Mennyt vuosi

23.27


Sain kaipaamani vastauksen kysymykseeni tarpeellisista vitamiineista sekä ravintolisistä. Näin alkuun jaan tuon vastauksen(hieman tiivistettynä) nyt täälläkin lukijan pyynnöstä. Eli:

"Asia ei ole yksiselitteinen kun nämäkin ihanat ovat kaikki yksilöitä. Kalaöljy voisi olla listalla seuraavana, sellanen missä on DHAta ja EPAa. Niitä on paljona lapsen makuunkin sopivia. Täällä moni käyttää jotain eyeq(?) muistinkohan oikein. Muistelen että on ihan hyvä tuote. Meillä on krilliöljyä missä tykkään astaksantiinista jota siinä on luonnostaan ja se on voimakas antioksidantti. Siinä on ongelmana nyt maku koska kapselin joutuu puhkasemaan jotta sen saa lapselle. Yksi hyvä nestemäinen on esim ESkimo kids. 
Lisäksi antaisin probiootteja eli joku sellanen maitohappobakteerivalmiste missä on runsaasti niitä bakteereita ja useampaa eri kantaa. Luontaistuotekapasta saa myös lapsille sopivia. Suoliston terveys vaikuttaa tutkitusti koko terveyteen, jopa tunteisiin ja aivoihin - josta tutkimuksia putkahtelee koko ajan uusia. Jos imeytyminen ja sulatus ei toimi, on se ja sama mitä vitamiineja syötetäänkään.
Tietysti lisäksi downeilla usein on anemiaa sekä usein puutetta b-vitamiineista, a-vitamiinista, sinkistä ja seleenistä. Lisäksi magnesiumin puute liittyy usein neurologisiin juttuihin. Erityisesti b12 ja foolihappo on tärkeitä hermoston kehitykselle.  
Ruoansulatukseen ja suoliston toimintaan voi kokeilla luonnollisesti neitsytkookosöljyä. Se auttaa aivojen energiasaantiinkin esim alzheimerpotilailla. 

Antioksidantteja downit tarvitsevat runsaasti joten esim suomalainen mustikkareuhe tai tyrni puuron sekaan on hyvä lisä "


Huomenna meidän perheellä on rahapäivä ja suuntana heti kun isäntä tulee töistä onkin sitten uudenvuoden herkkuostosten lisäksi lähiapteekki. Näihin ravintolisiin kun saa jos saakin uppoamaan jokusen pennosen, mutta se varmasti tässätapauksessa kannattaa. 

Piippis ja minä ollaan nyt parin päivän ajan oltu vähän flunssaisia ja sekös sai neitokaisella aikaan jo tutuksi tulleen ilmiön eli hammasta pukkaa niihin (onneksi) viimeisiin vapaisiin rakoihin suussa. Viimeyö oli tosi tuskanen ja vähänväliä neiti heräili itkeskelemään ja sormea pureskelemaan. Nyt annoin ennen nukkumaanmenoa Buranaa ja toivotaan, että tuosta olisi vähän edes apua. Meidän "nukahtamisrituaalit" ovat lähteneet nyt vähän lapasesta muutenkin ja illat tässä talossa onkin aikamoista huutelua. PikkuW ei suostu enää nukahtamaan pullolle ja pomppii pystyyn kokoajan sängyssään huudellen:"Äätii,ääätii!" Pirpanan nukahtaminen on nyt myös viimeaikoina ollut vähän hankalaa ja näinollen meillä kummallakin vanhemmalla on iltaisin kädet täynnä töitä ennenkun rauha laskeutuu taloon. Tai no, laskeutuu jos laskeutuu. Myös öisin nimittäin aika-ajoin kukutaan. PikkuW lähinnä. Pätkittäiset yöt vaativat veronsa ja on päiviä, jolloin ollaan kaikki täällä ihan silmät ristissä. Asialle on siis vuodenvaihteen jälkeen tehtävä jotain. Yhden kanssa unikoulu on aika pala kakkua, mutta kahden kanssa jo huomattavasti hankalampaa. Entäs sitten kun se kolmas putkahtaa maailmaan?! 

Hänestä puheenollen. Tai no, en mä vielä paljastakkaan. Tekis kauhiasti mieli mutta ehkä me nyt annetaan asian vielä hautua. Varsinkin kun tuo sukupuoliasia ei todellakaan ole vielä varma juttu. Mieleni tekisi vaan vähän ruotia teemaa siitä huolimatta. 

No, odottelen vielä hetken.

Niin se vaan taas vuosi vierähti. Kiirettä on pitänyt ja yksi lupaus (monen muun ohella) jäi lunastamatta. Minä kun olen nimittäin taasen raskaana, vaikka se ei tämänvuoden suunnitelmiin kuulunutkaan. Jokatapauksessa olen sitä mieltä nyt, että se lupaus oli muutenkin ihan tyhmä ja turha sillä ollaan mielettömän onnellisia tästä vauvauutisesta! Jo nyt tuntuu, että meidän perheessä on vahvasti viisi jäsentä (+tietysti tuo yksi karvainen otus) ja niin pitää ollakkin.

Pirpana ihanainen on kuluneen vuoden aikana ottanut super spurtin motorisessa kehityksessään kaiken muun kehityksen ohella, ja niin se vaan sitten otti ja lähti kävelemään pikkuveljen vanavedessä. Viittoma- sekä sanavarasto on kasvanut hirvittävästi ja nyt ihan viimepäivien aikana jopa laulaminen on astunut kuvioihin meidän riemuksemme. "Paa pa pa paappa paa paa pa paa pa, maa ma ma maamma maa maa ma maamma.. " ja sitä rataa...

PikkuW:n persoona on tullut kunnolla esille, ja aivan hulvattoman valloittava pikkuveli hänestä on putkahtanutkin. Samanlainen halinalle ja huumorityyppi kun siskonsa.  Täydellinen pikkupoika.

Vaikka välillä ollaankin väsyneitä, ollaan myös erityisen etuoikeutettuja siitä syystä, että saadaan elää tätä meidän arkea juurikin tällä kokoonpanolla ja tässä hetkessä. Nuo kaksi ipanaa ovat mun onneni ja suurimmat saavutukseni. Elämäni suuret ja pienet ihmeet. 

Tämä vuosi on ollut ikimuistoinen ja rakas.

