video

Tanssii tähtien kanssa

18.56


Ylläolevassa kuvassa Piippis keittää puuroa. Nyt kaikista mielekkäämmäksi leikiksi tytölle on muodostunut juurikin nämä "ruoanlaitto"-leikit. Välillä maistellaan ja sitten taas hämmennetään. Toivotaan, että innostus jatkuu ja muutaman vuoden päästä mulla on suloinen apuri keittiössä jeesaamassa. 

Pikkuveikan nukkuessa päikkäreitä, tyttö intoutui pyörähtelemään tv-sarjan tahdissa. Tässäpä näyte siitä. 


"Pyllykiito" on korvattu enevässä määrin "karhunkävelyllä" ja se on ihan huippujuttu se! Kävelyä treenataan jatkuvalla syötöllä ja askelmäärä lisääntyy jokapäivä. 

Huomenna on PikkuW:n neuvola ja Pirpanan jumppa. Mukavaa, että arjessa on hulinaa. Tällähetkellä nautin siitä ihan oikeasti, sillä oon jollaintavalla tuntenut oloni vähän yksinäiseksikin viimeaikoina. Onneksi pikkutyypit on nyt parantuneet lentsusta ja päästään moikkaamaan pikkuystäviä, joista vanhin on kuukauden "vanha" ja nuorin pari viikkoa. Voi kun vauvakuumeeseen olisi olemassa rokotus, sillä nyt mulla on suuri vaara saada taas tartunta. Toivotaan, että mulla on vahva immuniteetti mokomaa vastaan ainakin vielä muutaman vuoden ajan.

Mulla ei tosiaan muuten enää vauvoja ole. Vauvat ei kävele eikä vauvat myöskään vilkuta äidille olohuoneesta lähdettyään ja huikkaa mennessään: "Moo moo"!

:)

No mutta, nyt on aika pysäyttää leikit ja lähteä iltapuurohommiin.

 Huomenna voisin kirjoitella vähän ajatuksiani tästä blogihommasta. Mieltäni on alkanut painamaan pieni ristiriita tässä harrastuksessa. No, siitä huomenna lisää..

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!





video

Käkätystä

14.04

Pirpanan käkätyksenkin sain nauhalle vihdoin. Tässä näyte siitä.


Kuulostaako tutulta? 


Ollaan aika paljon naurettu tälle! :)

Rakkautta

Päikkärit vs. Suukottelu

13.52


Äiskällä on ollut tänään ihan super huono päivä. Kaiken sen lisäksi lapset päättivät, että tänään ei nukuta päiväunia. Hetkenaikaa tämä asia harmitti äitiä suuresti, kunnes sain kuvattua tämän videoklipin..



Nyt äitiä taas hymyilyttää.

Runo

Päivän liikuttavin hetki

22.27


Kun vertaisäiti netissä tämän julkaisi.

"Rasteja
ne merkitsevät
papereihinsa.
Typeriin 
lomakkeisiin.

Vieläkään et
ole kehittynyt
normaalisti.
Taputtaa et
osaa 
käsiäsi yhteen.
Terapeuttia
poskille
läpsyttelet."

-Lilja Harju (Teoksesta: Se on down)


Vieläkin niiskuttelen. Sillätavalla onnellisesti.

Rakkautta

Puistossa

20.49


Olen tsempannut. Olemme tsempanneet. Nykyään voin jo melkeinpä todeta, että me kolme jopa viihdytään puiston hiekkalaatikolla. Tästä saan kiittää naapuriin muuttanutta toveria, jonka sairasloman vuoksi tämä fiilis on puhjennut kukkaansa. Olen saanut apukädet sekä -silmät mukaani ja näinollen meillä kaikilla on ollut viihtyisämpää. Muutama epäolennainen seikka mua edelleen siellä puistossa ketuttaa, mutta ne seikat jätettäköön omaan arvoonsa. Kiitos S ja M mukavista aamupäivistä lähipuistossa! Harmi, että sun saikku loppui tänään :D

Tänään Pirpana jopa uskalsi lähteä vähän liikkeellekkin hiekkalaatikolta, ja kapusi laidan yli konttaamaan kohti liukumäkeä sekä keinua. Kävely hiekassa on vielä liian haastavaa vaikkakin jokakerta seisomaan päästyään tyttö muisti kehua itseään "Yvä yvä!"

