjassa näppyjä mutta enää eivät kutise. Pe-la välinen yö meni itkiessä sekä kutinaa valitellessa.


Tänään sairastui myös isäntä, mutta ei olla satavarmoja siitä että onko kyseessä entero, vaiko ihan vaan joku perus flunssa. Kuumetta ei ainakaan vielä ole mutta flunssan oireet kylläkin ja kurkku kipeänä. Ja tiedättehdän miesflunssan? Se ottaa usein aika koville ;) Mä tuskin sairastun, sillä en tee sitä koskaan kun muu perhe sairastaa. Ja kai senkin on joku korkeampi taho suunnitellut niin, sillä pitäähän yhden jaksaa hoivata muuta jengiä.

Mutta niin.. Nyt odotellaankin siis vielä, että tämä pienin sintti taudin nappaa. Varmaan sopivasti itsenäisyyspäiväksi sitten. Kävin äsken Tokmannilla ostamassa kassillisen kynttilöitä, suklaata, hyasintin ym. tunnelmallista rekvisiittaa sillä uskon, että tuleva viikko vietetään hyvin pitkälti täällä kotioloissa köllien. Mukavampaa se on kynttilänvalossa.





Enteroa tuntuu nyt olevan liikkeellä. Toivon toipumisia kaikille vertaistovereille! Nyt tuo neiti pomppasi Taigaa halailemaan ja kiipesi keittiön jakkaralle keksejä kaapista tonkimaan eli dropit potkii! Hyvä niin. 

Kivaa illan jatkoa kaikille!



blogijoulukalenteri

Joulukuun 3. päivä kuvina

18.36


Tänään lastasimme koko jengin autoon ja kurvasimme hyiseen Vanhankylänniemeen joulumarkkinoille. Tunnelma oli kohdillaan, mutta vaikka pakkasta ei ollut kuin muutama hassu aste, tuntui tuuli kylmältä ja autossa yritimmekin sitten lämmitellä pieniä kipristeleviä varpaita omien lapastemme sisällä. Onnistuimme.







Autosta käsin yritin myös kuvata kaunista auringonlaskua ja tämä jäi parhaaksi otokseksi. 


Pikaruokaa naamariin ja pipareiden paistoon! Huomenna vielä koristellaan tämän illan tuotokset.






Mikäs näiden söpösten kanssa puuhastellessa! Piparin paistokin alkaa sujua jokakerta vaan paremmin ja paremmin. Jopa Piippis jaksaa keskittyä hyvin ja tänään hän vielä viimeisenä jatkoi taikinan kaulimista, kun muut olivat lähteneet jo muihin hommiin. 

Kajareista pauhasi Glasvegasin joulubiisit ja tämän jälkeen ipanat toivoivat vielä Spotifystä Vain elämää-lauluja. Niitä sitten yhdessä tanssittiin ja kaikinpuolin tää onkin siis ollut kiva päivä meille kaikille. 

Mistähän sitä löytäisi tulevina viikonloppuina kauneinta joulutunnelmaa (jos kotia ei lasketa ;) ) ? Porvoosta ehkä? 

Suosituimmat

Facebook