Aktiviteetit

Kerava - Porvoo - Kerava - Hankasalmi - Lahti - Kerava

16.24

Kuluneella viikolla jouduin perumaan sovitut treffit ystävien kanssa. Priorisoin. Oli pakko vaikka harmittikin suuresti.
Keskimmäinen lapsukaisistamme itki männäviikolla yhtäkkiä yllättäen meille vanhemmille sitä, kun me emme yhdessä perheenä tee kesäreissuja vaikka kaikki muut hänen ystävät perheineen niin tekevät. Se kolahti minuun lujasti. 

Koen huonoa omaatuntoa harva se päivä tästä samaisesta syystä. H onneksi sentään lomailee ja on lasten kanssa kotona. Se on onni.

Olen viimeiset kymmenen kesää viettänyt kotona ja ollut omilleni. Tämä uusi elo kaipaa totuttelua meiltä kaikilta - senhän olen jo monesti täällä blogin puolella todennutkin. Tilanteemme vaatii spontaania heittäytymistä sekä hilppasen mielikuvitusta. Etukäteen ei hirmuisesti voi suunnitella - on elettävä hetkessä.


Piipahdimme kuluneella viikolla päiväreissulla Porvoossa ja sieltä suuntasinkin melkein suoraan taas työmaalle yövuoroon. Vanha kaupunki ei kyllä koskaan petä ja tälläkin kertaa se onnistui tarjoamaan meille paljon uutta. Lapset halusivat osallistua jokilaivaristeilylle ja aikataulujen osuessa kivasti kohdilleen, toteutimme pienten toiveen. Tunti vierähti kivasti auringosta nautiskellen, kaunista Porvoota ihastellen sekä sen historiaa oppien. Syötiin ihanasti ulkosalla joen rannassa sijaitsevassa ravintolassa. Ruoka ei ollut parasta laatuaan, mutta tunnelma sitäkin laadukkaampi. 

Salmiakki-Daim. Vastustamaton.

Yövuoron jälkeen kasattiin kimpsut sekä kampsut autoon ja starttasimme kruisingit kohti Hankasalmea. Yritin nukkua autossa, mutta eihän siitä sitten loppujenlopuksi mitään tullut. Yllättävän hyvin jaksoin kuitenkin iltaan asti muiden matkassa touhuta. Iltasanomien artikkelin inspiroimana majapaikkamme löytyi Revontuli resort-nimisestä lomakeskuksesta. 36-vuotisen elämäni aikana en ole yhtä puhdasta järveä nähnyt! Vähän eri kaliiberia ovat nämä oman lähiseudun mutalätäköt, jotka melkeinpä kaikki ovat jo uimakelvottomia syystä tai toisesta. On levää ja kolibakteeria.



Meidän Pikku-Karhu mökki oli sympaattinen ja koko jengiä nukutti siellä ihanasti. Asiakaspalvelu oli todella miellyttävää ja lasi-iglut järvelle päin hurmaavia. Päätimme että palaamme vielä paikanpäälle sellaisen testaamaan. Pieni suloinen hiekkaranta sekä pitkälle jatkuva matala osuus oli suuri plussa lapsiperheelle.


Valitettavasti töiden vuoksi tämäkin reissu jäi vain yhden vuorokauden mittaiseksi, mutta se silti ehti tehdä tehtävänsä ja piristi koko jengiä kovasti. Kotimatkalla piipahdimme vielä pyhiinvaellusreissulla Lahdessa ja Littipatsaskin tuli nyt vihdoin sekä viimein kumarrettua. 

Hattu päästä!
Ravintolalaivassa Piippis halusi räpsäistä äidistä ja isistä kuvan. "Pussatkaa!" , raikasi salissa kun maestro opasti kuvattaviaan. Pakkohan siinä oli sitten pussailla. Tässäpä otos.







Ja niin, kävimme Revontuli resortissa myös ensimmäistä kertaa koko perheen voimin keilaamassa. Oli aivan mielettömän kivaa! Koko porukka nautti kovasti tästä uudesta yhteisestä aktiviteetista ja keilailun jälkeen maistui hampparit sekä ranut Amerikan stailiin. Bonuksena vielä tuo kiipeilyseinä, jonka pienin valloitti tuosta noin vain. Sai pienen kipinän jopa ja lupasinkin tulevalla viikolla viedä murusen Tammistoon boulderoimaan. 


