Arki

Maanantai

14.58

 "Onko kaikki hyvin, kun oot niin apean oloinen?"

Niin. Kyllä puoliso sen helposti huomaa, vaikka tarkoitus ei olekaan tällä kertaa synkistellä toisen läsnä ollessa ja tartuttaa apatiaa ympärillensä.


Takana on täydellinen viikonloppu. Rakkaita ihmisiä ja onnellisia lapsia. Juuri sitä, mikä tekee myös minut äitinä onnelliseksi. Näitä hetkiä vaalin ja näille hetkille elän.

Kuluneet pari päivää ovat pitäneet sisällään laulamista lasten suloisen pikkuserkun suurena päivänä merellisissä maisemissa, ja hameen helmoissa roikkuvia ihania ipanoita. Kummipojan iloista synttärihumua sekä blogigaalassa treffattuja super naisia. Viikonloppu ei todellakaan ole siis syypää mun hieman kehnoon maanantaitunnelmaan.


Alkuviikosta sitä usein herää pohdiskelemaan arkisia asioita, ja minut tällä hetkellä valtaakin suunnaton huoli juuri tulevaan arkeemme liittyen. Tällä viikolla yritän kovasti päntätä pääsykoemateriaalia päähäni, sillä torstaina mulla on edessä tuo ensimmäinen netissä tapahtuva koitos. Olo opiskelun suhteen on todella ristiriitainen. Haluan tietysti saada itselleni opiskelupaikan mutta jos sellainen mulle suodaan, on edessä valtavan paljon uudenlaisia haasteita. Lukeminen tulee itsessään olemaan kolmen pienen kanssa rankkaa, mutta sen lisäksi mun on pakko löytää viimeistään syksyllä itselleni työpaikka. Opiskelijan liksalla kun ei asuntolainaa maksella.

Kauhistuttaa ajatus siitä, että kaikki tämä aika tulee olemaan perheen yhteisestä ajasta pois. Joku saattaa pitää mua nyt ihan hassuna, mutta kun on kuluneet 6 vuotta viettänyt kovin tiiviisti aikaa oman jengin kanssa, tämä kaikki mahdollinen tuleva tuntuu aika-ajoin raskaalta ajatukselta. Myös oma jaksaminen mietityttää. Haukkaanko liian ison palan kakkua tässä vaiheessa elämääni?

Ja mitäpä sitten tapahtuu blogille? Kirjaprojektille? Näistä kahdesta mulle tärkeästä asiasta opiskelut ja työ tulevat satavarmasti verottamaan. Se nyt ei luonnollisesti tunnu kivalta ollenkaan. Olen vähän hukassa.

Tunnelmat pääni sisällä ovat siis tällä hetkellä vähän samanlaiset, kuin mitä tunnelma on tässä seuraavassa pihamaaltamme räpsityssä kuvassa - hieman masentava mutta silti toiveikas.


Onneksi tänään(kin) metsä ja siellä korviimme kantautuva lintujen liverrys teki tehtävänsä, parantaen fiilistä huomattavasti. Kotona uunissa odottava vahvasti Aurajuustoinen makaroonilaatikko kruunasi aamupäiväisen ulkoilureissun, ja jälleen kerran olen vaan niin tuhannen kiitollinen näistä voimaannuttavista asioista ympärillämme.

Pieni keventävä infopläjäys luontoaiheen tiimoilta: Viime viikolla bongasin kotipihaltamme sekä ketun että myöskin Sarvipöllön kaukaisen huhuilun pellon reunalta.


Täten ilmoitankin nyt että blogini hiljenee ainakin torstaihin asti, sillä tulevien päivien aikana mun on pakko lukea tuota valintakoematskua mahdollisimman tehokkaasti. Palailen loppuviikosta pääsykoetunnelmien parissa ja varmasti fiiliksetkin ovat sitten jo ihan toisenlaiset - olemmehan tuolloin jo huomattavasti lähempänä vappuakin ;)

Insta päivittyy normaaliin tapaansa.

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!



Krapin paja

Krapin paja - paikallinen kulttuurikaramellimme

10.30


Treffasimme eilen Keski-Uudenmaan bloggaajien kanssa tuoreelta puulta tuoksuvassa, uutukaisessa ja tunnelmallisessa Krapin pajassa.


Tuusulanjärven hyvin vahva kulttuurihistoria oli aistittavissa heti kun tilaan astui ovesta sisälle. Paikallisten taiteilijoiden maalaamat uniikit pöydät saivat huomion herpaantumaan parvelta kantautuvilta kutsuhuudoilta - muu jengi oli kavunnut sinne meitä mattimyöhäisiä odottelemaan. Kuukausittain vaihtuvat taideteokset seinillä kiinnittivät myös katseen välittömästi ylös kiivetessäni.







Tarjoiltu panna cotta oli paikanpäällä työstetty ja lähiseudun tuottajia suosittiin tarjoiluissa muutenkin. Tähän ihastuimme H:n kanssa jo muutama kuukausi sitten, kun yövyimme tunnelmallisessa Krapi hotellissa pajan vieressä.


Kattolamputkin olivat keravalaisen Anu Ek-designin tuotantoa - todella näyttävät! Tunnustan, tällaisesta valaisimesta ryhdyin haaveilemaan itsekin, ja mullapa taitaa olla sille jo täydellinen paikkakin suunniteltuna.


Mahtavaa että Krapin pihapiiri on saanut kokea tällaisen uudistuksen ja varsinkin, kun se on tehty juurikin oikealla tavalla - alueen kulttuurihistoriaa kunnioittaen. Toivottavasti jonakin päivänä Snipe Drivekin pääsee soittelemaan pajan lavalle, sillä ovathan H ja veljensä perustajajäseninä syntyperäisiä Tuusulan poikia.

Kesällä on ihan pakko päästä parvelle siemailemaan viiniä ja kuuntelemaan vaikkapa Sami Saarta? Suosittelen muitakin lämpimästi tsekkaamaan Krapin pajan nettisivuilta tulevien kuukausien artisti tarjontaa, ja lähteä kokemaan tämän uuden kulttuuritilan ainutlaatuista tunnelmaa paikanpäälle.

Eilisestä tapaamisesta jäi kaikinpuolin kiva fiilis ja odotankin, että päästään Kublo-jengin kanssa tapaamaan pian uudestaan. Innostuin tästä uudesta yhteisöstä ihan eri tavalla, kun sain blogitovereille kasvot.

Näissä tunnelmissa on kiva jatkaa kohti saapuvaa viikonloppua!


bloggaaminen

Yhtä juhlaa

19.04

Nyt on pääsiäiset vietelty, ja seuraavaksi onkin aika suunnata katseet kohti alkaneen viikon hulinoita. Tapaan tulevien päivien aikana lukuisia blogimaailman tuttavuuksia (super kivaa!) ja saapuvista tapahtumista mainittakoonkin nyt Keski-Uudenmaan bloggaajien keskiviikkoiset treffit, Lapsimessut sekä Inspiration blog awardsit - joihin ihanainen Demi kutsui mut aveciksi! Olin tosi iloinen ja otettu Demin viestistä, sillä tänä vuonna en harmikseni omaa henkilökohtaista kutsua saanut.

Tilailin (ylläolevia kemuja silmällä pitäen)  Essenceltä vähän uusia meikkejä, ja kuluneen viikonlopun aikana näitä ihania uutukaisia onkin ollut aikaa testailla. Päivittäiseen käyttöön tuosta paketista jäivät mulle allaolevat tuotteet, joista ylivoimaisesti suurin ilostuttaja sekä yllättäjä oli  Lash princess false lash effect mascara. Olenkin tässä läheisilleni viime päivien aikana päivitellyt useasti sitä, kuinka muutama kuukausi sitten päätin satsata "hyvään ripsariin" ja kuinka harmikseni jouduin pahanpäiväisesti pettymään. Tämä Essencen edullinen ripsari siis todella positiivisesti hämmästytti ja voin rehellisesti sanoa, että päihitti mennen tullen kymmeniä euroja kalliimman haastajansa. Loistotuote, joka kestää ainakin mun käytössäni oikein kivasti iltaan asti!


