Sellainen päivä
21.09
Niin, isäntä lähti iltavuoroon ja me jäätiin kotiin kolmistaan. Jotta selviydyttäisiin jotenkin tästäkin päivästä, oli pakko lähteä vähän ulkoilemaan. Muuten oltais kaikki kolme hukuttu tavaroiden ja kaaoksen keskelle. Niin se vaan on. No, tänään jäätiin omalle pihalle touhuamaan..hetkeksi. Sitten sekään ei riittänyt ja pikkujengi alkoi tekemään kolttosia. Omat lelut ei enää riittäneet vaan piti päästä varastoon (kuvasta helppo arvata, että kenen oli pakko päästä), kukkapuskaan, kiipeilemään puutarhatuoliin ja sitärataa. Lähdettiin siitä sitten vähän tutustumaan oman aidan ulkopuoliseenkin elämään.. no, se ei kauaa kestänyt sekään. Kumpikin haluaa erisuuntaan ja minä hiki otassa yritän jotenkin selvitä. Sillävälin kun toinen meinaa tukehtua nurmikkoon niin toinen kylpee koirankakassa ojassa. Yhden asian tein siinä hetkessä selväksi itselleni.. en kyllä tasantarkkaan lähde näiden kahden tyypin kanssa minnekkään ilman rattaita. En ainakaan vähään aikaan niin!
Onneksi isovanhemmat saapuivat paikalle ja pääsin vartin reissulle Siwaan. Ihan yksin. Sitten taas jaksoin loppuillan.
Oon kyllä välillä niin hukassa. En tykkää puistoista siitäkään syystä, että siellä kaikki muut äidit ja lapset osaa toimia mutta mä ja mun lapset ei osata. Vielä ei ole meidän aika.. ulkoilla?
;)
11 kommenttia
Kuule, kun käyt kerran tai kaksi puistossa lastesi kanssa, osaat varmasti toimia puistossa niin ettet ainakaan erotu joukosta:). Välillä sitä vaan kasvattaa kummallisia ajatuksia itselleen että jokin asia olisi erityisen haastavaa, työlästä tai vaatisi liikaa säätöä. Ja sitten kun vaan tekee, niin siinä ei ole mitään ihmeellistä.
VastaaPoistaKiitos tsempistä ja luottamuksesta. Suurin ongelma lienee tuo hiekan syöminen ja kivien kakominen kitusista. Kummallakin. Ja sit se erisuuntiin säntääminen :D
PoistaToi hiekan ja kivien mutustelu on ikävä juttu :( Itse en jaksaisi kotona ollakaan lasten kanssa, jos ei ulkoiltaisi paria tuntia aamupäivisin. Mutta sun tilanteesi on aikalailla toinen, kun molemmat tekee noita juttuja. Vaikka kyllä nää mun "taviksetkin" osaa vaikka mitä, jolla aiheuttaa harmaita hiuksia ja pelästyttäviä tilanteita. Mutta tsempit tosiaan ja puistoilkaa puistoilkaa, vaikka 1 lapsi kerrallaan luontoon opettelemaan toisen vanhemman kanssa niitä hiekkis-tapoja :)
VastaaPoistaKerran viikossa nyt alkuun on puistopäivä :) Kyllä tää tästä kunhan lapset kasvaa. Ulkona ollaan kyllä päivittän. Kiitokset tsempistä! :)
PoistaToi on kyllä haastavaa toi ulkoilu teillä! Hatunnosto sulle! Lunta odotellessa - likastahan sekin usein on,mutta sulaa sentään suuhun!:) Ja noi koirankakat,argh! Miksei noi kaikki koiraihmiset opi keräämään niitä pökäleitä!! sara
VastaaPoistaMulla itelläni on ollut aina koira ja ojasta tai metsästä en kyllä niitä pökäleitä kerää... Jotenkin on se ajatus, että eihän sen lapsen kuulu ojassa könytä ja lähepä syvästäkin ojasta se keräämään. Metsässä taas kun on muidenkin eläinten jätöksiä;)