PikkuW on jatkuvasti turvallaan sannassa, mutta onneksi äiskän takintaskusta löytyy Nessua ja meno jatkuu, vaikka kitusiin on juuri vedetty sekä nenän, että suun kautta aimoannos pikkukiviä. 

Yhtäkkiä musta tuntuu, että elämä on jopa vähän helpottanutkin PikkuW:n kävelynoppimisen myötä. Tänään mulle tuli ensimmäisen kerran sellainen tunne, että muutaman vuoden päästä mä varmaan nauran näille ajoille ja mietin, että oltiinpahan harvinaisen hulluja kun omasta tahdosta moiseen ryhdyttiin :D No mutta enpä mä näitä päiviä muuksikaan vaihtaisi. Nuo kaksi huliviliä on rehellisesti vaan niin parasta.

Ihan rehellisesti
<3








Rakkautta

20.52


Näin me pidettiin illalla toisistamme hyvää huolta. Tai no oikeastaan se oli Pirpana, joka hellästi silitteli ja suukotteli meidät kaikki vuoronperään.

Aika onnenpekkoja!

Syksy.

20.17

Se tuo mukanansa vähän toisenlaiset hulinat ja vilinät. Ja ne taasen veroittavat kirjoittamistuokioistani. Toivottavasti jossainvaiheessa tulisi taas sellainen ihana seesteinen ajanjakso. Ehkä jouluna?

Tänään käytiin ostamassa pikkutytön kurahousut sekä pikkupojan lämpöiset syyskengät. Olemme päättäneet aloittaa jokapäiväisen aamupäiväpuistoilun. Pakko. Kun oma piha ei enää riitä.  

Meidän viikko alkoi.. noh.. kiireellä. Nukuttiin pommiin ja ehdittiin juur ja juur sovittuna aikana puheterapiaan Pirpanan kanssa. Sieltä riennettiin sitten suorinta tietä fysioterapiaan, jonka jälkeen palkitsin itseni sushilounaalla. 

Nyt hammaspesut ja unille.


Kivaa alkavaa.. syksyistä viikkoa!





Margariinia lainaamassa

20.58


Tänä-aamuna kun heräsin niin ajattelin, että tästä päivästä tulee todella huono. Että en millään jaksa tehdä yhtään mitään enkä olla yhtään missään. Pirpanan orastava flunssa valvotti meitä kaikkia viimeyönä parin tunnin ajan ja tästä syystä tunsin aamulla olevani raato. Tyttö nukkuu nykyään yönsä tosi ihanasti ja ilman ylimääräisiä heräämisiä, joten tämä yökukkuminen yllätti meidät kaikki. PikkuW aloitti ensiksi niiskuttamisen eilenaamuna ja illalla lentsu puhkesi Piippikselle. Yskivät kovasti joten täytyy tässä nyt vähän tarkkailla, että mihin suuntaan tilanne menee ja varailla tarvittaessa lekuria tyypeille. 

Noh, alkuillasta muistin sitten jääkappissa herkuttelua odottelevat puolukat ja ajattelin, että piristäisiköhän mieltä jos niistä jotain kivaa kehittelisin. Tsekkasin kaappiin ja totesin siellä olevan ainekset puolukkapiirakkaan.. paitsi että tietysti se margariinin pentele sieltä puuttui. Lähetin naapuriin viestin, että löytyisiköhän sieltä mulle lainaan ja löytyihän sieltä. Lähdettiin hakemaan ja jäätiin sitten hetkeksi lähipuistoon. PikkuW oli nenänreikiä myöden täynnä hiekkaa joten oli sitten pakko kylvettää tyypit kotiintullessamme. 

Iltapuuron jälkeen leipaisin piirakan valmiiksi ja nyt täytyy kyllä sanoa, että onpahan varsin Kätevä emäntä-fiilis! Koska mä olen saanut jotain näin makoisaa aikaiseksi silloin, kun oon kolmisin tyyppien kanssa kotona ollut?! En koskaan. Kaiken tämän lisäksi mä vielä imuroin?! Miten mä nyt yhtäkkiä sitten jaksoinkin tehdä näin paljon..?

Elämässä kivaa on just se, että usein se yllättää positiivisesti silloin, kun siihen kaikista vähiten uskot. Näin se vaan on. 


