Muistopuhe rakkaalle

14.56

Seison epämääräisen, Postin A4 kirjekuoreen rustatun puheen kanssa saattoväen edessä. Käteni tärisevät kokoajan voimakkaammin, mutta sinnikkäästi jatkan eteenpäin. Tämän haluan kertoa.

"Kirjoitan tätä tekstiä viikko ennen rakkaan mummon hautajaisia. Suru on suuri. Kynttilässä lepattaa iso ja vahva liekki. Ristin käteni - Mummo olethan lähellä?
Hetkittäin tuo liekki lepattaa erityisen rivakasti. Kyllä sinä olet siinä. Tiedän, ja tunnen sen.

Mummo. Olet aina ollut mulle "kuolematon". Super nainen isolla N:llä. Lapsuuden aamuista muistan maailman herkullisimman kaakaon kermaisella pinnalla, jonka sai lusikalla rikkoa. Se maistui taivaallisen hyvältä. Käärretortun palat kermavaahdolla ja nomparelleilla. Maailman herkullisin leivos!

Kauneimmat tanssimekot sun kaapissasi. Ne ylläni olin maailman suurin, pieni prinsessa.
Koppalan ihana tuoksu.
Vadelmat takapihalla.
Sinun lämmin ja turvallinen tyyli puhua ja kertoa menneistä - kiinnostavalla tavalla.
Äitini rullaamat papiljotit sinun hopeisen harmaissa kutreissasi.
Mummo olit ja olet koko suvun suurin ja viisain, merkittävin nainen. Tulet aina olemaan. Minulle, meille kaikille.

Mummon halaus oli aina täynnä rakkautta, ikävää ja tunnetta. Viimeisin muisto kuluneelta kesältä, kun teimme yllätysvisiitin Helmirantaan oman perheeni kanssa. Jännitin reaktiotasi, mutta se oli turhaa. Kaikki ne halaukset ja ne rakastavat sanat. Siihen hetkeen olisin tahtonut jäädä.
Lupasimme H:n kanssa toisillemme, että pian tämä reissu tehdään uudestaan.
Aika loppui kesken.

Minun kolme pientä muistavat sinut. Se tekee tästä kaikesta asteen verran raskaampaa. Isomummu on nyt tähtenä taivaalla. Lapsen usko on kaunis.

Ei sinun vielä ollut aika mennä. Vielä en olisi halunnut irroittaa..

Rakas Mirkku, nii monelle niin tärkeä. Iloinen, hymyileväinen - ihana mummu. Jos hetkeksi sinut takaisin saisin, niin sanoisin ne sanat jotka sanomatta jäivät. Sinä kuulet tämän, sen tiedän ja se lohduttaa.

Olet mummu kultaa, täyttä timanttia. Kiitos kuluneista vuosikymmenistä, huolenpidosta, rakkaudesta ja läsnäolostasi - vaikka kilometrejä välillämme on ollut liikaa.

Sinua kaipaamaan jää suuri joukko. Kiitollisina. Etuoikeutettuina.
Hyvää matkaa ja suuria halauksia rakkaalle Voitto-papalle.
Rakkaus on iso.

Liekki kynttilässä lepattaa hanakasti - Sinä olet tässä.

Rakkaudella mummoa muistaen, Anna (lapsenlapsistasi viimeinen)"

Kädet tärisevät tätä kirjoittaessanikin. Meidän "isu" sai kauniit läksiäiset, juuri sellaiset jotka hän totta vie ansaitsikin. Siitä olen iki-onnellinen.

Tulen palaamaan tähän reissuun ja siihen, miten matka lasten kanssa sujui, mutta tämä postaus olkoon nyt vain sekä ainoastaan mummon muistolle.

<3

Suru sekä ikävä jäävät , mutta myös kauniit muistot elävät.


"Loistat tähtenä taivaallamme, elät muistoissa mukanamme"





You Might Also Like

3 kommenttia

  1. <3 voimia <3 itse pelkään tulevaisuudessa tätä tosiasiaa, että joudun omasta mummustani luopumaan. En halua edes asiaa ajatella..

    VastaaPoista
  2. Meidän mummu oli jo ysineljä. Silti tämä kaikki tuli liian pian. Jo ysivitosia suunniteltiin :( jos jotain hyvää niin ei pitkäaikaisia kipuja. "Saappaat jalassa". Silti sattuu

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä. Minun pitäisi kehitellä muistosanat appeni muistokirjaan. ain voimaa näistä sanoista. Kiitos.

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook