Pienet reissukaverit

20.46

Lupasin Facebookissa tänään, että postailen kuluneen viikon kuulumisia tänne blogiin ja nyt ajattelinkin aloittaa kertomalla, että kuinka meidän viikon takainen Pohjanmaan reissu sujuikaan?

Matkasimme Kauhavalle kahdessa osassa ja yövyimme Ikaalisten tuntumassa Jämijärvellä. Kävimme kaupasta hakemassa ison kassillisen herkkuja ja kohdallemme osunutta Kotipizzaakaan emme onnistuneet ohittamaan, vaan nappasimme sieltä pizzat mukaan hotellille.

Lapset olivat aivan innoissaan siitä, että yövyttiin muualla ja juoksivat paikanpäälle saavuttuamme suht isoa hotellihuonetta (2h+k) ees taas riemusta kiljuen. Reissufiilis tarttui viimeistään tuossa vaiheessa meihin vanhempiinkin, vaikka teimmekin matkaa kohti rakkaan henkilön saattojuhlaa.

Tässä rehellinen totuus meidän perjantai-iltamme menusta tien päällä.


Kynttilät luovat tunnelmaa. Aina. Tuon venetsialaisen ostin Ikaalisten paikallisesta ostoskeskuksesta.


Hauskat kotivideot ja Voice of Finland jaksoivat kiinnostaa erityisen pitkään, kun niitä sai hotellin levitettävältä vuoteelta käsin katsoa. Illalla nukahdettiinkin sitten koko viisipäinen jengi tuohon samaan petiin - tärkeitä hetkiä.

Suloisista unikavereista huolimatta nukuin huonosti ja heräilin vähän väliä. Jännitin seuraavan päivän koitosta ja olin tosi levoton kaikin puolin. Aamulla pompattiin jo seiskalta pystyn ja ysin pintaan matkanteko jatkui kohti Pohjanmaata.


Hautajaiset sujuivat olosuhteisiin nähden hyvin ja lapset osasivat käyttäytyä oikein hienosti. Kirkossa Järnefeltin kehtolaulu viululla soitettuna sai äidin kyynelkanavat aukeamaan totaalisesti ja annoin surun kunnolla purkautua. Hetken päästä meidän penkkirivistöllä äänekkäästi itki mun lisäkseni kolme muutakin. Äidin suru tarttui pieniin välittömästi ja siinä vaiheessa ymmärsin, että jatkossa kannattaa vaan hiljalleen niiskuttaa nenäliinaan jotta saan olla kirkossa läsnä koko seremonian ajan. Onneksi mun pieneen käsilaukkuuni oli sullottuna puoli pussillista Suffeli naksuja ja niiden avulla saatiinkin (pienokaisten) orastavat itkunpoikaset kirkossa taltutettua.

 Se että lapset reagoivat äidin suruun niin voimakkaasti, oli tosi liikuttavaa. Kaunista.

Viiden jälkeen lähdimme ajelemaan kotia kohti ja ipanat nukahtivatkin lähdön jälkeen välittömästi auton tasaisen rauhalliseen hyrinään. Tampereelle asti nukkuivat  (parisen tuntia) ja herättyään pysähdyimme pissille paikalliselle huoltoasemalle. Matka jatkui iPadin seurassa leppoisasti ja kaikki sujui paremmin kuin mitä uskalsin toivoakaan! Ei hermoja raastavaa kitinää/sisarusten välistä kahinaa,  ei ylimääräisiä oksuja matkan varrella tai syliin kaatuneita mehuja. Meidän reissu onnistui oikein mallikkaasti, vaikka lauantaina istuttiinkin yhteensä 7 tuntia autossa. Hyvä me!

Kulunut viikko on hurahtanut hieman suruisissa tunnelmissa hautajaisten jälkeen, mutta auringon myötä rauha ja valo on tavoittanut meidänkin kotoseinät. Rakastan tätä energistä olotilaa, josta tänään olen saanut nautiskella! Pyykkikone on laulanut, koti on imuroitu perusteellisesti ja lasten patjatkin lähtivät hetken mielijohteesta vaihtoon. Kevät tulee kohisten, se on ihan parasta!

Huomenna on ystävänpäiväkin. Muistan yhden sellaisen neljän vuoden takaa, kun makasimme koko jengi (kuopusta lukuunottamatta) noroviruksen kourissa vanhassa kodissamme. Mun vanhemmat saapuivat meitä silloin hoivaamaan ja se jos mikä oli rakkautta - tosiystävyyttä. Tuo ystävänpäivä on jäänyt surkuhupaisalla tavalla mieleen.

Toivottavasti huomenna saamme kuitenkin viettää norotonta ystävänpäivää ulkosalla pulkkamäessä ja nautiskella luvatusta auringonpaisteesta.

Oikein ihanaa saapuvaa ystävänpäivää kaikille!

Tämä viikko tuo tullessaan paljon kivoja juttuja ja niistä lisää vähän myöhemmin ;)






You Might Also Like

0 kommenttia

Suosituimmat

Facebook

Instagram