4 vuotta sitten

23.52


Niin. Noin 4 vuotta sitten oltiin me. Asuttiin Helsingissä, suloisessa kaksiossa Tapaninkylässä. Viikonloppuisin juostiin bussiin numero 72. Sen pysäkille oli lyhyempi matka juosta korkeissa koroissa. Yleensä ei ehditty, joten otettiin seuraava. Matkustettiin 40 minuuttia. Pidit kädestä kiinni koska paniikkikohtaus meinasi usein ottaa naisesta vallan. Juotiin olutta ja viiniä kaupungissa. Käytiin keikoilla. Tavattiin ystäviä. Yöllä taksilla kotiin. Kannoit sylissä kotipihan poikki, koska inhosin sitä kuinka kotilot rutisivat korkojen alla. Niitä oli kesäisin ja syksyisin paljon meidän pihassa. 
Kuunneltiin Sigur Rosia ja mentiin nukkumaan.

Kärsin isosta vauvakuumeesta. Olit luvannut minulle, että kunhan päästään naimisiin niin vauva saa tulla. Jännitti. 

Vuoden verran suunniteltiin ja vihdoin hääpäivä koitti. Se ylitti odotukset. Ystäville ja sukulaisille tiedoksi, edelleen lämmöllä muistelemme. Ihana, kaunis päivä.

Juhlimme kunnes koitti arki. Meni kuukausi ja odotettu esikoinen ilmoitti tulostaan. 

Vaan eipä tuolloin arvattu, mitä tuleman pitää. Onneksi. 

Tulevaisuus teki meistä kertaheitolla aikuisia. Vanhempia. Erityisen vanhempia.

Hyvää hääpäivää H. Sun kanssa on ollut helppo käydä läpi tätä kaikkea. Ollaan saatu aikaiseksi pienessä ajassa paljon suurta..

Samasta puusta

17.42


..extralla tai ilman. Vasemmalla Piippis samanikäisenä kun pikkusiskonsa(oikealla) nyt. Suloista, sanoisin. 
<3

 


Pikakatsaus tämänhetkiseen

15.18


Kaikki kolme lasta nukkuu ja mies myös. Mummolassa on hiljaista. Itseäni kalvaa huono omatunto syystä että valvon, vaikka saisin nukkua. Jostain syystä päivisin olen sen verran levoton, ettei päikkärit kuulu normaaliin päivärytmiini. Ainakaan vielä.

Yöt on katkonaisia nyt, mutta onneksemme vauva ei itke, kukkuu vaan hereillä jos niikseen tulee. Tutti on tälle kolmannelle vauvalle tärkeä, toisin kun kahdelle aikaisemmalle. Olen ihan iloinen siitä. Monta tukalaa tilannetta tuo Nobelin rauhanpalkinnon arvoinen keksintö on pelastanut. 

Tänään käytiin serkkujen luona suunnittelemassa tulevia yhteisristiäisiä. Niitä vietetään Uunisaaressa ja olen tuhannen innoissani! Rakastan tuon paikan tunnelmaa ja olen onnellinen saadessani viettää kolmannen, sekä samalla viimeisen lapseni tärkeää juhlapäivää kyseisessä paikassa.

H:n kesäloma päättyi maanantaina. Itse olen pakoillut arkea leiriytymällä lasten kanssa mummolaan toistaiseksi. En ole vielä valmis. 

Kiinteistövälittäjä vaihtuu ja kohta asuntomme tulee myyntiin uusien kuvien kera sekä uudella motivaatiolla varustettuna. Nyt ei ole muita vaihtoehtoja kun myydä tuo asunto. Meille niin rakas ja kaunis. Kumma ettei ole vielä muille kelvannut. Sen seinien sisäpuolella on tapahtunut paljon suuria ja onnellisia, iloisia asioita. Toivottavasti jatkossakin tulee tapahtumaan.

Viimeinen lomaviikko hurahti seuraavissa tunnelmissa: 







Käytiin siis Korkeasaaressa ja ulkoiltiin muutenkin paljon. 

Arki kahden vanhemman ja kolmen lapsen kanssa alkoi juurikin sujua kivasti.. kunnes H:n täytyi taas palata töihin. Kyllä kai tämä tästä alkaa toimimaan yhdenkin vanhemman voimin, kunhan kolmonen vähän reipastuu ja jättää iltaitkut kiukkuamatta :)

Ampiaiset saivat toisen uhrin meidän perheestä toissapäivänä, kun W sai tuntea nahassaan kiukkuisen pimpparin koston. Oli kivunnut housun resorin väliin mokoma ja pisti poikaa kahdesti kylkeen. W oli tosi reipas ja itki vain tovin. Mitään suurta reaktiota tuo hyökkäys ei saanut aikaiseksi onneksi.

Allekirjoittanut haaveilee perjantaisesta hetkestä ystävän kanssa sekä Cheekin keikasta ;) Jos liput velipojalta irtoaa, niin pääsen ehkä tämän haaveen toteuttamaan. Ei paineita J.

Mutta nyt, H lähti töihin ja minä istun yksin pimeässä talossa. Ukkosen keskellä. Talossa, johon pari viikkoa sitten osui salama ja poksautti pistorasian päreiksi takapihalla.

Mummi ja pappa.. Tulkaa jo kotiin.














Tyypit

0.00


Niillä oli joku juttu. Joku tärkeä. Siellä sohvan alla.

Hattuset

22.22



Tällaista hattumuotia esittelivät meidän perheen "suurimmat" lapset viikonloppuna mm. pikku-ystävän synttärijuhlissa. W:n lätsä löydettiin Seppälän ale-laarista ja mun mielestä se oli kesän paras lastevaate-löytö! 

Eilen tosiaan juhlittiin sekä mummia, että pientä yksivuotiasta söpöliiniä kaveripiiristä. Uskaltauduttiin koko köörin voimin puutarhajuhliin ja ihan hyvinhän me koitoksesta selvittiin. Ampiaiset meinas vaan vähän kiusata minuu. Pyörivät mokomat ihan kokoajan mun ympärilläni ja  ollaankin perhepiirissä pohdiskeltu, että mahtaisikohan johtua äidinmaidosta? Yhden pistoksenhan sain ja juurikin tissiin!

No mutta se siitä. 

Just nyt mulla on aivan täydellisen tyhjä pää. Pikkuneidin "iltarutu" vie voimat iltaisin ja yleensä pujahdan suorinta tietä peiton alle kun kaikki kolme lasta on saatu unille. Nyt ei jostainsyystä vaan huvita. 

Muuten vauva on edelleenkin ihana. Parin viikon ajan me ollaan nyt vaan saatu kuunnella tuota tunnin-pari kestävää itkushowta, mutta kyllä tämän kestää kun tietää sen loppuvan joskus. Tänään kylpy auttoi rutinaan hieman, ja aionkin ottaa ihan jokailtaiseksi rutiiniksi tuon kylpyhetken. Tyttö tykkää kovasti siitä.

Ollaan muuten vihdoin keksitty nimi neitokaiselle ja teille blogin lukijoille voinkin paljastaa, että sepäs alkaakin hyvin suurella todennäköisyydellä I-kirjaimella ;)

Olisin halunnut tehdä hänestä Heilin vaan ongelmaksi muodostui se, ettei tyttö näytä yhtään Heililtä! :)

Tässä vielä sunnuntai-aamun otos mun tytöistä. 



<3

Ainiin sen verran vielä kerron tästä päivästä, että me käytiin Piippiksen kanssa ensimmäistä kertaa puheterapiassa ja saatiin kuulla, että jatkossa käyntejä tulee olemaan kaksi kertaa viikossa. Sen lisäksi fysioterapiaa on kerran viikkoon. Aika hulinaa tulee olemaan meidän syksy siis, mutta etuoikeushan tämä on ja Pirpanalle ihan huippujuttu. Meidän vanhempien täytyy nyt vaan yrittää jaksaa.










5:30 am.

6.09


Tämä on se, mitä teen puoli kuudelta aamulla mummolan siskonpedissä: Tuijotan ja ihmettelen kaunista pientä vieressäni. Sillä on maitotippa leuassa ja sata ilmettä.

Voihan rakkaus! 

Identtiset kaksoset?

16.02


No ei ihan, mutta melkein. Vasemmanpuoleinen täytti eilen 2-vuotta ja oikealla saavutettiin vasta kuukauden virstanpylväs! Kloonasin mitä ilmeisimmin kultaa. Hyvä mä! :)

Juhlittiin pienimuotoisesti perhe- sekä ystäväpiirissä. Päivä oli pikkuherralle ikimuistoinen <3 kiitos kaikille asianosaisille. 

Ainoa asia, mikä harmitti sankaria oli onnittelulaulu ja keskipisteenä oleminen sen alkana. Ei tullut sitten kakkukynttilän puhaltamisestakaan oikein mitään..


Kakku on muuten mummin ja papan käsialaa. Ihana kotitekoinen autokakku <3

Illalla vanhemmat kilisteli kuohuvat suloisista suloisimmille aikaansaannoksilleen! :)




Suosituimmat

Facebook