Onneksi teimme päätöksen lähteä pikavisiitille Keski-Suomeen, koska sunnuntai-aamuna yövuorosta kotiutuessani keskimmäinen ryhtyi oksentamaan. En tiedä mikä tilapäinen suoliston häiriö tällä kertaa oli kyseessä, mutta me muut siltä iloksemme säästyimme. Todennäköisesti H teki virhearvion pari viikkoa pöydällä seisseen kesäkurpitsan suhteen grillatessaan sen lauantai-iltana. Pelkästään miesväki sitä söi ja kumpainenkin puglasi sunnuntaina. Parintunninkestoisen oksentelun jälkeen jätkänpätkä oli täysissä sielun sekä ruuminvoimissa ja ruoka sekä herkut upposi hyvin. Kyse ei siis onneksi ollut matkamuistosta, jonka reissun päältä nappasimme. 



Suomi on ihana, rakas. Enää ei harmita koronan vuoksi peruuntunut Epsanjan reissu eikä mieli halaja toistaiseksi muille maille. Onni on asustella näin kauniissa ja puhtaassa maassa. Olkaamme kiitollisia. 

No filter.

Varasimme elokuun ekalle viikolle mökin idästä. Se paikka on hyvin merkityksellinen minulle ja tulen kirjoittamaan siitä erikseen. Nyt kun isä katselee meitä pilven reunalta, on erityisen tärkeää päästä omien lasten kanssa tuohon kyseiseen paikkaan..

Odotan. 




isosisko

Kesän tyttäret

11.05

Toukokuun 21. päivä tuli yhdeksän vuotta siitä, kun kultakimpale jostain kaukaiselta tähdeltä tipahti syliimme. Minusta tuli taianomaisen kauniin tytön äiti. Olin tuossa hetkessä saanut jo elämältä enemmän, kuin mitä koskaan uskalsin unelmoidakaan. 



Kolme vuotta myöhemmin tapahtui suoranainen ihme. Syliini nostettiin vielä yksi kaunotar. Niin pehmoinen ja lämpöinen. Näiden kahden tytön välissä harras toiveeni toteutui ja luoja soi meille pojan. Elämäni tärkein pieni suuri mies saapui maailmaani. 




Tänään ajattelin kirjoitella muutaman sanasen kummallekin tyttärelleni, sillä kirjoitustauon aikana Piippiksenkin synttärifiilikset jäivät näpyttelemättä - sanomatta onneksi kuitenkaan ei.

Elämä näiden tyttösten kanssa on laulua, tanssia ja naurun helinää. Joskus se on kinastelua, turhautumista ja mutruhuulia. Näiden pienten suurten naikkosten maailmaan mahtuu perhosia, muurahaisia, siilejä ja pupuja. Haluaisivat oman kissan, mutta velipoika ja isi ovat "allergisia". Yhteiset kylpyhetket isossa kylpyammeessa on parasta laatuaan piristämään esimerkiksi sadepäivää. Isompi uittaa Ariel-barbia ja pienemmällä on sateenkaarihäntäinen My little pony. 

Sillä että nämä kaksi saapuivat maailmaan toisillensa olemaan, on merkityksensä ja tarkoituksensa. Yhteys heidän välillään on yhtä ihmeellinen, kuin on syntymänsäkin. 

Näitä tyttöjä yhdistää rohkeus. Sosiaalisuus. Rakkaus sekä ihailu velipoikaansa kohtaan. Crash team racing. Ed Sheeran. Tik tok (vaikkakin vain aikuisen valvonnassa). Mr. Bean ja Nirvana.

Mielipiteitä näiden pimujen välillä jakaa mm. sushi. Ja Zombiet. Arvatkaa kumpi tykkää kummasta? 

Meidän kotona vietetään tosiaan usein tanssihetkiä - tyttöjen toiveesta. Joskus on zumbailtukin. Olen tosi onnellinen, että tämä tanssi-into on periytynyt äiskältä tyttärille. Näiden mimmien kanssa on niin kiva jorailla!



Rakastan mun kolmikkoa sydämeni sopukoista asti. Tänään haluan omistaa seuraavan biisin mun tytöille ja erityisesti omalle rakkaalle päivänsankarillemme, joka heräsi tänään synttärilaulun sulosointuihin. Neiti sai ensimmäisen kännykkänsä ja oli ratketa riemusta heti aamutuimaan. Paljon onnea rakas ei-niin-enää Pikku H!





Downin syndrooma

Lasten lempileffa joutui karanteeniin - ylähyllylle!

10.40

Niin kuin otsikko kertookin, olen ensimmäistä kertaa äitiyteni aikana joutunut kieltämään lapsiltani jotakin heille tosi tärkeää. Olen ehkä maailman kamalin mutsi.