Ruskea Smokey eyes-setti toimii kauniisti arjessa, ja juhlapäivinä silmät onkin sitten kiva meikata astetta verran tummemmiksi mustalla setillä. Mun omat ripset ovat olleet vuoden alussa irronneiden pidennyksien vuoksi aika lyhykäiset, mutta näiden uusien meikkien ansioista sain silmiini taas kaivattua säihkettä !


Näillä tuotteilla selviän loistavasti ainakin tovin  tästä eteenpäin sekä arjessa että juhlassa, ja viikonlopuksi aionkin treenata täydellisen mustan smokey eyes-meikin silmäluomilleni. En ole juurikaan sellaisia aikaisemmin harrastanut.



Onko Essence lukijoille tuttu tuotesarja? Entäpäs löytyykö teiltä omia suosikkeja tuotteiden joukosta? Itse haaveilen vielä saavani kätösiini tuon paljon puhutun Prismatic Rainbow glow-highlihterin , joka herättää blogimaailmassa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Oman pitäjän liikkeistä tuo tuote on toistaiseksi lopussa, eli kysyntää sille on selvästi ollut.

Jatkan testailua muiden meikkien kohdalla, ja palailen instan puolella sitten tunnelmieni pariin.

Keväistä alkanutta viikkoa kaikille!

* Meikit saatu Why not pr Oy:n kautta *

Lapsuusmuistoja

Pääsiäismysteeri

20.35

Pahoittelen kuvien laatua tässä postauksessa, mutta joskus on vaan pakko julkaista vähän huonolaatuisempaakin materiaalia kun valinnanvaraa ei ole. Siispä suoraan aiheeseen..

Olen joka vuosi julkaissut pääsiäisen aikaan Facebookissa tämän alla näkyvän kuvan minusta ja veljestäni. Se on otettu joskus 90-luvun alussa vanhassa kodissamme, jossa itse vietin 10 ensimmäistä elinvuottani. Tästä kuvasta on tullut yleinen vitsi ja joka vuosi se jaksaa huvittaa - ainakin meitä asianosaisia. Ikäeroa meillä kun on 9 vuotta.

No mutta, tämä kuva on vuosikymmenien ajan näyttäytynyt meille ihan normaalina otoksena, kunnes tänään mun veljeni bongasi kuvasta jotain todella hämmentävää..

Takaikkunassa näkyy tyttölapsen hahmo.


Tuossa seuraavassa kuvassa hahmo on näkyvissä paremmin ja voin käsi sydämellä todistaa, että tyttö todella löytyy alkuperäisestäkin versiosta,  sillä tarkistin asian tänään vanhempien valokuva-albumista.


Olemme tänään pohdiskelleet päämme puhki, että kuka tuo tyttölapsi voisi olla, mutta emme löydä kysymykselle vastausta. Tuohon aikaan minä olin jengistä pienin ja vaikka kyseessä olisi joku mun kavereista, hän mitä todennäköisimmin olisi tuossa meidän vieressämme trullina nököttömässä. Tuo neiti ikkunassa ei ole pukeutunut pääsiäisnoidaksi..

..siispä aikamoinen pääsiäismysteeri on tämä. Kiehtova ja kivasti karmaiseva.

Ja tiedättekö mikä tästä tekee taianomaista? Viime kesänä kun kävelimme tuon talon ohi lasten kanssa ja kerroin heille että se on mun lapsuudenkotini, totesi Piippis topakasti:

"Se on kummitustalo!"

Aikanaan haaveilin, että jonakin päivänä ostan lapsuudenkotini takaisin meidän haltuumme. Voin tässä vaiheessa kuitenkin todeta, että pikkuhiljaa nämä haaveet alkavat jäädä taka-alalle.. Heh.

