Hyvää isänpäivää enkelini!

1.07

Juurikin nyt elän niitä päiviä. Niitä päiviä, joita pelkäsin saapuvaksi siitä asti kun ensimmäistä kertaa ymmärsin kuoleman lohduttomuuden sekä lopullisen olemuksen.

Isä. Lähdit viikko sitten 67-vuotiaana, en vieläkään sitä täysin ymmärrä. Tämä kirjoitus olkoon lahja sinulle kultaiselle sinne tähtösiin. 

Kuulet kyllä.


On tullut hetki kirjoittaa elämäni rakkaimman ihmisen muistolle. Se sattuu. Se koskee. Ikävä prässää sisuskalut säpäleiksi aika-ajoin. Päivittäin. Lukuisia kertoja vuorokauden sisään. Näin tulee tapahtumaan vielä vuosia. Niin kallisarvoinen ja rakas ihminen sinä olit meille kaikille.

Rakkautesi kantoi ja piti kasassa rakkaimpiasi. Tarvoimme yhdessä myrskyt sekä tyynet. Rakkautemme kantoi myös sinut läpi suurten kipujen ja koettelemusten. Rakastimme ja RAKASTAMME sinua niin lujasti.

Kultaisin sydän oli kipeä, mutta kaunein. Voi rakas. Sinulle on yhtäkkiä kuitenkin niin helppoa kirjoittaa, vaikka tuska on suurin.

Kuopuksena ihailin kaikkea sinussa. Musiikki oli se kaikista yhdistävin tekijä. Soittelimme ja lauloimme yhdessä kymmenet vuodet. Sinä opetit minulle , miten lauletaan stemmoja. Sinä kehuit soittotaitojani sekä lauluääntäni. Usein sanoit: ” Laula voimakkaammin, kun osaat”. Lupaan isä sulle, tästä eteenpäin laulan. Sinulle ja lujaa.


Äidin ja sinun välinen rakkaus oli maagista. En tiedä miten sen teitte, mutta toivottavasti jonain päivänä ymmärrän. Vierelläni on mies, jota sinä rakastit sydämesi pohjasta. Hän myös rakastaa sinua lujasti. Hänen suruaan on raskasta vierestä katsoa, mutta onneksi jaamme yhdessä sen kaiken. Opetit hänelle niin paljon ja kun lähdit pois, jäi suuri tyhjiö myös Heikin maailmaan.



 Voisipa taivaaseen soittaa ja kysyä: ”Miksi meidän huippuimuri pitää nyt niin hämmentävän kovaa ääntä?” . Sinulta sai vastauksen kaikkeen. Lapsenlapsille selvää oli aina se, että ”Pappa korjaa”.

Kun lähdit pois, kiusoittelit meitä. Sammuttelit valoja. Tiputit kukan pöydältä. Sälekaihtimet ylhäältä. Töpseltit pompsahtivat seinältä.Sinä kiusoittelit. Haluat että tiedämme sinun olevan läsnä ja teet kaikkesi helpoittaaksesi tuskaamme. Höyheniä jokapuolella, sisällä ja ulkona. Meillä kun ei edes untuvapeittoja. Enkeli kylläkin.

Tiedämme ilman näitä jekkujakin. Sinä olet siinä ja annat meille voimaa jaksaa.

Voi isä rakas. En vielä oikein ymmärrä sitä,  että olet fyysisesti meidän luotamme pois. Olit upea ja kaunis mies. Sen huomasivat ulkopuolisetkin. Olemuksesi sädehtii ympärillämme yhä edelleen. Nyt ja aina.

Nyt  tässä hetkessä murehdin, että kiitinkö koskaan sinua tarpeeksi.? Kiitinkö kaikesta turvallisuudesta ja rakkaudestasi? Kiitinkö siitä, että elämäni surullisimman tapahtuman hetkellä järjestit minulle ja äidilleni kauneimman naistenpäivän. Silloin kun olin täysin romuna. Silloin joskus ennen tätä nykyistä ihanaa, jonka sinäkin sait vahvasti kokea.

Muistan hyvin elävästi sen illan,  kun kerroit aikanaan minulle Voitto-papasta ja siitä, kuinka hän on tähtenä taivaalla. Tiedätkö isä, minun lapsilleni sinä olet nyt tähtitaivaan kirkkain tähti.

Isä, sinä rakensit itsetuntoni. Olin silmissäsi aina kaunis. Tunsin sen aina vahvasti, vaikka tosi usein sen myös ääneen sanoit. 




Sitä kiitollisuutta en osaa sanoin kuvailla, jota koen juurikin tässä suuressa luopumisen, surun ja tuskan hetkessä. Otit kauneimmalla mahdollisella tavalla vastaan elämäni rakkauden, hieman hämmentävän perheemme ja lastemme rakkauden sinua kohtaan.




Tänään poikani halusi tehdä kynttiläpiparkakun ihan vaan Papalle. Ikävä on suuri, vaikka vielä eivät täysin ymmärrä..

Mitä sinä  isä kulta minulle opetit?

Sinä opetit rakastamaan. Opetit antamaan. Opetit elämään hetkessä. Opetit olemaan kiitollinen kaikesta siitä, mitä ympärillämme on.  Opetit laulamaan. Opetit pyytämään anteeksi. Sanoinko jo, opetit rakastamaan.

Muistelen lapsuuttani. Näen unia. Sinusta en valitettavasti ole vielän unia nähnyt. Ennen poismenoasi palasin öisin usein lapsuuteen. Se oli kauneinta. Rakkaimmat muistot niissä hetkissä, kun yhdessä talvipakkasessa hipsimme pihasaunan lämpöihin. Löylyjen jälkeen palasimme kotiin, heittäen terkut poismenneille rakkaille. Vuosien varrella otit omaksesi myös muutaman ystäväni – hekin saivat kunnian  päästä osalliseksi sitä lämpöä, jota sinä ja äiti meidän perheelle tarjositte yhdessä. He muistelevat sinua nyt. Sinä elät kuulemma meissä. Sinun huumorintajusi, sinun ”spirittisi”. Että minussako se kaikki sinun hyvyytesi? Voi jos edes puoletkaan siitä!

Isä kulta, sinuun tiivistyy täydellisyys. Ei tuollaista miestä voi toista ollakaan.

”Olet mun, olen sun..” , sinä tiedät rakas kulta. 

Sanoinko koskaan sitä sulle, kuinka paljon rakastan? Sanoin.  Sinä kyllä tunsit rakkautemme.  Sanoin ja teoin. Sairaalan vuoteella ja silloin , kun saimme sinut kotiin kerta toisensa jälkeen. Pelkäsimme ja kuitenkin saimme sinut takaisin. Ne olivat onnellisia hetkiä. 

Oi voi rakkain, olisi niin paljon muistoja sinusta. Teit aina kaikkesi, että meillä oli hyvä olla. Kaikki ne ihanat illat ja maailman parhaat sapuskat! Sinä jos kuka elit elämäsi juurikin oikein. On tavallaan helppoa jatkaa, koska sinä annat voimaa tulevaan. Isä, olet enkeleistä kaunein. Kultaisin. Suloisin. Rakkain niin monelle.

Eilen iltapalapöydässä poikani ilmoitti suureen ääneen : " Pappa, sä olit paras lettujen tekijä! ". Pillahdin isoon itkuun.


Niin. Olit kyllä. 

Kiitos Matti. Puoliso. Pappa. Appiukko.Ystävä.Rakas. Kultaisin ja turvallisin. Isä.



Rakastan sinua niin paljon.

Suosituimmat

Facebook