Snipe Drive

Musavideokuvauksissa

20.30




Ai että siitä tulee hyvä !!! Olipahan kiva ja erilainen päivä. Nyt vaan odotellaan että saan julkaista valmiin videon täällä blogissa ;)

Snipe Drive

Musavideo-huumaa

22.06

Huomenna meidän koti täyttyy muukalaisista (kuulemma ovat ihan kelpo kansalaisia kuitenkin). Snipe Drive kuvaa uutta videota Tanharin kylällä ja loppuillasta sitten muissa maisemissa. Meidän kotona on  henkilökunnan yleiset ruokailutilat sekä WC. Lapset menee sitten illansuussa mummolaan hoitoon ja ihan vaan siitä syystä, että äiteekin tahtoo päästä osaksi tätä musavideota :D

Tällähetkellä H valmistaa Chili con Carnea keittiössä sekä soijarouheella, että jauhelihalla höystettynä ja sitä muuten pitää tehdä aika paljon, sillä syöjiä on monta. Mä pilkoin leivänpäälliset, siivosin ja stressasin. 

Kivaa, että viikonloppu poikkeaa vähän normaalista. Se piristää meitä kaikkia aina sillointällöin. Mukavaa on myös se, että Snipe Drive-rintamalla alkaa taas tapahtumaan paljon jänniä juttuja. 


Tässä viimeisin musavideo ja siitä muuten on vierähtänyt jo jokunen tovi.. 



Ratsastamassa

Ratsastamassa

20.20


Sää helli meitä ja Pirpana tykkäsi jälleen kovasti.  Tosi kaunista katseltavaa, kun tyttö myötäilee hepan liikkeitä ja pysyy niin täydellisen rentona "Puten" selässä. Kuin olisi syntynyt siinä paikassa.

On tää kyllä ihan mahottoman kiva uusi harrastus nyt meille, koko perheelle.

Näiden kuvien myötä toivotan teille tosi kivaa viikonloppua ja keskityn seuraavaksi itse kuuntelemaan Pariisin kevään uutukaista ja nautiskelemaan punaviinilasillistani. Sunnuntaina kuvataan Snipe Driven uusi musavideo tässä meidän pihapiirissä ja jos aikaa riittää, niin kuvataan myös Tuusulan maisemissa. Erilainen viikonloppu tulossa meille. Ja sehän passaa.  







Leikkiä

Piippis ja W

13.49



Näin sopuisasti leikkivät yhdessä taaperokärryllä ja kivaa on. Tila meinaa vaan loppua kesken ;) Äitiliinin ihanaiset.

Sitten onkin luvassa vähän tylsempää tekstiä.

Nyt uinuvat päiväunosiaan nuo pienet ja mielelläni myös minä niin tekisin. Harmituksekseni naapurin uusi koira räksyttää jälleen niin kovaa, että nukkuminen ei vaan onnistu. Laitoin liesituulettimen tohottamaan kakkoselle ja se mahdollistaa edes noille pienille levollisen päiväunen. Piippis on nyt muutamaan otteeseen herännyt unen keskeltä kauhuissaan itkemään kun koira on alkanut haukkumaan. Tyttö kun on vähän haukkuherkkä ollut nyt viimeaikoina.

Tilanne on tosi hankala. En millään tahtoisi antaa itsestäni kärttyistä kuvaa menemällä ilmoittamaan asiasta. Toisaalta taas mietin, että mahtavatkohan itsekkään olla tietoisia siitä, että heidän koiransa kärsii suht massiivisesta eroahdistuksesta. Tavallaanhan siinä voisi tehdä palveluksen heillekkin (ja koiralle ennenkaikkea) kun asiasta mainitsisi. Tosi vaikeita juttuja nämä tällaiset :/ Kokemuksesta tiedän, että elo räksyttävän koiran kanssa on tosi haastavaa. Taiga-tyttö ei meidän (ja naapureiden) onneksi  osaa haukkua ollenkaan, mutta Lyyli-koira osaa ja tästä syystä hän asusteleekin mummin sekä papan luona omakotitalossa.

Viimeaikoina olen yrittänyt nukkua lasten kanssa samaan aikaan päiväunet, sillä oon huomannut että se saa mut niin paljon paremmin jaksamaan tätä arjen hulinaa. Siivous ja ruoanlaitto on saanut jäädä ja ne hommat hoidetaan sitten kun isäntä on tullut töistä kotiin. Tilanne muuttuu varmasti vuosien myötä, mutta nyt annan itselleni luvan moiseen laiskotteluun. Kun on vaan pakko.

