Viimeinen päivitys..

22.57

..vuonna 2012. Kaksi kulunutta vuotta ovat olleet mun elämässäni aivan poikkeuksellisen maagisia kun olen saanut elämääni nuo kaksi pientä ihmistä,  jotka äidiksi minut tekivät sekä opettivat rakastamaan lujasti. Rakastamaan tavalla jota en ole koskaan ennen kokenut. Nuo kaksi pientä ovat kummatkin niin täydellisiä ihmisiä että joskus tuntuu uskomattomalta ajatella että itse olen jotain noin kaunista maailmaan luonut.

H on muuttunut mun silmissäni vastuuntuntoiseksi ja turvalliseksi isäksi ja näinollen tunteet myös häntä kohtaan ovat lujittuneet. Toki väsymys sekä uupumus on näkynyt parisuhteessa mutta sekös vasta luonnollinen ilmiö onkin ja tärkeintä on että asian tiedostaa silloin kun eripuraa esiintyy arjessa. Parempaa isää en lapsilleni voisi toivoa.


Oma äiti sekä isä ansaitsee spessukiitokset hoitoavusta silloin kun mun omat kädet eivät yksinkertaisesti ole riittäneet, henkisestä tuesta sekä hyvistä vinkeistä liittyen lastenhoitoon ja arjessa selviytymiseen. Pirpanalla sekä pikkuveljellä on käynyt lykky isovanhempien suhteen. Lapset kun viihtyvät niin mummin sekä papan, kun myös ukin sekä mummun seurassa mainiosti. Kiitokset siis Tuusulan suuntaan myös tuesta ja avusta!

Muille perheenjäsenille(Heikin perhe, oma siskoni -  sekä veljeni perheineen) sekä ystäville paljon lämpimiä ajatuksia tahdon toivottaa myös syystä että niin hienosti olette asennoituneet meidän  tilanteeseen ja jättäneet turhat voivottelut voivottelematta. Nähneet asiat yhtä positiivisena meidän kanssamme sekä uskaltaneet puhua. Omat ystävät ovat hienosti jaksaneet ymmärtää hormonisohjoista päätäni sekä väsymystä joka jälleen kerran on verottanut sosiaalisista kanssakäymisistä. Tilanne muuttuu kokoajan parempaan suuntaan, sen lupaan.

Jännä nähdä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Sen tiedän että enää ei mennä jo tutuksi tulleen kaavan mukaan, eli tiedossa ei ole ensivuodelle ultrakuvia tai aamupahoinvointeja. Nyt tapahtuu ihan uudenlaisia asioita. Jotain suunnitelmia meillä on mutta palataan niihin sitten myöhemmin. 

Oman kodin ostaminen oli muuten myös aika merkittävä ja upea juttu kuluneelle vuodelle. Oikein odotan kesää että pääsen pihaa uusimaan enemmän meidän näköiseksi. Viime kesänä siihen ei ollut aikaa eikä voimia.

Mutta nyt skål ja UUDELLE VUODELLE! Me vanhemmat vietettiin eilen aikuisten kesken uutta vuotta sillä huominen menee täysin lasten ehdoilla. Mennään H:n veljen sekä hänen vaimonsa luokse herkuttelemaan sushia ja sieltä sitten kotiin kun koittaa lapsosten unen aika. 

Kaikkea hyvää lukijoiden vuodelle 2013 toivottelee Pirpana sekä perhe 
<3



Pieni fiilistely

19.29


Ollaan tänään yritetty kovasti mietiskellä mitä Pirpanan uusi hokema mahtaa tarkoittaa. "Po po tä tä tä Po po tä tä tä.." No se selvisi äsken kun katsottiin Fröbeleitä. "Pum pam pom rä tä tä tä" lauletaan eräässä biisissä ja tyttö alkoi laulaa mukana.. Taitava pikku yllättäjä! ♥

Ilta on ollut tähän mennessä rauhallinen. Pikkuveli nukkuu ja tyttö istuu potalla. Toivotaan että jatkuukin tällaisena. Onneksi mulla on tukijoukot joille soitella jos tilanne lähtee lapasesta. 

Kivaa viikonloppua!