Toisaalta, tuossa talossa meidän ympärillämme oli myös paljon varjelusta. Esimerkkinä kerrottakoon vaikkapa siitä, kun isosiskoni sekä isoveljeni kiipesivät talon katolle ja saivat kokonaisen mehiläispesän verran raitapukuisia öttiäisiä seurakseen. Veljeäni pisti 18 ampiaista ja siskoani ei yksikään. Pysyivät kaikesta huolimatta katolla kumpikin ja selvisivät säikähdyksellä tapahtuneesta. Jälkeenpäin lääkäri totesi vain että jos veljeni olisi ollut vähänkään yliherkkä ampiaisille, olisi hengenlähtö ollut hyvin todennäköistä.

Tällaista tänään.

Kummitusjuttujako? ;)

Blogiyhteistyö

Yo Zen ja poikaset

14.53

"Äiti, miten tässä on yhtäkkiä näin lämmintä?", kysyi keskimmäiseni kun jäätelöä auringonpaisteessa terassilla nautiskeli.

Niin ajatella että talvi on ohi, ja kesä häämöttää ihan kulman takana - mahtavaa! Ja vaikka nyt puhutaankin kylmästä rintamasta, niin turhapa siitä on huolestua sillä se on vaan ohimenevää.

Siispä päätimme lähteä ulos fiilistelemään aurinkoa uusissa kevätvaatteeissa , ja löydettiin kotipitäjästä ihan huikean kiva uusi puistokin - metsän laidalta


Sain kunnian päästä tekemään yhteistyötä Yo Zen designin (linkin takana yrityksestä paljon mielenkiintoista infoa), suomalaisen koru sekä lastenvaateyrityksen kanssa ja tässäpä muutama otos kyseisen merkin ihanuuksista meidän ipanoiden yllä. Yo Zen lanseerasi äskettäin lastenvaatemalliston , joka on tosi tyylikäs ja ajaton kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sopii arkeen sekä juhlaan mainiosti! Kun ensimmäistä kertaa kuulin tästä saapuvasta mallistosta, päätin siltä istumalta, että tulen omilleni tunikat ja leggarit hommaamaan.


Henkilökohtainen rakkauteni kyseistä yritystä kohtaan leimahti jo pari vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa sain Järvenpään Vaatepuussa kätösiini nämä Origami joutsen korvakorut. Olen useita kertoja lainannut nuo kaunokaiset, ja tammikuussa sitten ostinkin valkoisena nämä samaiset korvikset ihan vain itselleni.  

Eilen koruvarastoni sai täydennystä näistä ihanuuksista.


Mä en ole koskaan ollut innostunut yhdestä tietystä vaatemerkistä lastenvaatteiden saralla ja Yo Zenin mallisto on ensimmäinen, joka todella kolahti. Se on sopivasti sekä äidin että lasten näköinen - ja mikä parasta, kotimainen. Näitä vaatteita saa siis ihastella mun instassa ja blogissa myöhemminkin ;)

Syntymäpäivä

Vanhenemisesta

12.58

Täytin eilen 33, eikä se ole salaisuus. Olen 33-vuotias, kolmen lapsen äiti - 3 yhteistä kotia H:n kanssa asuttaneena. Perheemme sisaruskatraasta olen nuorin - kolmas. Esikoiseni kromosomiparissa 21 tuo kolmas kromosomi muka ylimääräinen?

Lottokuponkiini sain juuri tässä hetkessä yhden vakionumeron lisää.

Toissa yönä uni ei tullut. Mietin paljon viime aikojen tapahtumia maailmalla, lapsiani, mennyttä sekä tulevaa. Vanhenen ja koko ajan enemmän kolottaa, mutta liiaksi tuota asiaa en jaksa jäädä murehtimaan. Mietin blogiani, kirjaani, vanhempiani ja sisaruksiani. Tosi kovasti mietin kaikenlaista.

Onneksi aamulla sain nukkua ja herätä suloiseen "Paljon ooonneeaa vaan!"-tulkintaan, kolmen pienen rakkaan esittämänä.


Sain eilen perinteitä vaalien herkutella take away-sushit ja vaikkakin H lähti iltavuoroon, niin mun vanhemmat sekä sisko perheineen saapuivat tänne meille iltaamme ilostuttamaan.


Sunnuntaina meidän lapset eivät  poikkeuksellisesti virponeet, sillä saimme vieraaksemme serkkuni perheineen. Olemme syntyneet samana päivänä ja samana vuonna, joten tämä tapaaminen osui oikein kivaan ajankohtaan. Meillä oli täällä kitara, viulu ja kaksi laulavaa serkusta (+lapsikatras) . Erilainen palmusunnuntai, mutta oikein kiva.
 


Vanheneminen on oikeastaan ihan ok ja kolotuksiinkin saa apua, kun vaan muistaa tasaisin väliajoin piipahtaa hierojalla. Lähdenpäs tästä heti varaamaan aikaa ja kuluttamaan lahjarahojani.

Ihanaa viikon alkua kaikille! Blogiin tulossa kivoja juttuja..


Mekko Pietamo/Vaatepuu
Korvikset Yo Zen
Kukat KukkaKoti Kerava





Joutsenlampi

Joutsenlampi Töölönlahden rannalla

12.36


Sain H:ltä joululahjaksi liput Oopperan baletin Joutsenlampeen, ja keskiviikkona vietimme tuota odotettua kulttuuri-iltaa kaksin. Baletissa käynti on ollut pitkäaikainen haaveeni ja ennakko-odotukset todella lunastettiin!

Iho nousi kananlihalle jo heti alkuunsa, kun istahdimme omille paikoillemme parvella. Istuimme ensimmäisellä rivillä ja täytyy rehellisesti myöntää, että mua vähän kauhistutti matala kaide ja sen alla oleva korkea pudotus. Puristinkin melkeinpä koko näytöksen ajan toista puoliskoa tiukasti käsivarresta.


Häkellyttävän hieno valaistus, balettitossujen napse lavalla ja taianomainen musiikki takasi kyllä täydellisen kulttuurielämyksen mulle - tätä mä haluan jatkossakin nähdä sekä kokea!


 Joutsenlammen juoni lienee monelle tuttu, mutta tanssittuna aivan omaa luokkaansa. Itse tunsin, nautin ja koin joka solullani. Rakkaus teemana tietysti kolahtaa aina herkkään pieneen naiseen, ja samaa sukupuolta kohtaan koettu intohimo tekee tästä tarinasta erityisen mielenkiintoisen. Tämä aihe nyt on muutenkin mun elämässäni aika vahvasti läsnä.. koska Skam.

Joutsenlammessa rakkaus näyttäytyy haavoittuvaisena, uhrautuvana mutta sitäkin kauniimpana. Mahtipontinen musiikki yhdistettynä upeaan koreografiaan vie todella katsojan ihan toiseen maailmaansa.


H kuiskasi mun korvaan näytöksen alkuvaiheessa, että "Jaksaako oikeasti joku kuunnella tällaista musiikkia vielä sadan vuoden päästä?"

Voi rakkaani, kyllä varmasti jaksaa. Onhan sitä 140 vuotta jo kuunneltukin.
Vaikka musiikki meitä kahta yhdistääkin, niin näkemyseroja siitä mikä on ns.hyvää musiikkia, riittää kyllä keskusteluiden aiheiksi. Toki isossa salissa pauhaavat tutut sävelet tekivät vaikutuksen tuohon mun rokkijätkään, ja suostuihan tuo sen esityksen lopussa ihan ääneenkin myöntämään.

Loppukevennykseksi laitan tähän mun elämäni ensimmäisen videoklipin, jonka itse editoin testaillessani editointi appia. Kävimme ennen näytöstä syömässä Korjaamolla ja tallustellessamme Oopperatalolle liikenne pysäytettiin -  Kiinan presidentin saattue hurahti ohitsemme. Baletin jälkeen istahdimme Sokosen rakennuksessa sijaitsevan ravintolan pöytään odottamaan junamme lähtöä ja kappas, taasen liikenne pysäytettiin ja Kiinan presidentti joukkoineen hurahti toiseen suuntaan. 

Vähän höpsö video, mutta menköön! :)


Yllätyksellistä viikonloppua kaikille!

Kiitollisuutta

Elämäni miehiä

10.45

Haluan ihan pienen postauksen verran kertoa teille meidän eilisestä - se oli tärkeä.

PikkuW kävi isänsä kanssa viime viikolla verikokeissa sekä munuaisten röntgenissä Peijaksen sairaalassa, ja eiliseksi meille oli varattu aika lääkärille kuulemaan testien tulokset. Poitsu on syönyt kaksi antibioottikuuria virtsatietulehdukseen ja halusivat varmuuden vuoksi tutkia munuaiset, ettei mitään pahempaa tulehdusta/rakennevikaa löytyisi.


Onneksemme ei löytynytkään.

H lähti aamulla töihin meidän autolla, ja koska olen nykyään vähän arka ajamaan manuaalivaihteilla (meinasin ajaa kolarin pari viikkoa sitten), niin pappa lähti meitä kuskaamaan lääkärin vastaanotolle - minua ja poikaani.

Eilinen päivä oli taasen mulle niin kovin tärkeä. Mun rakas isäni joka on käynyt läpi lukuisat pallolaajennukset, sydämen ohitusleikkauksen sekä paljon muita operaatioita, käveli mun ja poikani kanssa Peijaksen lastenosastolle ja oli mun tukenani siellä. Tuo mies, jonka olemme muutamaan otteeseen jo hyvästelleet tilanteen ollessa hyvin kriittinen, mutta jonka olemme aina onneksemme saaneet takaisin..  Kiitollisuus oli - ja on edelleen - hyvin vahvasti läsnä.
Tekeepä siis mieleni hymyillä juurikin niin isosti, kun elämäni pienin isoin mies hymyili lääkärin odotushuoneessa.


Mikä oli tuomiomme?

Kaksi turhaa antibioottikuuria syöneenä, poika todettiin täydellisen terveeksi. Olen harmissani siitä, kuinka kaikki lääkärit yksityisellä terveysasemalla eivät tunne tietävän, että lasten pissanäytteistä usein löytyy ihon pinnalta tulleita bakteereita vaikka itse virtsassa ei tulehdusta olisikaan. Olimme jo mielissämme varautuneet virtsan takaisinvirtausongelmaan jos jonkinmoiseen, mutta onneksi huolemme osoittautui aiheettomaksi.

Onni onnettomuudessa.

Tässä vaiheessa on pakko ylistää Peijaksen henkilökuntaa - mielettömän ammattitaitoista ja mukavaa porukkaa. Ja voi kuinka reipas tuo mun oma poikani onkaan?! Olen hyvin ylpeä hänestä - maailman ihanin pikkumies!

Kiitos rakkaan äitini, pääsemme tänään H:n kanssa viettämään aikaa kaksin. Siitä lisää myöhemmin! Nyt on jotenkin vaan niin hyvä fiilis, että heitänpä tuossa myöhemmin iltapäivällä instagramiin taasen pienen arvonnan. Superparkista kiinnostuneet, olkaapa tarkkana ;)

Lapsimessut 2017

Lapsimessut 2017 (+arvonta)

13.57


Piipahdin viime viikolla Lapsimessujen ennakkotilaisuudessa kuuntelemassa, mitä kaikkea kivaa tänä vuonna onkaan luvassa - ja kivaltahan tuo taas kuulosti! Messuja vietetään 21.-23.4.2017 Helsingin Messukeskuksessa, ja itse ajattelin tällä kertaa piipahtaa paikanpäällä sekä lasten kanssa että ilman lapsia. Joskohan sitä perjantaina kävisi vähän shoppailemassa yksikseen , ja sitten sunnuntaina suunnistettaisiin koko perheen kesken ihmettelemään sekä kummastelemaan.

Lapsille on tänä vuonna varattu ihan oma hallinsa toiminnalliselle tekemiselle, ja paikalla on valtavasti mielenkiintoisia näytteilleasettajia. Uutuutena messuilta löytyy nyt Neuvola-alue, joka on tarkoitettu odottaville- sekä pienten lasten vanhemmille. Neuvolassa tarjoillaan mielenkiintoista ohjelmaa ja se toimii suloisena hengähdyspaikkana, jossa pääsee halutessaan tutustumaan toisiin pienten lasten vanhempiin.