Tuleva vuosi jännittää, mutta luottavaisin mielin sen matkaan lähdemme.

Mahtavaa uutta vuotta kaikille lukijoille ja kiitos, että olette pysyneet meidän matkassa mukana! 
<3





Vitskuista

23.09


Mulla on ollut ihan järkyttävän huono omatunto useinkin siitä syystä, ettei olla saatu aikaiseksi perehtyä down-lapsille tärkeisiin ravintolisä ja vitamiiniasioihin. On kuitenkin ihan tutkittua, että oikealla ravitsemuksella voidaan vaikuttaa paljon ds-lasten kehittymiseen ja hyvinvointiin noin muutenkin. Onhan se ihan selvä asia. Vaikkakin meidän Pirpana on toistaiseksi ollut hyvinkin terve, ei varmastikkaan lisävitamiineistä hänelle haittaa olisi. Huono omatunto johtuu siitä, että välillä tuntuu niinkun tekisin omalla tietämättömyydelläni ja laiskuudellani hallaa Piippikselle, siispä nyt onkin aika toimia. Toivottavasti vielä ei ole liian myöhäistä :/

Onneksemme eräs vertaisäiti oli perustanut facebookiin sivun jossa käsitellään juurikin näitä asioita ja kaikki halukkaat saavat liittyä tuohon ryhmään. Hyvä K! 

Tällähetkellä meidän neitokainen nappaa aamuisin vaan d-vitamiinitipat ja tietysti duphalacia ummetusvaivoihin aina tarvittaessa. Kyselin tuolla ryhmässä sellaista peruslistaa hyväksi todetuista ravintolisistä/vitskuista ja maanantaina hipsinkin (vinkit saatuani) apteekkiin hakemaan Piippikselle (ja mahdollisesti itsellenikin) vähän lisäpotkua. Ehkäpä jopa PikkuW:lle myös. 

Olisi hienoa perehtyä näihin asioihin oikein kunnolla, jos vaan aikaa riittäisi. Nettikin on täynnä mielenkiintoista materiaalia aiheesta. Ehkä jonain päivänä..



Nyt sitten loppui meidän perheessä seinään piirtely kun joulupukki toi lapsille liitutaulun pahimpia vieroitusoireita helpottamaan. Toistaiseksi toimii hienosti ja seinät ovat jääneet rauhaan.


Ja sitten vielä tämä kuva. Kummisetä opetti tytölle viittoman. Tämä tässä tarkoittaa siis "Juha-Enoa". Heti tyttö sen sitten oppikin..


joulu

Joulu 2013

22.31


Meidän joulu hurahti nopeasti, mutta silti mukavan rauhallisissa tunnelmissa. Aatonaattona oltiin mummun sekä ukin hellässä huomassa ja aattona sitten kurvattiin mummin sekä papan luokse herkuttelemaan ja nautiskelemaan joulutunnelmasta. Lumiukkoa on katsottu repeatillä ja myös uutta Muumi joulu-dvd:tä. Uusia viittomia on opeteltu ja tanssittu into piukeena. Oma väsymykseni on tällähetkellä megasupervoimakasta mutta nyt tuntuu siltä, että oon saanut vähän levätäkkin ja siitäpä olen saanut uutta puhtia saapuvaan arkeen. Saapuu se mokoma sieltä jossainvaiheessa kuitenkin. Itseasiassa jo huomenna hetkeksi, sillä H menee iltavuoroon. Onneksi vain yhdeksi illaksi.

Kinkun ja muun joulupöperön lisäksi tässä on sulateltu vähän toisenlaistakin seikkaa. Käytin entisen luokkakaverin(valmistunut jo lapsenpäästäjäksi) asiantuntemusta hyväkseni ja kysyin hänen mielipidettään tulevan pikkuihmisen sukupuolesta. Hän uskalsikin sitten antaan varovaisen veikkauksen, mutta painotti sitä kuinka tässävaiheessa sekä tytön, että pojan vehkeet muistuttavat vielä kovasti toisiaan. Mikään ei ole siis varmaa ja siksi en asiaa täällä vielä paljasta. Siispä jatkakaa vaan äänestämistä :D Helmikuussa meillä on sitten se rakenneultra ja siellä epäilykset varmistuu.. mahdollisesti. Aikaisemmin ainakin olen aina saanut kakkosultrassa tuon sukupuoliasian selville.

Elämä on. Ihan mahottoman hassua. 

Tärkein asia mikä saatiin np-ultrassa selville on kuitenkin se, että pikkutyypillä on homma niinsanotusti hanskassa. Kaikki tosi hienosti siis. 

Lapsukaiset lahjottiin ystävien sekä omaisten tiimoilta isosti ja olemme toki kiitollisia kaikille muistaneille. Tosi kilttejä ovat olleet mun kultaiset.



Ja sitten vielä.. naapurissa kavereiden perhe kasvoi aatonaattona uudella pikkumiehellä. Onnea S, P ja M! Huippusuoritus! <3





Hyvänjouluntoivotus!

22.10

Tahdon kiittää teitä lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivottaa kaikille ihanaa sekä rauhallista joulua! Paljon lämpöisiä ajatuksia teille kaikille sinne niin! <3


Ehkä huomenna saan vielä jonkun jouluisen kuvankin tänne ladattua. Ennen sitä kuitenkin pikaiset ultrakuulumiset.

Kaikki tosi hienosti bonarilla. Niskaturvotus 0,8 mm eli tosi vähäistä. Laskettu aika pysyi samana eli 8.7.2014. Kaikki löytyi mitä tässävaiheessa pitikin ja vauva ojenteli sekä esitteli itseään nätisti. Pitkät jalat tyypillä oli. Poika? :) no, se selvinnee helmikuussa.

Nyt jatkamme aatonaaton viettoa mummulassa. Kuulemisiin ja halauksia!


Sikiöseulonnasta

0.37


Pakko jakaa ajatuksiani ihan pikaisesti. Tajusin nimittäin tänään, että mulla on (monen muun asian ohella) näissä joulutohinoissa unohtunut piipahtaa labrassa veriseulassa.  Se käsittääkseni pitäisi ottaa viikolla 11 ja nyt on siis jo liian myöhäistä. 

