Raskausviikko 9 menossa ja olo on edelleen kurja. Tänään on ollut huonompi päivä kun esimerkiksi eilen ja se vaikuttaa kovasti jo mielialaankin. Jaksan silti uskoa, että tämä on se kaikista pahin viikko ja tämän jälkeen alkaa helpottamaan. Niin sanovat ja niin muistelen tosiaan olleen kahdessa aikaisemmassakin raskaudessani.

Turvotus masussa on melkoista ja jo heti aamulla pakki pönöttää selvästi. No, kuuluu asiaan ja mikäs siinä kun ei tarvi asiaa keneltäkään enää salailla ;) 

Muutama ilta taaksepäin en saanut millään unta, ja erehdyin mietiskelemään sekä pohdiskelemaan synnytysasioita. Niinhän siinä sitten kävi, että mun täytyi keskellä yötä kaivaa uusin synnytyskertomus yöpöydän laatikosta ja plärätä sitä vähän läpi oman mielenrauhani säilyttämiseksi. Ja hyvä että niin tein, sillä se auttoi kyllä kovasti. Huomenna mulla on eka neuvola ja täytyy varmaan ottaa tää asia taasen puheeksi heti alkuunsa, niin saan asianmukaista ja ammattitaitoista apua tilanteeseen jos tarvetta tulee olemaan. 

Tällähetkellä mulla on kylläkin sellainen olo, että itse synnytys ei juurikaan pelota vaan enemmänkin aika vauvan syntymän jälkeen. On paljon asioita, jotka täytyy muuttaa seuraavan puolen vuoden aikana. Auto täytyy vaihtaa isompaan, PikkuW:n yökekkalointi täytyy saada ehdottomasti aisoihin ja sitärataa... Kaikesta kyllä varmasti selvitään ja kun syntymän hetki koittaa, ollaan siihen varmasti täysin valmiita jo. Ja olenpas muuten kuullut sanottavan, että toinen lapsi on usein suurempi mullistus kun se kolmas. Kohta sen sitten tiedän jos niin oikeasti on.

Aikaisemmin on ollut jo heti alusta niin valmis uuteen odotukseen kun sitä on osannut odottaa ja kaikki on ollut kovin suunniteltua. Nyt tämä raskaus tuli niin "puun takaa" ja yhtäkkiä yllättäen, että kesti pienen hetken tottua ajatukseen.  Uutisen kuultuamme, ajattelin että nyt ei varmaan odotukseen liittyen tule stressattua juurikaan vaan toisin kävi. Nyt kun asian on sisäistänyt niin uusi vauva tuntuukin aivan mielettömän ihanalta jutulta ja niiiiin oikealta. En ole uskaltanut edes hiuksiani värjätä, etten aiheuta vahinkoa pienelle :) Ehkä tästä rauhoitun. Kovasti odotellaan np-ultraa jo.

Siinäpä tämänhetkiset ajatukset pähkinänkuoressa. Pikkuiset isot nukkuvat päiväunia ja minäpä taidan nyt ryhtyä samantyyppisiin hommiin..