Tärkeää infoa erityislasten vanhemmille löytyy TÄMÄN linkin takaa. Sieltä löytyy mm. avustajiin sekä pysäköintiin liittyviä juttuja. Jos joku asia askarruttaa, niin kannattaa olla rohkeasti yhteydessä järjestäjiin.  Lisäinfoa lastenhoitoon liittyvistä palveluista löytyypi TÄÄLTÄ . Linkin takaa voit vaklata ruokailutilat, vaipanvaihtopisteet ja paljon muita tärkeitä juttuja.

Meidän messupäivistä tulen kirjoittelemaan huhtikuun lopussa, mutta nyt haluankin perinteitä vaalien lahjoittaa yhdelle onnekkaalle lukijalleni kaksi lippua tuleville Lapsimessuille. Instagramin puolella yksi onnentyttö jo voittikin omansa.

Arvontaan voit osallistua klikkaamalla puhekuplaa postauksen lopussa, ja kirjoittamalla kommentin sähköpostiosoitteella varustettuna kommenttikenttään. Voit vaikkapa kertoa, kenen kanssa lähtisit  Lapsimessuille ja mikä siellä eniten tänä vuonna kiinnostaa?

Liput arvon sunnuntaina 9.4 klo.12.00. Onnea kaikille kilpaan!

Muistelua

Ajan kulku

21.28

Kulunut viikonloppu on saanut allekirjoittaneen pohdiskelemaan sekä tuumimaan paljon. Ajan juoksu ja elämän arkinen taika on hiljentänyt - tehnyt haikeaksi hetkittäin.

Vietimme lauantaina lastemme suloisen serkkutytön syntymäpäiviä ja vasta illalla ipanoiden yhteiskuvaa ihastellessani, vaikutuin näystä poikkeuksellisen isosti.

8 vuotta taaksepäin meitä oli neljä nuorta. Ramppasimme läpi festareita esimerkiksi Faith no more:n perässä ja vietimme ikimuistoisia mökki-iltoja. Lauloimme sekä tanssimme akustisen kitaran tahdittamana juhannusyönä järven rannalla Sammatissa - vastarannalla mökkinaapurit intoutuivat tanssimaan laiturilla myös. Ihania muistoja.


6 vuotta sitten syntyi ensimmäinen näistä elämän pienistä ihmeistä, ja tasaiseen tahtiinsa porukka kasvoi yhdellä uudella.. Vielä tänäänkin katson tuota kuvaa ja on tosi vaikea uskoa, että tällaisen  ihanan serkusjengin olemme luoneet suht lyhyessä ajassa. Taikuutta, sanon!

Isosiskon taidonnäytteet. Nam ja wau!
Vietimme tänään myös siskoni esikoisen kaksikymppisiä. En vaan nyt ihan oikeasti meinaa käsittää tätä, sillä juurihan tuo tädin murunen vasta syntyi! Nyt hän haaveilee omasta bulldogista, työskentelee yhdessä Helsingin parhaimmista ravintoloista, seurustelee ihanan miehen kanssa ja ihan kohta asuttavat yhdessä ensimmäistä omaa kotiansa. On niin vaikea jotenkin uskoa. Muistan hyvin selkeästi vielä sen, kuinka juuri ajokortin saaneena hain tuota ihanaa tyttöä päiväkodista..

Aika julmaa tämä ajan juoksu. H:n kanssa katselimme seinällämme olevia valokuvia menneiden vuosien varrelta, ja jäimme muistelemaan esimerkiksi jokaisen kolmen rakkaamme syntymän hetkeä. Haikeus oli muisteloissamme vahvasti läsnä. Kotona vietetyt vuodet ovat jäämässä kauniina muistoihin ja uusi aika on alkamassa. Ikävöin jo nyt mennyttä niin, että sydänalaa puristaa.

Näitä tuntemuksia on jotenkin tosi vaikea jäsennellä tekstiksi tänne blogiin. Oli silti pakko yrittää..

Onnenhalauksia vielä kerran alkavan viikon ihanaisille synttäritytöille!

<3

P.s Lupaamani arvonta on tulossa blogiin huomenna..

Suosituimmat

Facebook

Instagram