No eipä siinä, tajusin tässä samalla myös sen, että asia ei ole mulle edes oikeasti tärkeä. Eipä tuo seula kertonut meille mitään Pirpanankaan kohdalla ja niinkun oon aikaisemminkin maininnut.. oikein hyvä niin. Maanantain ultra sen sijaan on meille kummallekkin kovasti tärkeä ja kaivattu. H:kin tuossa jo äsken sanoi, että odottaa paljon tulevaa visiittiä Hyvinkäällä. Hänellä kun jäi PikkuW:n np-ultra kokonaan väliin silloin aikanaan syystä että Pirpana ei saanut tulla toimenpidehuoneeseen mukaan, ja näinollen joutuivat isin kanssa odotelemaan ulkopuolella.

Pirpanan np-ultra oli kyllä huikea kokemus. Niitä voltteja ei vaan pysty unohtamaan :) PikkuW nukkui kun häntä kävin moikkaamassa 2012 ensimmäisen kerran ja muistan, että tyyppiä jouduttiin ihan herättelemäänkin jotta tutkimus saatiin onnistumaan.

Jännä nähdä minkälainen tapaus tämä kolmonen nyt sitten näillä viikoilla on. Ai että, oikein ihanasti lentelee perhoset masussa kun ajatteleekin, että kohta se odotettu ultra taas on!

H:n joululoma alkoi ja se on mahtavaa. Nyt pystyy taas ihan eritavalla antamaan aikaa noille pikkutyypeille. Olla ihan oikeasti läsnä.

Kauniita unia!

P.S Voiko viikolla 12 tuntea kutitusta alavatsalla? Vai ilmaako siellä vaan on? :D





Kännykkäpäivitys säkkituolin pohjalta

22.12

Niin eli äiti täällä yrittää toipua tämänpäiväisestä viisurinpoistosta. Tälläkertaa hampaita lähti kerralla kaksi kappaletta ja fiilis onkin nyt sen mukainen. Eniten ketuttaa, kun kokopäivänä ei ole tullut oikein syötyä mitään järkevää mutta huomenna aion jo uskaltautua. Toinen kolo mun kitusissani meinaa vähän tihkuttaa verta ja pelkään kokoajan että alkaa kunnolla vuotamaan. Tällainen säikky mä aina olen.

Lapset olivat superihania ja nukahtivat päiväunille kiltisti tänään (ja vieläpä samaan aikaan), joten sain levätä ja toipua rauhassa.

Eipä mulla tälläkertaa muuta. Laitan tähän loppuun vielä pari keventävää otosta .


PikkuW jäi alkuillasta rysänpäältä kiinni, kun oli työstämässä uutta tägiä äiskän ja iskän makkarin seinään. Myöhemmin illalla kuvaan oli ilmestynyt vähän lisää harmaata liitua. Missä kummassa tyypin salainen liitukätkö sijaitseekaan?!


Ja sitten vielä tämä. Mun kummitätönen oli hommannut mukeloille aivan mahtavanihanat jouluasut. Siinäpä äidin piparkakkuset somasti nököttää lakit päässään. 

Kohta on ultra ja sitten on joulu!! :)

Yhdessä

21.42


Tänään sain kokea yhden elämäni kauneimmista hetkistä äitinä kun Pirpana ja PikkuW kävelivät käsikädessä omasta huoneestaan keskelle olohuoneen lattiaa, ja aloittivat su-per suloisen paritanssin Flute of Shamen tahdissa. 


Ja vaikka vaikka toinen kaatua kupsahti aina sillointällöin, eivät pienet kätöset irroittaneet otetta toisistaan.


Herkistyminen tapahtui. Ovat hellyyttävimpiä pieniä olentoja maailmassa nuo mun omat..




kolmosen odotusta

Kipunointia

22.54

Ajattelinpa käyttää pienen hetken omien tuntemusteni jakamiseen. Viimeisen viikon sisään olen huomannut henkisen tasapainoni järkkyneen. Ja tämä oli vielä suht lievästi ilmaistu. Saan ihan järkyttäviä raivonpuuskia ja hermostun herkästi. Itsetunto on ihan pohjamudissa ja muutenkin apea fiilis liian usein. Tunne on tosi rasittava ja outo, vaikkakaan en mä koskaan mikään maailman rauhallisin hahmo ole ollut ;) Eniten tästä tietysti kärsii tuo H-parka. Lapsiin en onneksi näitä puuskia pura muutakun ehkä sillointällöin vähän tiuskimalla. Niin kai jokainen äiti joskus tekee.

H muisteli, että Pirpanaa odotellessa olin yhtä vaikea hetkenaikaa. PikkuW:n odotuksen aikana kuulemma olin ihan siedettävä. Hehheh.

Voisiko tästä vetää nyt jotain johtopäätöksiä tulevan vauvan sukupuolta arvuutellessa? ;) Toisaalta, netin mukaan odottavan äidin mielialanvaihtelut kuuluu aika yleisesti raskauteen, masutyypin sukupuolesta riippumatta. Arvuuttelu on silti kivaa. Kivaa on myös seurata tuota galluppia. Suurin osa lukijoista on vielä tällähetkellä tyttökannalla.. Jännä nähdä! Meille ei väliä, sillä omistamme jo kumpaakin sorttia. 

Ja aikamoiset omistammekin sittenniin.

<3 

Nyt saa jakaa kokemuksia vastaavanlaisista tuntemuksista. Onko mun blogini lukijoilla ollut samanlaisia fiiliksiä odotusaikana? 


Söpö.Tuplana.

21.01


Tänään tavattiin iiiihana pikkuherra, joka monelle lukijoista on varmasti tullut jo tutuksikin Downimaista Pyrytystä-blogista. Piippistä vähän ujostutti, mutta treffit oli varmasti pikkutyypeille kivat kaikesta huolimatta :) Kyllä minuukin ujostuttais noin söpön viekussa. Kiitos kaikille asianosaisille tästä päivästä! Viihdyimme todella hyvin ja oli kiva tutustua Pyryyn ja äiskään. Ja kiva oli nähdä vanhaa luokkakaveria sekä hänen perhettä. 

Nyt tämä väsynyt konkkaronkka painuu pehkuihin. Väsyttää mahottomasti.

22.34


Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
-sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitis yli.

Aale Tynni











Talvi-ilo

12.03



Eilen oltiin pulkkailemassa ja tänäänkin käytiin laskemassa oman kylän kukkulalla. Aivan mahtavaa kun maassa on taas lunta! Mieli pysyy valoisampana ja lapsetkin tykkää isosti. 

Päätin myös ottaa riskin ja ostin meille oman pienen tekokuusen. Niin, tänävuonna kuitenkin vaan tekokuusen. Minusta se on silti aikas nätti. Lapsetkin ovat siitä kovasti liian kiinnostuneita ;) Se on nyt vuorokauden aikana kaatunut muistaakseni 3 kertaa..


H lähti hakemaan pizzaa ja tänään me muuten otetaan ihan iisisti. Katotaan vähän Fröbelin palikoita ja herkutellaan. Näitä tällaisia päiviä tarvitaan aina sillointällöin. Nyt aivan erityisesti. 

Koti-doppler vahvisti meille muutama päivä taaksepäin, että edelleen siellä mun masussani pieni sydän vimmatusti laukkaa. Laskettiin parhaimmillaan sykkeeksi 184. Huikeeta! 
<3

Laitan tänään jossainvaiheessa tänne sivuille jo tutuksi tulleen gallupin. Käykäähän sitten vastailemassa :)

joulu

Joulua aloittelemassa

22.24


Oltiin toissailtana (allekirjoittaneen hammas-särystä huolimatta) mun siskon luona joulua aloittelemassa ja pipareita leipomassa. Pikkuhiljaa tässä alkaa virittäytyä juhlatunnelmiin itse kukin meistä.

 Vaikkakin la-su yönä mulle iski ihan järkyttävä hammastuska ja tietysti aivan puun takaa. Tänään pääsin luottolekurille ja hän sai kun säikin mamman säryt kuriin. Tosin ennen joulua pitää mennä mokomaa tyhmää hammasta vielä paikkailemaan. Tämä episodi ehkä vähän latisti pikkujoulutunnelmaa, mutta tänään olo on ollut helpottunut ja iloinen äiskällä myös.

Oma pahoinvointini on helpottanut yhtäkkiä tosi paljon! Oikeastaan iltaisin vaan enää heikottaa ja olen hyvin hyvin tyytyväinen tähänkin olotilaan. 

Tässäpä muutama kuva sunnuntailta. Kiitos V muru otoksista! <3

Piippiksellä on muuten yllään mun vanha joulumekko. Melkein liikutun sen vuoksi.











Kivaa viikonloppua :)

20.41


Mullapa ei hätäpäivää, kun on pieni hoitaja viekussa 24/7

<3

raskaus numero 3

Äiskän kuulumisia

13.38

Raskausviikko 9 menossa ja olo on edelleen kurja. Tänään on ollut huonompi päivä kun esimerkiksi eilen ja se vaikuttaa kovasti jo mielialaankin. Jaksan silti uskoa, että tämä on se kaikista pahin viikko ja tämän jälkeen alkaa helpottamaan. Niin sanovat ja niin muistelen tosiaan olleen kahdessa aikaisemmassakin raskaudessani.

Turvotus masussa on melkoista ja jo heti aamulla pakki pönöttää selvästi. No, kuuluu asiaan ja mikäs siinä kun ei tarvi asiaa keneltäkään enää salailla ;) 

Muutama ilta taaksepäin en saanut millään unta, ja erehdyin mietiskelemään sekä pohdiskelemaan synnytysasioita. Niinhän siinä sitten kävi, että mun täytyi keskellä yötä kaivaa uusin synnytyskertomus yöpöydän laatikosta ja plärätä sitä vähän läpi oman mielenrauhani säilyttämiseksi. Ja hyvä että niin tein, sillä se auttoi kyllä kovasti. Huomenna mulla on eka neuvola ja täytyy varmaan ottaa tää asia taasen puheeksi heti alkuunsa, niin saan asianmukaista ja ammattitaitoista apua tilanteeseen jos tarvetta tulee olemaan. 

Tällähetkellä mulla on kylläkin sellainen olo, että itse synnytys ei juurikaan pelota vaan enemmänkin aika vauvan syntymän jälkeen. On paljon asioita, jotka täytyy muuttaa seuraavan puolen vuoden aikana. Auto täytyy vaihtaa isompaan, PikkuW:n yökekkalointi täytyy saada ehdottomasti aisoihin ja sitärataa... Kaikesta kyllä varmasti selvitään ja kun syntymän hetki koittaa, ollaan siihen varmasti täysin valmiita jo. Ja olenpas muuten kuullut sanottavan, että toinen lapsi on usein suurempi mullistus kun se kolmas. Kohta sen sitten tiedän jos niin oikeasti on.

Aikaisemmin on ollut jo heti alusta niin valmis uuteen odotukseen kun sitä on osannut odottaa ja kaikki on ollut kovin suunniteltua. Nyt tämä raskaus tuli niin "puun takaa" ja yhtäkkiä yllättäen, että kesti pienen hetken tottua ajatukseen.  Uutisen kuultuamme, ajattelin että nyt ei varmaan odotukseen liittyen tule stressattua juurikaan vaan toisin kävi. Nyt kun asian on sisäistänyt niin uusi vauva tuntuukin aivan mielettömän ihanalta jutulta ja niiiiin oikealta. En ole uskaltanut edes hiuksiani värjätä, etten aiheuta vahinkoa pienelle :) Ehkä tästä rauhoitun. Kovasti odotellaan np-ultraa jo.

Siinäpä tämänhetkiset ajatukset pähkinänkuoressa. Pikkuiset isot nukkuvat päiväunia ja minäpä taidan nyt ryhtyä samantyyppisiin hommiin..


Rakkautta ja pusuja vaan kaikille! :)

Todistusaineistoa

12.15


Hän kävelee kokoajan! Jopa ulkona! Niin sinnikäs sisupussini mun.

<3

Hassu tyttö

21.52


Tuolla oikeanpuoleisella ilmeellä Pirpana saa PikkuW:n kikattamaan jokakerta ja satavarmasti. Meidän perheen pikku koomikko.


Piiitkä perjantai

21.53

Siispä olemme palanneet viikonlopun viettoon tänne kotiin nyt kun isäntäkin on mua auttamassa lastenhoidollisissa tehtävissä. Pari erityisen huonoa päivää on nyt takanapäin, mutta sen jaksaa kun tietää mikä palkinto tästä "kärsimyksestä" on luvassa sitten taasen kesäkuussa. Olen jostain lukenut, että kahdeksas ja yhdeksäs viikko ovatkin yleensä pahoinvoinnin suhteen ne kaikista hankalimmat ja luotan siihen, että ensiviikon jälkeen viimeistään alkaa helpottamaan. Niin muistaakseni aikaisemminkin on aina ollut. 

Jatkuvalla pupeltamisella saan pahimman olotilan pidettyä poissa. Tälläkinhetkellä nenän edessä iso kulhollinen vesimelonia. Vichyn olen myös todennut hetkellisesti toimivaksi hyvänolontuojaksi. Mandariineja menee pussitolkulla ja ruisleipää myös. Ainiin ja salmiakkia.

No mutta, onneksi nuo ipanat ovat ihanan omatoimisia ja touhuilevat omia juttujaan suurimman osan ajasta. Pirpanakin on nyt lähtenyt ihan kunnolla kävelemään ja pyllykiitoa ei juurikaan meidän seinien sisäpuolella harrasteta enää. Pääsääntöisesti siis kävelee. Ihan mahtavaa! Talossa on siis taasen tilaa yhdelle taaperolle ;) Yllätys-taaperolle. Bonus-ipanalle.

Kolmas lapsi. Meille. Nyt se on jo ihan selvä asia. Niin pitääkin olla. Nyt otan kaiken irti tästä raskaudesta sillä mulla on vahva fiilis siitä, että tämä IHAN OIKEASTI on se viimeinen. Olen tavallaan aina kuvitellut itseni tulevaisuudessa kolmen lapsen äitinä ja nyt ollaan jo aika lähellä sitä näkymää. Tuntuu hyvältä ajatella, että Pirpanalla on kaksi sisarusta tukemassa ja opettamassa. Sama pätee tietysti PikkuW:hen ja masunsisäiseen. Pirpana tulee heille opettamaan paljon arvokasta. 

Ihanat leikit oli näillä "masunulkoisilla" tänäiltana. Kikattivat ja höpsöilivät. Fatboy on super.



Nyt odottelen hetken, josko kaverit julkaisisivat instagramiin kuvia Pariisin kevään keikalta ja sitten painun pehkuihin. Ajatella, soittavat melkein naapurissa, mutta en voinut kuvitellakkaan meneväni tälläkertaa paikanpäälle. Kauppareissukin sai kyyneleet valumaan poskille kun teki niin häjyä.

Kivaa keikkailtaa asianosaisille! 
:)


video

Tanssien

16.29

Sillävälin kun allekirjoittanut voi pahoin, keskittykäämme video-päivityksiin. Ollaan mummolassa hoidossa, kaikki kolme. Hehkuvaa keskiraskautta odotelessa.

Tämä onnekseni piristää kovasti:


Syna on tällähetkellä kova juttu :)

alkuraskauden ultra

Ultra-kuulumisia

21.53


En malttanut tässäkään raskaudessa odottaa np-ultraan asti ja niinpä me riennettiin H:n kanssa alkuraskauden ultraan tälläkin kertaa. Olin vähän ihmeissäni siitäkin syystä, että kahdessa aikaisemmassa odotuksessani olen ihan alkumetreiltä asti voinut tosi huonosti, mutta nyt en ole.  Be careful what you wish for.. vai miten se meni? Hiipihän tuo mokoma tähänkin raskauteen mukaan muutama päivä taaksepäin. Aamut sekä illat ovat ne vaikeimmat. Kauhulla odottelen ensiviikkoa kun H on aamuvuorossa ja minä jään kahden pienokaisen kanssa kotiin. Kai siitä jotenkin selviydytään..

No kuitenkin, viikkoja vastaava sikiö sieltä minun masustani löytyi ja syke helpotukseksemme myös. Alkutaipaleellahan tässä vielä mennään, mutta nyt yritän nauttia ja olla stressaamatta. Jännästi sitä vaan suht nopsaa tottui ajatukseen kolmannesta vauvasta ja nyt olo on tosi onnellinen sekä odottava. Kirjaimellisesti.

Toki moni asia mietityttääkin, mutta niinhän se vaan menee, että asiat järjestyy kyllä aina tavalla tai toisella. Sen jos minkä olen tähänastisessa elämässäni oppinut. 

7 kk odotusta edessä.. huhheijaa! :) Se tuntuu aika hurjalta, mutta senkin olen oppinut, että nopeasti se odotusaika hurahtaa loppujenlopuksi. Sektiohaavan kunto minuu vähän huolettaa, mutta lääkäri lohdullisesti mulle sanoi, että huolta sen suhteen ei pitäisi olla. Toivotaan niin. 

Tästä päivästä sen verran, että oltiin mummun ja ukin luona syömässä koko kööri. Lapset ovat olleet hyväntuulisia ja ihania. 

Yks tollanen lisää, kiitos! <3


SNIPE DRIVE - Eventide

17.40

Klikkaa tästä . Jostain syystä en suoraan videota tänne vielä saanut.

Tässäpä teille siis uunituoretta Snipe Driveä. "Kaksplus on uus 666". Rokkarin arkea.

Minusta video on hieno ja biisi ihan mahtava. Voisi helposti luulla, että oon puolueellinen mutta en kyllä ole.

Ihana mies lapsinensa siinä on

;)

Pirpana-kieli

15.44

Tässäpä tämänpäiväinen näyte siitä:



:)

Palailen illalla blogin pariin uudestaan. Voipi olla, että linkkaan tänne tänään vielä toisen videon.. musavideon.

Onnea, suurta onnea!

14.12


Niin olen tätä asiaa pitkään mietiskellyt.. Että kirjoitanko asiasta jo vaiko enkö. Nyt kuitenkin tulin siihen päätökseen asian suhteen, että jaan tämän onnen teidän kanssanne rakkaat lukijat. Kävi tässä nyt sitten miten kävikään, tulette siitä kuulemaan ja tämä kaikki kuuluu isona osana meidän elämään nyt. En osaa, enkä halua tätä salailla enää päivääkään. 

Eli, meidän perheen kolmas piskuruinen ilmoitti tulostaan. Viimeviikolla. Tämä oli todellinen shokkiylläri meille vanhemmille, mutta ehdottomasti onnellinen sellainen. Varsinaisesti emme ole yrittäneet saada numero kolmosta aluille, mutta joku päätti toisin. Asiasta olemme kyllä jutelleet, mutta tarkoitus ei ollut ihan vielä kuitenkaan. 

