Kaupungissa

19.25

Viimeisin postaukseni oli vähän synkähkö sävyltänsä ja sen kirjoitettuani päätinkin, että otan muutaman päivän breikin myös blogijutuista. Nyt mielen vire on jo huomattavasti valoisampi ja näinhän tilanteen tosiaan tiesin etenevänkin.

Viimeisin postaus sai kuitenkin siskoni toimimaan ja kuluneella viikolla puhelimeni näytölle ilmestyi tekstari, jossa mua pyydettiin viikonlopuksi Helsinkiin viettämään aurinkoista päivää ja samoilemaan päämäärättömästi, fiiliksen mukaan. Tajusinkin hyvin pian, että juuri jotain tuon sorttista olen kovasti kaivannut vaikka en varsinaisesti ole sitä lähitulevassa ajatellut toteuttavani. Lauantai oli mulle tosi merkityksellinen myös syystä, että viime aikoina en ole siskoni kanssa juurikaan viettänyt aikaa - kummallakin kun on omat kiireensä sekä hulinansa. Nyt kuitenkin tämäkin tilanne tuli korjattua ja samalla tuli lyötyä lukkoon seuraava liikunnallinen arjen haaste myös.


Hotelli Tornista näkymät olivat sykähdyttävät ja samanlaisia tuntemuksia tarjosivat myös
merenrantamaisemat Löylyn edustalla - samppanjakin lämmitti aurinkoisessa talvisäässä tarponeita ihanasti.

Lauantai päivä koostui siis nauruhepuleista, leppoisasta olemisesta sekä illan päätteeksi vielä vähän samppanjasta ja tapaksista. Matkalla asemalta kotiin kajautimme taksikuskin "iloksi" ilmoille  Mambaa stemmoissa - saimme alennusta eli kannatti.


H vietti lauantai päivää Tuusulan mummulassa lasten kanssa kyläillen ja kaikki oli mennyt oikein kivasti. On mukavaa huomata, että olen vihdoin saavuttanut sen pisteen etten murehdi ja huolehdi jos lapset jäävät jonkun muun hoitoon. Olen aikanaan täällä blogissakin harmitellut sitä, kuinka Piippiksen ollessa ihan vauva hermoilin jos "jouduin" jättämään vauvan vaikkapa ihan vaan isänsä kanssa kaksin. "Koska eihän nyt kukaan muu osaisi hoitaa niin hyvin kuin minä!"

Muiden lasten kohdalla moisesta ei ole tarvinutkaan sitten enää huolehtia ja uskon, että esikoisen diagnoosilla saattoi olla tekemistä asian kanssa. Tai sitten olin vaan vielä itse raakile.

Hyvätkin puolensa siis sillä että lapset kasvavat, koska myös minä saan itse kasvaa siinä sivussa.


Eilen suunnittelin leipovani laskiaispullia, mutta lapset yllätyksekseni esittivätkin vienon toivomuksen korvapuusteista - siispä meidän kotona syötiin eilen laskiaispuusteja.

Alkanut viikko tulee olemaan taas sangen terapiantäyteinen ja sama meininki jatkuu muuten vielä seuraavallakin viikolla. Tulemme vierailemaan Rinnekodissa kahteenkin otteeseen ja sen lisäksi kotopuolessa treenaillaan sekä esikoista että keskimmäistä - PikkuW:n puheterapia starttaa. Saas nähdä että kuinka kauan jätkänpätkä tulee treeniä tarvitsemaan? Aika näyttää.
Poitsu syö tällä hetkellä muuten elämänsä ensimmäistä antibioottikuuria, mutta loppusuoralla ollaan jo onneksi. Tähän kuuriin päättyköön meidän kuluneen talven sairasteluputki. Thänks.

Kivaa viikkoa kaikille!

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Ei varsinaisesti liity asiaan mutta haluan sanoo että sulla on jotenkin niin hyvä kirjotustyyli että saat aiheen kun aiheen kuulostamaan mielenkiintoselta! Sen takia oonkin sun blogia jo vuosia lukenut ja varmasti tuun jatkossakin lukemaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau. Onpas kiva kuulla. Siitä taidosta lienee hyötyä silloin kun aiheet käyvät vähiin ;) Kiitos ja kivaa kevättä sinne!

      Poista

Suosituimmat

Facebook