Tänä-aamuna kun heräsin niin ajattelin, että tästä päivästä tulee todella huono. Että en millään jaksa tehdä yhtään mitään enkä olla yhtään missään. Pirpanan orastava flunssa valvotti meitä kaikkia viimeyönä parin tunnin ajan ja tästä syystä tunsin aamulla olevani raato. Tyttö nukkuu nykyään yönsä tosi ihanasti ja ilman ylimääräisiä heräämisiä, joten tämä yökukkuminen yllätti meidät kaikki. PikkuW aloitti ensiksi niiskuttamisen eilenaamuna ja illalla lentsu puhkesi Piippikselle. Yskivät kovasti joten täytyy tässä nyt vähän tarkkailla, että mihin suuntaan tilanne menee ja varailla tarvittaessa lekuria tyypeille. 

Noh, alkuillasta muistin sitten jääkappissa herkuttelua odottelevat puolukat ja ajattelin, että piristäisiköhän mieltä jos niistä jotain kivaa kehittelisin. Tsekkasin kaappiin ja totesin siellä olevan ainekset puolukkapiirakkaan.. paitsi että tietysti se margariinin pentele sieltä puuttui. Lähetin naapuriin viestin, että löytyisiköhän sieltä mulle lainaan ja löytyihän sieltä. Lähdettiin hakemaan ja jäätiin sitten hetkeksi lähipuistoon. PikkuW oli nenänreikiä myöden täynnä hiekkaa joten oli sitten pakko kylvettää tyypit kotiintullessamme. 

Iltapuuron jälkeen leipaisin piirakan valmiiksi ja nyt täytyy kyllä sanoa, että onpahan varsin Kätevä emäntä-fiilis! Koska mä olen saanut jotain näin makoisaa aikaiseksi silloin, kun oon kolmisin tyyppien kanssa kotona ollut?! En koskaan. Kaiken tämän lisäksi mä vielä imuroin?! Miten mä nyt yhtäkkiä sitten jaksoinkin tehdä näin paljon..?

Elämässä kivaa on just se, että usein se yllättää positiivisesti silloin, kun siihen kaikista vähiten uskot. Näin se vaan on.