Siltikin, olen taivaissa tällähetkellä. Tuntuu tosi ihanalta. Toistaiseksi voin hyvin, vaikkakin aika herkillä ollaan. Itken paljon onnesta. Toivon kovasti, että alkuraskaus sujuu ongelmitta. Kaikkeen tietysti on varauduttava mutta nyt nautin siitä, että kaikki on hyvin.

Ajattelin varailla alkuraskauden ultran viikon-parin päähän. Näillänäkymin siis mennään 7.viikolla. 

Ja näin siinä testissä luki.


Yli 3 viikkoa hedelmöittymisestä. 
Uskomatonta.

Elämäni kunnossa.

Lomailen

20.47

Viikon. Olen tässä vähän sairastellut ja yrittänyt levätä. Pidän siis hetken sairaslomaa myös kirjoittamisesta. Palaillaan ensiviikolla :) Kivoja päivityksiä luvassa!

Onnekas

20.51


On tavallaan hirmuisen ihana tietää, että maailmassa on ainakin kaksi tyyppiä, jotka ikävöi minuu. Jopa silloin, kun käyn ihan vaan suihkussa..

Murinaa

Emo apeana

14.01

Eilen koitti pitkästä-aikaa hetki, jolloin leijonaemon täytyi pariin otteeseen laskea kymmeneen, ja siitä huolimattakin täytyy vielä vähän murista. Satuin (valitettavasti) Instagramissa törmäämään erään yksityishenkilön omaan profiiliin, jossa ds-henkilöistä oli muutaman kerran tehty ikävällä tavalla pilkkaa. Niinkun arvata saattaa, sanaa "down" oli käytetty muka hauskalla tavalla väärin ja kuvissa näkyi kahden eri down herran kasvot. 

Mä en mielestäni oo huumorintajuton, mutta tää "vitsi" ei luonnollisesti tipahtanut mulle yhtään.

Eniten harmitti se, että meillä on yhteisiä tuttuja kuvien julkaisijan kanssa ja myös se ketutti, että kuvista tykkäsi muutama henkilö joukossaan jopa pari julkisuudesta (seiskalehdestä) tuttua hahmoa. 

Ja niinhän siinä sitten kävi, että mun oli pakko kirjoittaa kuvien julkaisijalle henkilökohtainen palaute. Ehkä koittaa vielä se päivä, että pystyn kiukkuni ja pettymykseni ihmiseen niellä ilman murinaa, mutta vielä en siihen kyennyt. 

Kerroin itsestäni ja tyttärestäni. Siitä, että erityislapsi ei alunperin kuulunut suunnitelmiini, mutta syntymänsä jälkeen on valloittanut mun sydämeni kokonaan ja täydellisen suloisesti. Toivoin, että jatkossa tämä kyseinen henkilö miettisi sitä, onko asiallista ja hyödyllistä julkisesti pilkata kehitysvammaisia tai homoja, ylipäätänsäkkään ketään vähemmistöön kuuluvaa. Tätä en kirjoittanut, mutta ajattelin mielessäni tämän ivan olevan keino buustata omaa itsetuntoa (joka siis on järjettömän huono mitä ilmeisemmin).

Kerroin blogistani ja lupasin linkata osoitteen, jos asia häntä kiinnostaa. No, ei kiinnostanut. Viesti luettiin heti, mutta vastausta siihen en saanut.

Päätin viestini näihin sanoihin:

"Rauhaa, rakkautta ja oikeaa asennetta. Me ollaan kaikki täällä opettamassa toisillemme."

Petyin valtavasti, että henkilö ei reagoinut tähän asialliseen, mutta toki vähän tiukkasanaiseenkin palautteeseen. Olen silti onnellinen, että tulin mitä todennäköisimmin kuulluksi.

Eilenillalla vaivuin syviin mietteisiin tämän asian vuoksi. Mitä tapahtuu sitten, kun pilkka ensimmäisen kerran kohdistuu suoraan mun omaan tyttäreeni? Olen yrittänyt psyykata itseäni siihen, että hyvin suurella todennäköisyydellä joku epäkypsä ihminen jonainpäivänä, vaikkapa kauppareissulla tekee jotain hölmöä joka satuttaa Pirpanaa ja näinollen myös minua suuresti. Hartain toiveeni tietysti on, että tulemme moiselta välttymään, mutta jos emme niin miten minä, tempperamenttisuuden multihuipentuma, pystyn pitää suuni supussa ja piilottaa suuttumukseni?

Uskallan väittää, että nämä ovat niitä ajatuksia, joita jokainen äiti tai isä sillointällöin mietiskelee. Oma lapsi on kaikista tärkein ja me vanhemmat ollaan haavoittuvaisillamme silloin, kun arvostelu tai iva kohdistuu siihen kaikkein tärkeimpään.

Toivon sitä mahdollisimman vähän. Ihan jokaikiselle äidille ja isille.

Olen murissut. Tältä erää.



Ihana ilta

21.40


Tunteellinen äiti olen nyt.

 Tosi liikuttuneessa tilassa tämän illan, ja Vain elämää- jakson jälkimainingeissa.  Siskoni vanhin tytär oli tänään täällä meidän kotona viettämässä perjantai-iltaa ja tuli tosi ihana fiilis.. Mun tyttäreni on syntynyt niin oikeaan paikkaan tässä maailmassa.. Häntä ihan valtavasti rakastetaan.

Meillä ei ole mitään hätää. Ei nyt, eikä tulevassa.

Pupu

17.49




Äitin pupunen uudessa haalarissaan!

Viikonloppu on sujunut meidän perheessä jo huomattavasti leppoisammissa merkeissä. Tiedä sitten, mistä viimeviikon pari superhankalaa päivää johtui, mutta tällähetkellä pääsääntöisesti syyttäisin hampaita, sillä huomasin viimeisenkin puhjenneen. Ruokakin maistuu jälleen. 

