Blogiyhteistyö

Yhteinen synttärilahja kesän sankareille

12.46

  "Lasten sähköauto! Mikä turhake!",

ajatteli tämä äiti vielä pari viikkoa sitten.


Saimme kuitenkin tilaisuuden päästä testaamaan Alex Garage Hummer Sähköautoa , ja kuinkas sitten kävikään?! Vuoden turhake muuttui hetkessä yhdeksi parhaimmista hankinnoista meidän ipanoillemme. Ei voi olla turhake, jos aiheuttaa näin paljon iloa omille pienille isoille.


 24 h tällä menopelillä on nyt huristeltu pitkin kotikorttelia ja nautiskeltu vauhdin hurmasta. Vaikka kolmen kilometrin tuntivauhti tuntuu ajatuksena todella hitaalta, niin totesin että meidän lapsille se on juurikin sopiva nopeus ajella. Alamäissä vauhti tietysti kiihtyy vähän suuremmaksi ja kyllä näilläkin nopeuksilla äiti joutuu välillä jännityksellä vierestä seuraamaan.


 "Äiti, kaikki naapurit moikkaa mulle kun mulla on tää sähköauto!"

Ja tottahan tuo on. PikkuW on höpötellyt yhden vuorokauden aikana enemmän naapuruston aikuisväen kanssa, kuin mitä viimeisen vuoden aikana on yhteensä tapahtunut. 

"Onko se Rooveri?", kysyi naapurin täti

"Eiku Hummeri!" , vastasi poika polleena


 Olimme valmistautuneet siihen, että esikoinen tulee totuttelemaan ajatukseen autolla ajamisesta vielä tovin, mutta tänäänpä neiti päätti yllättää koko perheen ja hyppäsi rattiin kuin vanhasta tottumuksesta. 

Ja voi kuinka hauskaa hänellä sitten olikaan! 

Piippiksen keskittyminen tähän hommaan oli huippuluokkaa, ja todettiinkin H:n kanssa, että tämä auto tekee tosi hyvää juuri tuon keskittymisen kehittymiselle. Neitokaisella kun on ollut vähän taipumusta sen herpaantumiselle. 


Pakettiin kuului myös kauko-ohjain, jolla voi tarvittaessa ohjata pienempiä lapsia turvallisesti. Me emme ole sitä tarvinneet ja jopa tämä kaikista pienin handlaa homman hienosti. Isoveli toimii loistavana opettajana pienimmälle ja varmistaa aina, että turvavyöt on kiinnitetty asianmukaisesti. 



Aikamoinen menopeli juhannuksen rientoihin on tämä! Nyt saadaan aika kulumaan, vaikka mitään suurempia suunnitelmia ei keskikesän juhlaan ollakaan tehty :)

Kuva lainattu Jollyroomin sivuilta


Tässäpä vielä kiinnostuneille nippelitietoa tästä autosta.

- Akku ja laturi tulee paketin mukana.
- Kauko-ohjain.
- Turvavyö.
- Valot ja äänet.
- Paikka yhdelle lapselle.

Ikäsuositus: 3 vuotta +.
Maksimikuormitus: 30 kg.

Mitta: 118 x 67 x 76,5 cm.
Pakkauksen mitat: 117 x 59 x 35 cm.
Paino: 16,5 kg.

Materiaali: Muovi/metalli.
Renkaat: Muovi.

Nopeus: 3 km/h.
Vaihteet: 2 kpl (yksi eteen sekä peruutusvaihde).
Akku: 6V.
Moottori: 1 x 6V.
Kaukosäätimen paristot: 2 kpl AA-paristoa (ei sisälly pakettiin).
Latausaika: 8-12 tuntia.
Ajoaika: n. 40 minuuttia.

Väri: Musta. 

  • - Ei tule käyttää liikenteessä.
  • - Käytä suojavarustusta.
  • - Tulee käyttää varovasti putoamis-
  • - Tulee käyttää aikuisen valvonnan alla.
 
*Postaus toteutettu yhteistyössä Jollyroomin kanssa*

Kesä

Toteutettuja toiveita ja jännittäviä kohtaamisia metsän siimeksessä

17.58


 Viikonlopun aikana toteutimme onnistuneesti lasten toivekesäreissu numero ykkösen - piipahdimme H:n enon luona Pukarolla ja olipahan muuten taas lystiä! Aurinko paistoi lauantaina täydeltä taivaalta ja mikäpäs sen mahtavampaa olikaan tuossa hetkessä, kuin istuskella traktorin lavalla ja paistatella päivää vehreän metsän siimeksessä!


 Aluksi lapsukaisia (ja äitiäkin vähän) jännitti, mutta pikkuhiljaa traktorin tärinään tottui ja koko jengi alkoi nautiskelemaan metsä- ja peltomaisemista.


Kaikista jännittävin ja uskomattomin hetki koettiin kuitenkin kääntöpaikalla, missä pääsimme ihastelemaan maailman kauneinta hirveä lapiosarvineen! Jos olisimme olleet kävellen matkassa, olisi tämä komistus todennäköisesti jäänyt havaitsematta. Metsäkoneet nuo otukset päästävät kuulemma usein kuitenkin lähemmäksi, ja traktorin ansiosta saimme tämän ikimuistoisen hetken kokea. 

Tämä otos on hilpeä. H yritti sokkona nopeasti räpsäistä hirven sarvista kuvan, ja tämä oli kaikista paras. Uskokaa tai älkää, siellä ne näkyy kuitenkin puiden takana! No, vaikka kuva nyt ei onnistunutkaan niin tämän tulemme aina muistamaan. Ulkoilmassa n. kymmenen metrin päässä yhdestä metsiemme uljaimmista eläimestä - Wau!