Nukkumisesta

Piipahdus mummolassa

15.14



Tänään oli tarkoitus viedä lapset mummolaan päiväunille sillävälin kun käväsisimme H:n kanssa Helsingissä vaihtamassa joululahjatakin isompaan sopivampaan kokoon. Mummolassa olivat kyllä mutta selvittiin sen verran nopsaa takaisin Keravalle että pakattiin mukelot autoon ja kurvattiin kotiin nukkumaan. Sisarukset saivat nuo ihanat jenkkikassit joululahjaksi mun kummitädiltä ja niihin on tosi näppärä laittaa kummankin hoitokamat aina matkaan mukaan. En edes tiennyt että tuollaisia vielä saa jostain :)

Nyt isompi nukkuu ulkona ja pienempi makuuhuoneessa. Ehdin tovin kirjoitellakkin pitkästäaikaa.

Mulla oli eilen täällä aikas vauhdikas ilta (kahden tunnin huutokonsertto) ja näillänäkymin tänään olis odotettavissa taas toinen samanlainen. H iltavuorossa. Pirpanalla joku ihme vaihe meneillään eikä siis halua nukahtaa yksin ollenkaan. Lohduton itku alkaa samantien kun lähden huoneesta enkä millään kykene nyt toista huudattamaan. Luonnollisesti pikkuvelikään ei itsekseen uinahda joten hiki lentää äidiltä ja kyyneleet välillä myös. Eilen ei auttanut muu kun laittaa kummatkin sisarusrattaisiin ja niihin sitten nukuttaa sisätiloissa. Kun poika sammui, nukahti isosisko samantien. Ovat niin hassuja kun toistensa ääniä säikkyvät. Tänään aion yrittää samaa konstia. Peukut pystyyn että onnistun.

Aika kovilla ollaan tällähetkellä ja vähän on sellainen olo kun kaksosia hoitaisi. Ohimeneväähän tämä on ja se täytyy nyt vaan yrittää muistaa. Kunhan saadaan taas Piippiksen nukahtamisrutiinit oikeille jengoilleen niin sitten toivottavasti homma jälleen toimii. 

Lasten kanssa on kyllä kivaa.. silloin kun ollaan koko perhe paikalla. Nyt täytyy mennä täyttämään "pikku"veljen maitopullo jälleen. On se kova poika syömään! :)




Tän kuvan mä räpsäsin mummolassa kun hetkeksi torkahtivat automatkan aikana. Kullanmurut niin.

joulu

Instagram joulu

22.06







Joulu tuli ja meni. Yhden asian viimeistään nyt ymmärsin ja hyväksyinkin pienen pureskelun jälkeen. Meidän elämäntilanteessa ei ole aikaa täydelliselle rauhoittumiselle tai rentoutumiselle. Helpottaa kun tämän sain ääneen sanottua. Toki meillä oli pieniä hetkiä aina sillointällöin aikaa rauhoittua hetkeksi :)

Kaikesta huolimatta kun katson näitä ottamiani kuvia, voin vaan todeta että näiden kultakimpaleiden vuoksi elän varsin mielelläni pikku hulabaloo arkea (ja juhlaakin siis). Kerkiää sitä sitten myöhemmin taas ottaa vähän lungimmin. 

Mutta nyt niitä instagram kuvia..

"Lintu". Uusi Me&I päällä.
"Mauri, mummolan mustarastas. Nimetty Pirpanan isopapan mukaan"


Ei paremmasta väliä.
 Rehellisesti.

Rauha ...

23.38

... on tässä ja nyt. Lapset nukkuvat ihanasti. Omat rakkaat vanhemmat hääräävät keittiössä sekä missä milloinkin muiden joulujuttujen parissa. Itse istun sohvalla, tekemättä mitään erityistä. Mulla on lasi punkkua, iso villatakki ja onnellinen olo. Rakkaus sekä lämpö sydämessäni. Rakastan niin paljon kaikkea tätä ympärilläni. Näitä ihmisiä. Isoja ja pieniä isoja. Enhän mä olisi mitään ilman näitä ihmisiä. Jokaisesta kiitän. Erityisesti kahdesta pienimmästä. Heidän vuoksi elän ja olen. Ihanaa joulua kaikille teille blogissani vieraileville! Ihanaa että teitä on noin paljon -->

Ajatuksissa kaikki rakkaat, ystävät sekä sukulaiset. Kummit ja mummit. Yläilmoihin heitän terkut joukosta poistuneille mutta sydämeen ikuisesti jääneille.. <3  Paappa, pappa, mumma, J, M ja sitten se yksi pieni enkeli mun sydämessäni. Hyvää joulua.