Uhmista silti ilmoilla, muttei onneksi ihan niin järkkysuuressa mittakaavassa kun alunperin luulin. Aika moneen kysymykseen vastataan siltikin topakasti: "E!" tai "En!", mutta se nyt kuuluu asiaan ja on ihanan luonnollista. Pukeminen ja vaipanvaihto on tällähetkellä kaikista tylsintä tytön mielestä (näinollen myös äidin mielestä).

Sain mukavasti vertaistukea teiltä lukijoilta uhmis-asian tiimoilta ja tuli vaan hyvä fiilis kun tajusin, miten "normaalia" tämä kaikki on. Oli sitten se yksi extrakromosomi tai ei, samojen asioiden kanssa vanhemmat joutuu jossainvaiheessa taistelemaan ja niinkun eräs ystävä mulle viisaasti kirjoittikin, nämä on niitä hetkiä kun lasta ihan oikeasti kasvatetaan. Kiitos M. 

Toisenlaistakin palautetta sain. Huomasin, miten helposti vähän äkäinenkin leijonaemo minussa herää ja taistelen kovasti sitä vastaan, että näitä meidän "taniaisia" yritettäisiin vangita johonkin tiettyyn lokeroon. Toivoisin niin kovasti vaan sitä, että jokaikinen ihminen täällä maapallolla saisi olla rauhassa oma yksilönsä eikä yleistäminen ole missään tapauksessa suotavaa. Ei kai kukaan meistä sellaista toivoisi omalle kohdalleen? Toiset nauravat enemmän, toiset vähemmän. Toiset ovat tempperamenttisempia kun toiset, oli kyseessä sitten vammainen tai vammaton.

Mun tyttöni on syntymästään asti ollut tosi hyväntuulinen neito ja tästä syystä häntä usein aurinkoiseksi kutsun. Nyt häntä vaan harmittaa ihan normaaliin kehitykseen liittyvien asioiden tiimoilta ja aika tuo helpotuksen tähän asiaan ihan satavarmasti. En millään jaksa uskoa, että tämä uhma on tullut jäädäkseen.



Ja mistähän uhmasta tässä nyt puhutaan?

;)

Kaikille ihanille vertaisvanhemmille lähetän vielä suuret kiitokset viikonlopun tapaamisesta ja toivon, että tapaamme pian uudestaan! Mukavaa oli!




Puolipilvistä

0.05


Uhmis on rantautunut nyt sitten meidänkin perheeseen. Viimeiset pari viikkoa Piippis on lataillut jotain ihan uutta angstia itseensä ja minä sitten tässä vieressä olen yrittänyt mietiskellä, että mistä oikein on kyse. Toki nyt on se tilanne, että tyttö tekee taas hampaita ja sekin häntä harmittaa, mutta kyllä tässä on nyt pakko olla kyse jostain muustakin. PikkuW:n kanssa taistelevat leluista ja muutenkin ottavat yhteen normaalia enemmän. Ruoka ei maistu. Ei huvita pusutella (ainaskaan ihan jatkuvasti). Mikään ei huvita. Kiukututtaa vaan niin maan penteleesti. 

Ehdin jo vähän huolestuakkin, ennenkun lukasin Wikipediasta mitä se uhmaikä ihan oikeasti tarkoittaa. Tämähän on nyt just sitä. 

Tavallaan niin ihanan tavallista, mutta kuitenkin hermoja raastavaa. Onnekseni kuitenkin olen huomannut että ei tää nyt ihan jatkuvaa ole. Se iskee ikäänkuin puuskina, mutta sitten kun iskee niin iskee lujasti. 

PikkuW kiltti, älä sinä nyt vähään aikaan aloita tätä pliis. 

Raivonpuuskista huolimatta tämä viikko on ollut tosi mahtava. Olen tietoisesti treffaillut ystäviä.. ja heidän pieniä vastasyntyneitään. Vauvakuume on onneksi pysytellyt turvallisen välimatkan päässä juurikin näiden uhmis-kohtausten ansiosta. Niin ihania ja rakkaita ovat, mutta kyllä se on nyt myönnettävä, että vahvimpiakin hermoja tässä tilanteessa koeteltaisiin. 

Jos tämä tällaisena pysyy niin kestän kyllä. Jos pahenee ja jos tuo toinen aloittaa niin sitten en enää tiedä kestänkö :D

Meillä erityistilanne siinäkin mielessä, että Piippis-murunen ei pysty kertomaan meille samalla tavalla, mikä ketuttaa. Hän kyllä täysin ymmärtää kaiken mitä hälle puhutaan, mutta vaikka yrittää monesti kertoa jotain asiaa meille, ei valitettavasti läheskään aina ymmärretä mistä on kyse. Se tuntuu välillä meistä tosi pahaltakin. 

Äiskällä kriisi. 

Kaikki vinkit kultaakin kalliimpia..

Maailmalle, ei nukkumaan

14.01


Tämä kuva otettiin eilenillalla. Siihen asettuivat ihan omatoimisesti yöpuvuissaan, vanhaan lentolaukkuun istumaan.
<3

Shoppailut

Värikkäämpi talvi

18.55

Tänään tein jotain härskiä, ja tilasin kummallekkin lapsukaiselle ihan uudet talvipuvut. Ajattelin, että tähän jos mihinkä saa, ja on suotavaakin vähän panostaa.  Lämpöiseen ja laadukkaaseen talviulkoiluun. Toivottavasti uudet  haalarit kotiutuvat ennen viikonloppua. En nimittäin millään malttaisi odotella!

Kauan mä tätä pohdin, mutta tuo pupupuku on vaan meidän söötille pupufanille niin nappivalinta notta nyt olen toooosi tyytyväinen siihen, että uskalsin tehdä tämän. Löysin nämä MoloKidsit vieläpä ale-hinnalla. 

Ja niin, kumpikin puku tilattiin koossa 86. Mun tuplat <3



Isille kun vielä löytyy värikäs talvitakki, niin ollaan kaikki valmiina pirteämpään talveen. 

Tänään hävetti isosti, kun sain puhelun jossa kerrottiin, että olin unohtanut Pirpanan fyssarin tältäpäivältä. Soitin vielä päivällä H:lle töihin ja kysyin muistaako se, mitä me sovittiin pari viikkoa sitten kun en ollut kalenteriini mitään merkannut. Ja muistihan se...väärin. No, tällaisia me ollaan. Huomenna fyssari tulee kotiin sitten meitä moikkaamaan. Niinkun olen aikasemminkin sanonut, ahdistavin asia Pirpanan erityisyyteen liittyen on juurikin tämä, että täytyy muistaa niin paljon enemmän kun "tavis"-lapsen kanssa. Mä olen siinä vaan niiiiin huono. 

Olisikohan tälle päälle vielä jotain tehtävissä..?
:)







Ystäviä

21.21


Taiga tykkää näistä meidän pienistä paljon. Harmittaa, etten ehtinyt räpsäistä kuvaa siinä hetkessä kun karvakorva painoi päänsä pojan syliin hellästi. Tämän jälkeen pisti tassun tuohon jalkojen päälle. Niin lempeä ja kaunis katse nallukalla.

<3

Pirpana on kävellyt tänään jo aika pitkiäkin matkoja pyllähtämättä. Uskomattomalta se tuntuu vieläkin että nyt ollaan jo tässä pisteessä. Toiveikkaana vähän odottelenkin, että tyttö lähtisi kunnolla kävelemään, sillä se helpottaisi paljon uloslähtöä ja siirtymätilanteita noin muutenkin. Saisi mun selkäparkanikin vähän lepoa. Nyt mulla on kuitenkin kohtalaisen tiuhaan tahtiin vielä 10 kiloinen lapsi sylissä ja välillä tuntuu, että välilevyt huutaa hoosiannaa sen vuoksi. Säännöllinen liikunta voisi olla kova juttu meikäläiselle tässä elämäntilanteessa. Kai siihen aina jostain saa aikaa tikistettyä?

Huomenna me mennään koko kööri suojapukuostoksille. Täytyy hommata kummallekkin mukelolle uusi talvipuku ja vähän muutakin vaatetta. Kasvavat, mokomat. 

Ensiviikolla edessä lekurikäynti ja tälläkertaa minä itse pääsen potilaan tuoliin. Kummalliset rytmihäiriöt ovat kiusanneet viimeisen viikon ajan vähän turhan tiuhaan ja tahdon asiasta jutella ammatti-ihmisen kanssa. Toivotaan, että syy löytyy. Onhan nää mulle tavallaan jo aika tuttuja juttuja mutta pari viimeistä vuotta oon saanut olla aika rauhassa. 

No, katsotaan. Kivaa alkavaa viikkoa! :)



21.40


Pienet jutut. Tekevät äärettömän onnelliseksi. Mitä olisinkaan ilman näitä pieniä suuria?

Taaperojuttuja

20.43




Kummankin tepsuttelijan elämäntehtävä on tällähetkellä ahtaa itsensä mitä pienempiin koloihin sekä laatikoihin. Se on kaikista siisteintä mitä voi tehdä.

Vaan mikäs siinä kun tuo nyt on äidinkin mielestä vielä ihan suht kiva leikki. Vähemmän mukavaa onkin sitten se, kun jatkuvasti taistelevat tavaroista sekä leluista, mokomat! Kivaa (lasten mielestä) on myös lätkiä niillä leluilla ja tavaroilla toista päähän. Tasaisin väliajoin tässä saakin siis toimia erätuomarina ja olla välejä selvittelemässä. No, tätä se tulee olemaan varmaan vielä pitkään eli parasta on vaan yrittää tottua uuteen titteliin.

Pieni tauko oli taas päivittämisen kanssa, sillä meikämamman väsymys iltaisin on ollut aikas valtaisaa ja puhtia ei ylimääräiseen olekkaan sitten riittänyt. Viikonloppu oli kuitenkin suht rentouttava ja uuden viikon sai aloittaakin taas ladatulla akulla. Lähinnä oltiin vaan kotosalla, mutta eipähän tarvinut vahtia kun vaan yhtä taaperoa kun vastuun sai jakaa isännän kanssa. 

Täytyy myöntää kyllä sekin, että uusi ihastukseni, Christian Grey, on vienyt suurimman siivun mun jokailtaisesta vapaa-ajanhetkestäni. Sain nimittäin ystävältä lahjaksi viimeviikolla Fifty shades of Grey-nimisen teoksen ja jäin siihen täysin koukkuun.. joskin hieman posket punoittaen.  Suosittelen silti jokaiselle naiselle tuota kirjaa lämpimästi. 

Itsehän olen viimeksi lukenut Stieg Larssonin trilogian ja siitä on jo aivan liian monta vuotta aikaa. Lukeminen on mahtava keino hiljentyä ja antaa aikaa itselleen. Meikäläisellä aikaa siihen on valitettavasti vaan todella vähän mutta yritän silti kovasti. 


Kivaa alkanutta viikkoa! 

Ja NaamaTuttu heei, kiva että tulit juttelemaan mulle tänään :)






Hetki kaksin

21.18



Kuten kuvasta näkyykin, käytiin tänään taas jumppaamassa kahdestaan Pirpanan kanssa. Velipoika viihtyi tuon puolitoistatuntisen ajan kiltisti isovanhempien seurassa täällä meidän kotosalla. Ensviikolla vietetäänkin sitten syyslomaa ja näinollen myös jumpat jää väliin. Tauko tekee joskus kyllä ihan hyvääkin, vaikka viihdymmekin kaikki jokaviikkoisilla terapiakäynneillä hienosti.

Eilinen päivä hurahti mukavissa arkisissa tunnelmissa. Aamupäivällä allekirjoittanut kurvasi muutamaksi tunniksi töihin ja iltapäivällä haravoitiin täällä kotosalla koko perheen voimin. Lapset jaksoivat kiltisti touhuta etupihalla omia juttujaan sillävälin kun me H:n kanssa siistittiin maata keltaisista ja punaisista lehdistä. Myös äitiliinin hiukset saivat illalla vähän syksyistä väriä pintaan.

Mitäköhän se kertoo mun luonteestani, että tasaisin väliajoin tuota hiustenväriä pitää muutella? No oli miten oli, tämä muutos silti piristi.

Eipä mulla kummempia. Arki hölkkää eteenpäin varman tasaiseen tahtiinsa ja nyt on kaikinpuolin hyvä olla. Paljon juttuja mitä odottaa ja muutenkin aika kiva fiilis.

Mahtavaa kun huomenaamuna saadaan vaan olla lasten kanssa eikä meillä ole kiire mihinkään. Alkuviikko on ollut aika hulinaa, aamut varsinkin.




Suosituimmat

Facebook