Nyt on ollut vähän (syksyistä) matalapainetta äiteen päänupissa muutenkin kun arjen pienet (välillä kuitenkin aika suureltakin tuntuvat) huolenaiheet painavat mieltä. Äitiysloman päättyessä siirryin hoitovapaalle ja kaikki samassa tilanteessa olevat mammat tietää, että silloin ei paljon ylimääräiseen tuhlailuun ole varaa.

 On siis selvää, että työasiat ovat alkaneet painamaan mieltä ja lasten päivähoitoasiat alkaa olla kokoajan vaan enemmän ajankohtaisempia juttuja, halusin tai en. On monta syytä, miksi mielelläni pitäisin tyypit vielä mun hoidossa kotona mutta totta on myös se, että muiden lasten seura tekisi varmasti hyvää sisarusten kehitykselle ja oppimiselle. Mulla on vaan jotenkin niin voimakkaasti se olo, että alle 3-vuotiaan paikka ei välttämättä ole isossa pk-ryhmässä. Ja HUOM, tämä on vaan mun oma mielipiteeni joka perustuu siihen kokemukseen sekä tuntemukseen, jonka olen itse saanut työskennellessäni vuoden päiväkodissa. Tämä on sellainen aihe joka satavarppina jakaa mielipiteitä ja niin saa mun puolesta ollakkin. 

Huonoina hetkinä tuntuu, että olen ihan jumissa nyt näiden ajatusteni kanssa, mutta onnekseni mulla on nuo tyypit ja silloin kun ovat hereillä, ei sitä juurikaan ehdi ylimääräisiä murehtia. 

No, murheet kuuluu elämään ja olenhan mä aika kauan tässä saanut jo olla ja elellä vauvahuumassani, vailla huolen häivää.  

Ja se huuma saa nyt vielä jatkua ainakin vuoden loppuun asti :) 

Ja hei, perjantaina me päästään taas ratsastamaan!


Taianomainen

18.26



Hei! Olen iso neiti Pirpana ja olen tänään tehnyt henkilökohtaisen ennätykseni tuetta kävelemisessä. Tepsuttelin huikeat 10 askelta eteenpäin ja pelastin äidin mökömököpäivän jälleen. Sain kaikki huolet sekä murheet unohtumaan hetkeksi eli olen siis varsinainen kultakimpale, ilontuoja.  

Äidin pitäisi luovuttaa mut nyt mummolaan muutamaksi yöksi, jotta saatais tuo velipoikakin nukkumaan yönsä rauhallisesti. Unikoulusta puhuvat. Äiti ei vaan ole vielä pystynyt siihen ja nyt valvoo itsekkin yönsä ja tästä syystä se on aamuisin tosi huonolla tuulella. 

Toivotaan, että tilanne muuttuu pian ja saadaan kaikki nukkua yö levollisesti. Ja muuttuuhan se. Itsehän olin oikein varsinainen yökyöpeli n. vuosi sitten ja nyt niin reipas nukkuja. 




Sellainen päivä

21.09


Niin, isäntä lähti iltavuoroon ja me jäätiin kotiin kolmistaan. Jotta selviydyttäisiin jotenkin tästäkin päivästä, oli pakko lähteä vähän ulkoilemaan. Muuten oltais kaikki kolme hukuttu tavaroiden ja kaaoksen keskelle. Niin se vaan on. No, tänään jäätiin omalle pihalle touhuamaan..hetkeksi. Sitten sekään ei riittänyt ja pikkujengi alkoi tekemään kolttosia. Omat lelut ei enää riittäneet vaan piti päästä varastoon (kuvasta helppo arvata, että kenen oli pakko päästä), kukkapuskaan, kiipeilemään puutarhatuoliin ja sitärataa. Lähdettiin siitä sitten vähän tutustumaan oman aidan ulkopuoliseenkin elämään.. no, se ei kauaa kestänyt sekään. Kumpikin haluaa erisuuntaan ja minä hiki otassa yritän jotenkin selvitä. Sillävälin kun toinen meinaa tukehtua nurmikkoon niin toinen kylpee koirankakassa ojassa.  Yhden asian tein siinä hetkessä selväksi itselleni.. en kyllä tasantarkkaan lähde näiden kahden tyypin kanssa minnekkään ilman rattaita. En ainakaan vähään aikaan niin! 

Onneksi isovanhemmat saapuivat paikalle ja pääsin vartin reissulle Siwaan. Ihan yksin. Sitten taas jaksoin loppuillan.