<3

Liikutus

23.43


Tänään löysin Pirpanan serkkutytön instagram kansiosta kuvan jossa Piippis leikkii pehmoleluankalla ja näyttää söpöltä niinkun aina. Alapuolella oli teksti englanniksi jonka nyt suomennan oman muistini perukoista. Se meni jokseenkin näin : "Hän on minun ihastuttava serkkuni L. Hänellä on DS ja hän on todella kaunis. Tykkää tästä kuvasta jotta voin todistaa hänelle jonainpäivänä että hän on kaunis"

Täti/Äiti puhkesi vuolaisiin kyyneliin. Ihana siskontyttö, ihana teini! <3

joulu

Joululoma

20.04

Nyt se siis alkoi, vihdoin ja viimein! Jouluhulinat alkoi näinollen myös todenteolla ja tänäiltana meitä isompia odottaakin sitten pakettitalkoot, kunhan ollaan nuo pienokaiset saatettu untenmaille. Ostettiin Pirpanalle tonttulakki ja nyt mulla on omista pienistä tonttusista kuvatkin puhelinta sulostuttamassa.



Laitanpa vielä kuvan äidin sekä kummitytön kanssa yhteistyönä tehdystä piparkakkutalosta. Innokkaimmat serkkupojat jo odottelevatkin kovasti että koska sen kimppuun saa hyökätä :) Kilttejä ovat. Itsehän napsin pikkutyttönä karkkeja salaa äidin tekemästä piparkakkutalosta.




Lapset saivat muuten eilen mummilta ja papalta yhden lahjan ennakkoon. Fröbelin palikoiden "Jaksaa heilua"-DVD:n ja nyt kyllä ollaankin heiluttu sitten jo koko rahan edestä.



Rakkautta

Keskellä viikkoa

19.36


Tänään taas kuvia ja yksi videoklippi. Aika mulla siis edelleenkin kortilla mutta onneksi tulee joulu ja saan taas ajan kanssa kirjoitella.

Pirpana lempipuuhissa. Suukottelemassa..

Tämäpä onkin äidin mielestä kaunein kuva jonka sisaruksista olen saanut räpsäistyä.


Pikkuveli sai Bumbon. Juuri totesin että viihtyypä siinä siskokin..




Ja voi minun Tiitiäistä, metsäläistä. Ylläolevassa kuvassa Pirpana näyttää äidin mielestä jollaintavalla "lumoavalta". Kaikessa salaperäisyydessään.



Ja sitten vielä iltapusu.


P.s Huomatkaa kuiskaus.. "vauva"..

A special child

11.39






"You weren't like other children,
And God was well aware,
You'd need a caring family,
With love enough to share.
And so He sent you to us,
And much to our surprise,
You haven't been a challenge,
But a blessing in disguise.
Your winning smiles and laughter,
The pleasures you impart,
Far outweigh your special needs,
And melt the coldest heart.
We're proud that we've been chosen,
To help you learn and grow,
The job that you have brought us,
Is more than you can know.
A precious gift from Heaven,
A treasure from above,
A child who's taught us many things,
But most of all- "Real Love"."

-Sharon Harris

Jouluntoivotus 2012

16.20




Tänä jouluna en saanut aikaiseksi kirjoitella hyvän joulun toivotuksia joulukortteihin. Ensi jouluna mä ihan oikeasti aion jo yrittää. Haluan kiittää ystäviä sekä sukulaisia joulumuistamisesta ja toivottaa tänä vuonna näin blogin kautta koko perheen puolesta meidän kaikille rakkaille KAUNISTA JOULUA ja ONNEKASTA UUTTA-VUOTTA 2013!

Ystävät, sukulaiset sekä blogissa vierailevat.. tämä toivotus raikaa teille!
<3





P.s Arvatkaa oliko vaikeaa saada näistä ipanoista onnistunut kuva tänne. Tyytyväinen kuitenkin lopputulokseen olen.

Joulu mielelle - konsertti

20.54

Uusi Nalle Puh "PHU!" yökkäri
Täällä minä taas pala kurkussa sohvan pohjalla tunteilen ja herkistelen. Tuskin koskaan enää kovetun sen vertaa etteivätkö nämä telkkarin hyväntekeväisyyskonsertit saisi kyyneleitä valumaan pitkin poskia. Omat pienet luonnollisesti ovat vain vahvistaneet tätä herkkyyttä ja pehmentäneet naista entisestään. Ja hyvä kai se on niin.

