Alakuloa arjessa
12.15
Monet kotiäidit elävät aikamoisella vuoristoradalla jaksamisensa suhteen - näin myös minä. Kuluneet puoli vuotta on onnekseni menneet kohtalaisen kivasti ja olen tuntenut olevani jopa poikkeuksellisen energinenkin aika-ajoin. Toki arjen askareet uuvuttavat harva se viikko, mutta oma mieliala on pysynyt valoisana siitäkin huolimatta
Tilanteessa on nyt kuitenkin tapahtunut selkeä muutos ja menneen viikon ilon pirskahduksista on tultu parin päivän aikana rytinällä alas. Eilen avasin suuni puolisollekin.
"Nyt en oikein meinaa jaksaa .."
Tuon ääneen sanominenkin helpottaa usein jo kovasti, vaikkakaan tieto ei tullut H:lle tällä kertaa yllätyksenä. Kyllähän tämä nyt on ollut havaittavissa. Lapset kinastelevat, kaikki tiuskivat keskenään ja koko ajan on joku pieni tilanne käynnissä. Se on väsyneelle rankkaa.
Voimat ovat nyt totaalisen kadoksissa ja joudun sängystä noustuani todella patistamaan itseni kotitöiden ja päivän askareiden pariin. Alkuun päästyäni homma toimii automaattisesti - "takaraivosta". Vitamiineista ei ole merkittävää jeesiä tähän vaivaan ja liikuntakaan (joka usein on loistoapu näissä aallonpohjissa) ei jaksa tällä hetkellä kiinnostaa. Joogasta poikkeuksellisesti haaveilen useinkin, mutta yksin en taida uskaltaa. Kaverin kanssa olisi mukavampi, mutta heilläkin on luonnollisesti omat hulinansa.
Tiedän että parhaimmassa tapauksessa jo huominen tuo kadotetun energian sekä ilon takaisin - tieto siitä helpottaa. Kyllä näiden tuntemusten yli taas kahlataan ja kaikesta selvitään. Auringon ja kevään saapumisen myötä viimeistään.
Näissä hetkissä hämmentävää on se, että yleensä tilanteen ollessa päällä kaikki mahdolliset negatiiviset tunteet meinaavat ottaa vallan ja herättävät mokomat öisinkin! Viime yönä heräsin kesken unieni pelkäämään ties ja vaikka mitä ikävää. Koen olevani yksinäisempi kuin koskaan ja tulevaisuus on yksi iso peikko. Todella mieltä ylentävää!
Kirsikkana kakun päällä fiilistä pahentaa ajatukset, joiden mukaan "Mulla ei ole oikeutta tuntea näin. Eikä mulla ole oikeutta myöskään kokea näin voimakkaasti ja olla väsynyt - juurihan yövyin hotellissakin ja sain viettää ihanaa luksusta arjessa!"
Koen kuitenkin edelleen olevani todella onnekas ja siksi tällainen voimattomuus hämmentää kovasti. Halusin myös kirjoittaa aiheesta tänne bloginkin puollle, koska uskoisin tällaisten tuntemusten olevan monelle vanhemmalle tuttuja aina silloin tällöin.
Siispä laittakaamme toisillemme hyvät vinkit jakoon kommenttikentässä! Mikä avuksi, kun arki tuntuu rankalta? Kuinka potkia itsensä aamulla reippaana sängystä ylös ja saada päivän askareista kiinni?
 |
| Taiga-tyttö havainnollistaa äidin olotilan mallikkaasti ;) |
Meillä keskimmäinen sairastaa nyt ja tänään luvassa onkin lekurissa käynti. Uskoisin, että tämä tilanne on nyt toiminut laukaisevana tekijänä (yleisen väsymyksen ohella) näille mun tuntemuksilleni. Pelko jostain pahasta nostaa päätään (olen ds diagnoosin myötä herkistynyt moiselle) ja huoli oman pienen voinnista tekee olon ahdistuneeksi. Riittäis tää sairastelu jo..
Kundi on ollut nuhainen, yskäinen ja nyt myös kuumeinenkin. Lämpö ei ole noussut kuin korkeimmillaan 37,8 asteeseen, mutta poika on sunnuntaista asti valitellut selkä- jalka- ja kylkikipua. Toivottavasti kyse on vaan normaalista lihassärystä, mutta haluamme sulkea pois mahdollisen virtsatieinfektion ja näin ollen tänään siis suunnataan auton keula kohti Aavaa ja virtsa-/verinäytteenottoa. Toivottavasti syy kipuilulle selviää ja se onkin nyt kaikista tärkeintä mulle tämänhetkisessä mutkittelussa .
Kyllä tää tästä taasen iloksi muuttuu, ihan varmasti :)
Kyllä tää tästä taasen iloksi muuttuu, ihan varmasti :)
8 kommenttia
Oi! Aivan kuin tekstisi olisi kertonut minun arjesta. Täälläkin kolmen rakkaan rasittavuuden äiti, kinastelua ja muuta voimia kuluttavaa kuuluu tämänkin perheen elämään. Mutta onneksi on myös paljon niitä hyviä hetkiä,rakkautta ja onnea tästä kaikesta. Tällä viikolla oon saanut voimaa auringosta, ajatuksesta ens viikonlopusta puolison kanssa kahdestaan(liian pitkästä aikaa) ja noista samaisista lapsista :)
VastaaPoistaAurinkoa ja voimia sinne arkeen toivottelee Laura
Vitsit, juurikin näin!! Ääneen sanominen helpottaa aina! Lapsiperheen arjessa tulee niitä hetkiä, että fu***thisShi** :D Ja tuntuu, että kohta mää hukun! Mutta niin sitä vaan porskutetaan niillä pienillä hyvillä hetkillä, mitä tulee tai huomaa, kun hetken hengähtää! Ja sillon voi aatella, että vitsit kyllä mä vaan niin tykkään tästä, ja tulen varmasti ikävöimään näitä aikoja sitten, kun sukkuloidaan vinhassa työelämässä! Huomenna on aina päivä uus! :)Aurinkoa päivään!
VastaaPoistaKiitos. Hyvä kuulla, että vertaisia löytyy tälläkin saralla ❤
VastaaPoistaKiitos. Hyvä kuulla, että vertaisia löytyy tälläkin saralla ❤
VastaaPoistaVoi kuinka tuttua! Kiitos, kun puit ajatuksesi sanoiksi. Tästä sain kunnolla vertaistukea. Voimia meille kaikille arjen haasteiden keskellä painiskeleville. Ja kiitos kivasta blogista. Tykkään!
VastaaPoistaKiitos sinulle ja paljon voimia arkihulinaan! <3
VastaaPoistaTsemppiä kovasti! <3 niin tuttuja tunteita!
VastaaPoistaNyt jo paljon parempi :)
Poista