PoistaMutta tieltä, tien reunalta ja kaupungista kerään aina, koska on ällöttävää, kun ihmiset ne sinne jättää! Huh huh, kun yksikin nainen jätti ne kakat keskelle tietä:D
Tsemppiä! Olin joskus lastenhoitajana vuoden verran alussa 10kk ikäisille kaksosille ja ulkoilu oli kyllä aikamoista edestakas säntäilyä, varsinkin kun oppivat kävelemään ja juoksemaan. :D Eli kannattaa tässä vaiheessa ihan rohkeasti vaan mennä puistoon, kyllä siellä toisetkin äidit ainakin sen verran kattoo, ettei mitään vaaratilanteita tuu. Ja se oikeasti auttaa, kun tutustuu niihin muihin puistomammoihin, sitten voi paljon rennommin kysyä että katsotko tätä hetken, kun mä juoksen tonne.. :) Meno luultavasti sen kun kovenee iän myötä, joten siinä mielessä kannustan sua olemaan rohkea ja unohtamaan mitä muut ajattelee jo nyt. Lapsilla vaihtuu nopeasti kiinnostuksenkohteet ja se hiekkakin on kohta jo unohdettu juttu. :)
VastaaPoistaToivottavasti tulee se päivä, kun ihan oikeasti pystyn olla täysin ajattelematta että mitä muut ajattelee. Vielä se ei onnistu, varsinkaan silloin kun itsellä on huono päivä syystä tai toisesta. Kunhan nuo tyypit oppivat kunnolla kävelemään niin uskon, että puistoilu-tilanne tulee muuttumaan ja varmasti viihdyn siellä paremmin. Sitä päivää odotellessa.. :)
PoistaSamaa mieltä, että rohkeasti puistoon vaan muiden mammojen ja lasten sekaan! Siellä ne pikkuiset oppii kanssapuistoilijoiltakin malleja miten toimia :) Voin rohkaista että hiekan/kivien/ynnämuun syönti loppuu aikanaan kaikilta :) Minulla on omat lapset jo 8-v ja 5-v. Ja sitten on tuo pieniRakas tilapäishoitolapsi ihankohta 5-vee Down-tyttö. Kun aloitin hänen hoitajanaan, hän oli 2-v täystuho (ja on aika aikaansaava tapaus edelleen <3 ) Hän söi aivan kaiken! Ulkona tupakantumpeista hiekkaan ja lehtiin ja ihanmihinvaan...Ja meillä kotona, kun oli oman tytön littlepetshopit ja barbin pikkukrääsät ja ihan mitävaan, niin kaikki suuhun....Myös saanut auki pesuainepullon lapsituŕvallisen korkin yms. Nyt niin fiksu iso tyttö! Tottakai välillä hölmöilee niinkuin "taviksetkin", ja uhma pysyy tiukassa. Mutta sellainen älytön kohellus jo jäänyt. Ja tottelee minua hyvin (ei niinkään omaa äitiään ;)) Hänellä myös on pikkuveli hyvin pienellä ikäerolla, ja äitinsä on yksinhuoltaja. Edelleen välillä manaa kauppareissuja yms. kun on 3- ja 5-veet mukana hääräämässä (jotka kehitystasoltaan ovat kuin kaksoset, paitsi velipoika mennyt pituudessa ja puheessa ohi) Mutta kokoajan helpottaa! Ja se sisaruus-suhde, noin pienellä ikäerolla, se on rikkaus se !! Voimia arkeen teille, sinulla on ihanat ja kauniit lapset :)
VastaaPoistaOotte te ihania. Kiitos <3 kun Pirpana hotkaisee kiven, siitä tulee iso show ja väkisinkin siinä kaikki paikallaolijat säikähtää. Minä eniten. Yritän skarppata.
PoistaKyllä sinä itse parhaiten tiedät, koska puistovalmius teillä on. Eikä se puistoilu pihailua kummempaa ole, isompi paikka vaan. Omallapihalla itse asiassa on iha luksusta leikkiä ja puuhailla. Iloista viikonloppua!
VastaaPoista