Päädyimme tähän ratkaisuun oikeastaan H:n kanssa yhdessä, koska yksinkertaisesti muuta vaihtoehtoa ei meille jätetty. Piippiksellä on upea taito keskittyä sekä eläytyä elokuvaa katsellessaan, mutta niin kuin aina, on tässäkin tapauksessa kolikolla kääntöpuolensa. Esimerkiksi Frozenin Elsa ja Anna ovat hahmoina pääsääntöisesti hyvinkäyttäytyviä sekä kuuliaisia, joten heihin samaistuminen ei juurikaan haittaa. Mutta toisin se on siinävaiheessa kun arkeen astuu mukaan Vilttitossumaiset lällättelyt, kiusantekeminen sekä esimerkiksi kaupassa muulta perheeltä piiloutuminen - sellainen samaistuminen ei missään nimessä ole enää ok saatika turvallista. 

Piippis sai synttärilahjaksi Heinähattu ja Vilttitossu-kirjankin, mutta myös sen lukeminen stopattiin - iltasatu vaihtui tuttuun sekä turvalliseen Risto Räppääjään.  Ja Tomppaan. Myös Oma rakas supernapa on yhä kestosuosikki.



Olen lasteni kanssa samaa mieltä siitä, että Heinähattu ja Vilttitossu-ärhäkkä koululainen on hyvä leffa mutta valitettavasti meidän pikkujengillä se menee liiaksi tunteisiin ja jää elämään vielä lopputekstien jälkeenkin hyvin vahvasti. Sillai väärällä tavalla. 

Piippiksen muisti on muuten aivan jäätävä. Hän osaa lempparielokuviensa vuorosanat täydellisesti ulkoa. Äänenpainot ja musiikkikohtausten koreografiat lähtee tuosta noin vaan! Niitä kerrataan samalla kun pelataan kissapeliä ipadista tai syödään lihapullia. Joskus me vanhemmat joudumme jopa hieman puuttumaan näihin hetkiin ja "tiputtamaan" neitokaisen takaisin keskuuteemme.  Teemme sen yleensä niin, että ryhdymme esimerkiksi muistelemaan jotain menneitä yhteisiä kesälomareissuja. Tai suunnittelemaan mahdollisia tulevia sellaisia. 

Yhtenä päivänä Piippis sanoi mulle: "Mennään naimisiin. Sitten pussaillaan ja juodaan valkoviiniä". Olin vähän aikaa aivan äimänä että mikähän juttu se tuokin nyt oli - kunnes sitten tajusimme että kyseessä on Afrobotin "laini" eräästä Putouksen sketsistä. Tämä nyt yksi esimerkki tuosta supermuistista.

Olen huomannut myös, että Pirpana liikuttuu hyvin herkästi esimerkiksi jotain uutta elokuvaa katsellessaan. Niissä hetkissä ei voi tehdä mitään muuta kuin mennä ja kaapata neiti tiukasti syliin. Itsekin usein purskahdan itkuun, sillä tyttö on todella koskettava näky suuria krokotiilinkyyneliä vuodattaessaan.

Tässä allaolevassa pätkässä neiti katsoo ehkä kolmatta kertaa ostamaani Frozen 2-elokuvaa. Liikutuksen ja orastavan itkun seasta hän laulaa jo tutuksi tullutta biisiä. Leffateatterissahan tämä lähti ns. aivan lapasesta koko homma. Tyttö ei meinannut millään päästä yli ja itki vielä kotonakin melkeinpä hysteerisesti. Hän myötäeli niin vahvasti Annan surullisia fiiliksiä kohtauksessa, jossa Anna luuli Elsan kuolleen. Edes elokuvan onnellinen loppu ei helpottanut fiiliksiä. Nyt kun Frozen 2 on katsottu öbaut 10 kertaa, selviämme kyynelittä. 


Olen äitinä tehnyt sellaisen havainnon, että tämä tällainen superherkkyys voimistuu ikävuosien karttuessa. Vahvaa herkkyyttä löytyy jokaisesta lapsistamme, mutta Piippiksellä se näyttäytyy voimakkaimmin. Myös kuitenkin kaksi nuorimmaista jää usein pohtimaan ja miettimään, jos näkevät telkkarissa jotain tunteita pintaan nostattavaa. Joskus ikävimmät jutut tulevat ihan uniin asti. Möröt ja möhköfantit. 

Ai että miten ihanasti sade ropisee kattoon. Nyt vetäisen peiton korviin ja jään kuuntelemaan yhtä luonnon kauneimmista äänistä. Huomenna meillä on luvassa kiva päivä. Kruisaamme kaupunkiin. Siitä ehkä lisää sitten seuraavassa postauksessa. 

Kauneinta päivää kaikille! 


Suosituimmat

Facebook