Kuluneella viikolla jouduin perumaan sovitut treffit ystävien kanssa. Priorisoin. Oli pakko vaikka harmittikin suuresti.

Keskimmäinen lapsukaisistamme itki männäviikolla yhtäkkiä yllättäen meille vanhemmille sitä, kun me emme yhdessä perheenä tee kesäreissuja vaikka kaikki muut hänen ystävät perheineen niin tekevät. Se kolahti minuun lujasti. 

Koen huonoa omaatuntoa harva se päivä tästä samaisesta syystä. H onneksi sentään lomailee ja on lasten kanssa kotona. Se on onni.

Olen viimeiset kymmenen kesää viettänyt kotona ja ollut omilleni. Tämä uusi elo kaipaa totuttelua meiltä kaikilta - senhän olen jo monesti täällä blogin puolella todennutkin. Tilanteemme vaatii spontaania heittäytymistä sekä hilppasen mielikuvitusta. Etukäteen ei hirmuisesti voi suunnitella - on elettävä hetkessä.

Piipahdimme kuluneella viikolla päiväreissulla Porvoossa ja sieltä suuntasinkin melkein suoraan taas työmaalle yövuoroon. Vanha kaupunki ei kyllä koskaan petä ja tälläkin kertaa se onnistui tarjoamaan meille paljon uutta. Lapset halusivat osallistua jokilaivaristeilylle ja aikataulujen osuessa kivasti kohdilleen, toteutimme pienten toiveen. Tunti vierähti kivasti auringosta nautiskellen, kaunista Porvoota ihastellen sekä sen historiaa oppien. Syötiin ihanasti ulkosalla joen rannassa sijaitsevassa ravintolassa. Ruoka ei ollut parasta laatuaan, mutta tunnelma sitäkin laadukkaampi. 

Yövuoron jälkeen kasattiin kimpsut sekä kampsut autoon ja starttasimme kruisingit kohti Hankasalmea. Yritin nukkua autossa, mutta eihän siitä sitten loppujenlopuksi mitään tullut. Yllättävän hyvin jaksoin kuitenkin iltaan asti muiden matkassa touhuta. Iltasanomien artikkelin inspiroimana majapaikkamme löytyi Revontuli resort-nimisestä lomakeskuksesta. 36-vuotisen elämäni aikana en ole yhtä puhdasta järveä nähnyt! Vähän eri kaliiberia ovat nämä oman lähiseudun mutalätäköt, jotka melkeinpä kaikki ovat jo uimakelvottomia syystä tai toisesta. On levää ja kolibakteeria.

Meidän Pikku-Karhu mökki oli sympaattinen ja koko jengiä nukutti siellä ihanasti. Asiakaspalvelu oli todella miellyttävää ja lasi-iglut järvelle päin hurmaavia. Päätimme että palaamme vielä paikanpäälle sellaisen testaamaan. Pieni suloinen hiekkaranta sekä pitkälle jatkuva matala osuus oli suuri plussa lapsiperheelle.

Valitettavasti töiden vuoksi tämäkin reissu jäi vain yhden vuorokauden mittaiseksi, mutta se silti ehti tehdä tehtävänsä ja piristi koko jengiä kovasti. Kotimatkalla piipahdimme vielä pyhiinvaellusreissulla Lahdessa ja Littipatsaskin tuli nyt vihdoin sekä viimein kumarrettua. 

Ja niin, kävimme Revontuli resortissa myös ensimmäistä kertaa koko perheen voimin keilaamassa. Oli aivan mielettömän kivaa! Koko porukka nautti kovasti tästä uudesta yhteisestä aktiviteetista ja keilailun jälkeen maistui hampparit sekä ranut Amerikan stailiin. Bonuksena vielä tuo kiipeilyseinä, jonka pienin valloitti tuosta noin vain. Sai pienen kipinän jopa ja lupasinkin tulevalla viikolla viedä murusen Tammistoon boulderoimaan. 

Onneksi teimme päätöksen lähteä pikavisiitille Keski-Suomeen, koska sunnuntai-aamuna yövuorosta kotiutuessani keskimmäinen ryhtyi oksentamaan. En tiedä mikä tilapäinen suoliston häiriö tällä kertaa oli kyseessä, mutta me muut siltä iloksemme säästyimme. Todennäköisesti H teki virhearvion pari viikkoa pöydällä seisseen kesäkurpitsan suhteen grillatessaan sen lauantai-iltana. Pelkästään miesväki sitä söi ja kumpainenkin puglasi sunnuntaina. Parintunninkestoisen oksentelun jälkeen jätkänpätkä oli täysissä sielun sekä ruuminvoimissa ja ruoka sekä herkut upposi hyvin. Kyse ei siis onneksi ollut matkamuistosta, jonka reissun päältä nappasimme.