En voi kuvitella miltä tuntuu kun oma lapsi on ihan oikeasti sairas. Tämäniltaisten tarinoiden jälkeen oma tyttö tuntuu "normaalilta". Hänhän on vain kehitysvammainen. Tietysti näinä hetkinä sitä heittää jonkin sortin rukouksen typpiset yläilmoihin ja toivoo ettei koskaan joutuisi saamaan näitä "puukoniskuja" selkäänsä, niinkun eräs isä tämänpäiväisessä lähetyksessä totesi tunteneensa lapsen sairauden ilmetessä.

Silti sen tiedostaa ja sitä pelkää. Meillä on iso lista liitännäisiä välteltävänä. Se otetaan mitä annetaan. Silti toivotaan että tämänhetkinen tilanne pysyisi eikä suuria yllätyksiä koskaan joutuisi käsittelemään. Niin äärettömän kallisarvoinen on tuo pieni tyttö.

Toivon voimaa jokaiselle äidille, isälle ja läheiselle, jonka rakas pieni taistelee sekä yrittää pitää kiinni tästä lahjasta jota elämäksi kutsutaan.  Lastenklinikan kummit tekee hyvää työtä, puhumattakaan niistä ihmisistä jotka lämpimästä sydämestään hoitaa näitä pikkuisia. Arvostan.

Tuntuu tyhmältä jatkaa tätä päivitystä enää muilla asiolla. Huomenna sitten taas.

Pikkuveljen virnistys vielä loppuun. Lätsä on isosiskon peruja :)







Musajuttuja

Isin bändi

21.34


Ja isin fani numero 1. Kaikista pienin ja aika varmasti myös kaikista söpöin.



Hölmöläiset

22.44


Ei kuvien aina tarvitse onnistua. Ei, vaikka kuvattavat olisivatkin huippumatskua ;)

Lyylin seurassa

21.46


Pirpana yrittää kovasti saada Lyyli-koiraa messiin palapelileikkiin. Kiinnostus lienee molemminpuolista?



Nukkumisesta

Hurahtanut äiti

14.48

Oon nyt viimeaikoina ostanut lapsosille paljon vaatetta ja muuta tavaraa Facebookin kirpputorien kautta. Tänään käytiin taas hakemassa Piippikselle iso satsi isompaa vaatetta ja adoptoitiin eräältä pikkuihmiseltä myös kuvassa näkyvä orava-reppu. Se onkin nyt mieluinen karvakaveri meidän tytölle.




Mulla on ollut nyt muutaman päivän ajan aika kohtalaisen kortilla ja valitettavasti se näkyy täällä blogissa myös. Pikkumies koettelee äitiä näinäpäivinä ihan tosissaan ja tietysti H:kin vielä joutuu tekemään iltavuoroa tämän viikon. Eilen poika hiljeni yöunille varttia ennen kun isi tuli kotiin. Tyypillä on vaan isoja ongelmia päästä uneen, vaikka on toooosi väsynyt. Itkupotkuraivareiden tuloksena se uni sitten loppupeleissä tulee ja sekös vasta hankalaa onkin kun Pirpana kuitenkin on nukkumassa ja minä tuskissani yritän pitää poikaa hiljaisena. Eilen pillahdin itkuunkin jo kun olo oli senverran turhautunut. Väsytti nimittäin äitiäkin.

Tänään H vei töihin lähtiessään Pirpanan mummolaan päikkäreitä nukkumaan, jotta tyttö saa kunnolla ja rauhassa uinua. Oli muuten erityisen hyvä veto, sillä meteliähän riitti äsken kun yrtitin poikaa päikkäreille. Jännän huomion tein kylläkin, nostin nimittäin vaunujen selkänojaa reilusti ylöspäin ja meni pari minuuttia niin poika oli unessa. Ehkäpä siinä olikin suurin syy kukkumiseen? Illalla se sitten nähdään taas.

Eilenilllalla olo totisesti oli maassa mutta jännästi nuo tyhmät fiilarit vaan unohtui yön aikana ja aamulla kaikki tuntui niiin hyvältä kun oltiin koko kööri yhdessä täällä kotona. On ne mukelot vaan niin mahtavia silloin kun hyvällä tuulella ovat ;)

Pirpanan vauva-aika tuntuu näin taaksepäin ajateltuna nyt aikas tosi helpolta. Ja niinhän meille sairaalassakin luvattiin. "Helpon vauvan saitte".  Olihan hänenkin kanssaan omat pikku haasteensa mutta eipä tuo kyllä turhia kiukunnut. Onhan tuo Väkekin oikea hymypoika sekä flirtti noin muuten mutta nyt on tällainen vaihe vaan ja nukahtaminen on se suurin ongelma. Jatkan mantrani hokemista: "Tämä ei kestä ikuisuuksia, kohta ne on jo tosi isoja ja sitten tätäkin aikaa muistelee kaiholla".

Kofeiinia koneeseen ja suupielet korvia kohti!
:)

video

Viittomajokeltelua?

21.41


Muutama viittoma menee jo ihan oikein mutta muutama vielä vähän sinnepäin. Tämän klipin kuvasin hetken mielijohteesta juur ennen iltapuuroa ja pimu oli vähän äkäisellä tuulella :) Pakko oli silti tämä tänne laittaa kun neitokainen on aikaslailla omassa elementissään..

Ja ps. Se osaa oikeasti viittoa kissan.

Fysioterapia

Lauantaikylpyläiset

20.44


Toisesta tuli pusukala ja toisesta Pelle-Hermanni.

Tauti alkaa pikkuhiljaa talttumaan. Poikanen vielä yskii -varsinkin öisin- limaista yskäänsä, mutta muuten on pirteä ja hyväntuulinen. Ei kuumetta eikä muuta. Kokoajan tarkkailen kovasti hänen vointiaan mutta uskoisin että pahimman yli ollaan päästy. Tosi kurjaa kun noin pieni sairastaa.

Pirpana harjoittelee kovasti "Rakas"-viittomaa sekä myös "Lintu"-viittomaa. Uusia sanojakin on tullut ja esimerkiksi "Vaippa"-sanaan hän tarttuu jokakerta. Aamulla ihan yllätyttiin kun tuli niin selkeästi tytön suusta tuo kyseinen sana. Aamulla käytiin läpi kaikki meidän kodin lamput. Jokaista vuorollaan osoitettiin ja sanottiin "PU." Tytöstä on tullut nukkuessaan paljon levottomampi kun fysioterapia on alkanut tuottamaan tulosta. Tää nyt sitten valitettavasti vähän vaikuttaa nukahtamiseen mutta eipä valiteta. Hyvä että motoriset taidot ovat lähteneet pikkuhiljaa kehittymään.

Äiti menee nyt syömään Castelloa sekä voileipäkeksejä hitaasti ja nautiskellen. Olen odottanut tätä hetkeä tänään kovasti :)

Koiranpentuna

13.34


Ihan kun se tietäisi että tuttipullosta ei enää tässävaiheessa pitäisi opetella juomaan mitään..

Mutta.. kun pikkuvelikin niin pitäähän sitä sitten isosiskonkin.

Hyvää itsenäisyyspäivää

21.07

Syy pieneen kirjoitusbreikkiin löytyy flunssapöpöstä joka piinasi meitä viimeisen viikon ajan. Kummatkin pienet ovat olleet aivan nuhaisia, yskäisiä ja kuumeisia joten äidin sekä isän kaikki aika sekä voimat ovat menneet pienten hoivaamiseen, vähän murehtimiseenkin. Pirpana on jo ihan terve mutta pienemmällä on jonkinverran tukkoisuutta vielä havaittavissa. Toivotaan että menee ohi pian. Yöt ovat hankalia kun pieni rohisee ihan kunnolla eikä näinollen hänen nukkumisesta meinaa tulla mitään. Toivoton olo kun ei pysty oikein tilanteeseen vaikuttamaan. Täytyy vaan parhaimmalla mahdollisella tavalla yrittää lievittää toisen tuskaista oloa.

Eilen tavattiin vertaisia pikkujoulujen merkeissä. Oli ihan mahtavaa jutella kunnolla, ajan kanssa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Hengenheimolaisten. Kiitos asianosaisille! Palailen tulevien päivien aikana menneiden päivien tapahtumiin. Nyt ajattelin vaan pikaisesti käydä ilmoittamassa että hengissä ollaan! :)

Nyt meidän perheessä rauhoitutaan itsenäisyyspäivän(illan) vietoon. Alapuolella on kuva mun papasta ja hänen viidestä veljestään. Tämä kuva on otettu seitsemännen veljeksen sankarihautajaisista. Sanoin en pysty kuvaamaan sitä kiitollisuuden määrää sekä ylpeyttä jota tunnen näitä miehiä kohtaan. 




Suosituimmat

Facebook