Oon kyllä välillä niin hukassa. En tykkää puistoista siitäkään syystä, että siellä kaikki muut äidit ja lapset osaa toimia mutta mä ja mun lapset ei osata. Vielä ei ole meidän aika.. ulkoilla? 
;)


Tästä tuli hyvä päivä!

20.41



Olin aamupäivän jostain syystä vähän mökömökönä, mutta niin siinä taas vaan kävi, että nämä mun pienet pelastivat äidin päivän mm, kikattamalla toisilleen ja olemalla niin täydellisen ihania muutenkin.

 Istuttiin illalla kolmistaan sohvalla ja yhtäkkiä PikkuW painoi päänsä Pirpanan syliin. Pirpana vastasi tähän hellyydenosoitukseen suukottamalla pellavapäistä poikaa. Oli taas kyynelissä pitelemistä.

Sitten tietysti tuo alla näkyvä klippi Pirpanan huikeasta performanssista ja velipojan reaktio siihen!!!! Kikattelin tapahtuneelle vielä puolituntia jälkeenpäinkin. Olenpahan edes yhden päätöksen elämässäni valinnut oikein ja se on se, että tehtiin tuo velipoika Pirpanalle näin pikaisesti. Ovat he niin huikea parivaljakko! 
<3

Tähän loppuun toivottelen vielä ylläolevien hymyjen myötä oikein paljon onnea rakkaalle Mummulle pohjoiseen! <3 Kippistellään ja skåålaillaan sitten kun palailette takaisin kotimaisemiin! :) Nautinnollista reissua!

Unelmia ja siivoushommia

21.29


Luvassa hieman toisenlainen päivitys. Koti kiiltää puhtaana ja erityisen onnelliseksi mut tekee tuo uusi ruokapöytä, jonka kasaamisessa mummi sekä pappa kävi tänään minuu auttamassa. Sen lisäksi mummin taikakätöset siivosivat taas hetkessä meidän kodin putipuhtaaksi ja pappa leikkasi nurmikon takapihalta siistiksi. Voinkin vaan ja ainoastaan nyt todeta, että tässä elämäntilanteessa moinen avunanto on todella arvokasta. Sain rauhassa kylvettää ipanat ja keskittyä iltapuuhasteluihin. Tällähetkellä kun tämä meidän tilanne on ihan rehellisesti se, että mun ja H:n puhti ei  vaan riitä jokapäiväiseen kodin perusteelliseen puhtaanapitoon ja siistimiseen.  Huomaan ahdistuvani sotkusta ja tästä syystä siivous on mulle nyt pienoinen stressin paikka kun koen, että se on vaan suoritettava jotta mulla pysyy järki päässä. Siispä jokapäivä siivotaan kuitenkin, mutta omien voimien mukaan.

Varmaan aika tyypillinen fiilis kahden pienen lapsen äidille tämäkin.

Olen alkanut haaveilemaan vähän isommasta kodista, vaikka tätä nykyistä syvästi rakastankin. Ongelma tämänhetkisessä tilanteessa on se, että meillä ei ole tarpeeksi tilaa vaatteille ja tavaroille. Toki yksi ylimääräinen huonekkin olisi suuri helpotus arkeen. Olisipas mahtavaa joskus lukea sängyssä ennen nukkumaanmenoa ;) Kahteen kuluneeseen vuoteen sellaisia iltoja ei ole juurikaan mahtunut syystä että meitä on ollut kolme uinujaa, joista pienin on nukahtanut huomattavasti aikaisemmin kun me. 

Ehkä jonain päivänä. Siltikin, jos joskus saan sen omakotitalon taajaman ulkopuolelta, voin kertoa että täältä Tanharista ei ole ihan helppo lähteä pois. Jos täältä vapautuisi sopiva, isompi asunto, voisin mahdollisesti haudata haaveeni maaseutu-asumisesta ja jatkaa eloa vuoden 2012 viihtyisimmässä kaupunginosassa. Järvenpään Kyrölässä.

Haaveilu ja unelmointi on ihan mahtavaa ja mä olen aina ollut tosi hyvä siinä. 

Ja ainiin, 400 000 täyttyi viikonlopun aikana. Tuntuupa kivalta sekin!

Kauniita unia!



Huikeista huikein päivä!

19.09


Tämä opittiin eilen.


Ja tänään tapahtui jotain vieläkin hienompaa.. Pirpana otti elämänsä ensimmäiset kaksi askelta ilman tukea!

Onnellinen. Ei sanoja.

<3

Suosituimmat

Facebook

Instagram