Etsi kuvasta sarvipäinen otus ;)

Antaapa kuvien puhua puolestaan. Meillä oli ihan mielettömän mukava reissu ja kiitos siitä kuuluu eno J:lle, joka piti meistä hyvää huolta ja järjesti maailman parasta ohjelmaa lauantai-päivälle.



Elämä on.

<3

bloggaaminen

#profiilikuvahaaste

20.46

Tyylilleni uskollisena julkaisen vähän jälkijunassa panokseni Mamma rimpuilee-blogin profiilikuvahaasteeseen.

Aluksi ajattelin, että ei mulla ole tämän haasteen tiimoilta oikein annettavaa teille lukijoille, mutta sitten kun ryhdyin kymmenenvuotisen Facebook-historiani profiilikuvia katsomaan niin ajattelin, että jos nämä kuvat nostattavat mussa itsessäni tällaisia tunnekuohuja pintaan, ovat ne julkaisukelpoisia blogissakin. 

Aloitellaan siis ensimmäisistä vuosista. 


Voehan itkuntirahdus ja naurunpyrähdys! Kellertävän vaaleat Clip-onit ja Gardan auringossa kärtsännyt iho. Rakastunut ja onnellinen. 

Samoissa masunpohjaa kutittavissa tunnelmissa myös seuraavassa kuvassa, joka on otettu mun ensimmäisestä vuokra-asunnostani Sturenkadulla ja jossa ehdin puoli vuotta asua yksin - kunnes tuo pitkätukkainen komistus saapui sekottamaan mun sinkkuelämääni totaalisesti. 


Tää seuraava syysneito onkin sitten jo ensimmäisessä yhteisessä kodissamme ikuistettu. Tuo villapaita on edelleen yksi mun suosikeistani.


Voih. Tämä on niin tärkeä mulle. Mun rakas setäni tykkäsi kuvata mua kovasti kun olin pieni, ja tämä on mielestäni yksi parhaimmista. Terveisiä setä H tähtösiin, olet ajatuksissa paljon! <3


Sori kuvien huono laatu, mutta tää oli vaan pakko laittaa. Viimeiset hetket Ilosaaressa ennen...


...tätä. 


Ja seuraavassa sitten jo kannetaan ensimmäistä Baby Björnissä. Voi kunpa tuolloin olisin jo tietänyt mitä elämä tullessaan tuo! Kaksi seuraavaakin ipanaa, onnellisen sekä tavallisen arjen ja sen, että tuosta polusta tulee meidän omakotitaloomme johtava kotipolku. 


Ja taas vaihtui väri hiuksissa..

Ystäväni Emma maskeerasi mut syntymäpäivänä tatuointimessuilla. Tää on vaan niin hieno, että pakko oli tännekin vielä laittaa!


 Ja sitten lyheni hiukset kesäksi (vitsi tää on super kiva vaikka itse sanonkin!). Ja vaaleni. Taas.


 Sellaisia minulla.  Paljon muutakin kuin vaan selfieitä, joita alunperin ajattelin siellä pelkästään olevan. Tässä nyt vielä yksi viimeisimmistä, jottei jäisi selfievajareita kenellekään. Huonolaatuisia kuvia, mutta se tässä postauksessa suotakoon!

  
 Kiitos kivasta haasteesta Mamma rimpuilee! Tää oli juurikin sopivan kevyt aihe tähän sateiseen tiistai-iltaan :) 


Ruoka

Suut makeaksi sunnuntaina

20.40



Tämä sunnuntai ei ollut poikkeus kuluneiden sunnuntaiden joukossa, eli toisinsanoen tänäänkin leivoin (olipahan muuten aika luksusta rauhassa omassa hiljaisuudessaan dippailla mansikoita valkosuklaaseen ja odotella raparperipiirakan jäähtymistä sillävälin, kun H leikki lasten kanssa pihalla).

Mummin luvalla kävin nappaamassa heidän pihaltaan pari raparperia ja ryhdyin säveltämään. Olin ostanut kaupasta mustikalla ja vaniljalla maustettua rahkaa sekä mansikoita, ja näistä aineksista ajattelin tälläkertaa leipomukseni rakennella.

Lisäsin ihan minimaalisen määrän sokeria rahkaseokseen ja huomasin piirakan valmistuessa maun olevan vielä hilppasen liian kirpakka meidän perheen mieltymyksiin. Onneksi meidän kaapista löytyy melkein aina jotain suklaata, ja tänään mun leipomukseni saikin makeutensa siis valkosuklaasta.

Ei ehkä mikään "masterpiece" (aika boheemi ulkonäkö), mutta oikeasti aikasta hyvänmakuinen ja kiva piristys alkuillan kahvihetkeen. Ja tuo valkosuklaa oli muuten ihan täydellinen pieni bonus kivasti hampaissa rapsahtaen!


Meidän perheen riesana pyörii juuri nyt angiina, joka tällä hetkellä näyttäytyy vain kahden antibioottikuurin muodossa - perheen miesväki sairaana, mutta onneksi oireettomana jo. Tässä nyt sitten jänskäillään, että saadaanko me tytöt oireita. Ei nyt kuitenkaan liikaa murehdita etukäteen eli tulee jos on tullakseen - nyt herkutellaan kun siihen vielä pystytään! ;)

Parin viimeisen postauksen ajan olen fiilistellyt näitä kesän ihania herkkuja, joten ensi kerralla yritän kehitellä jotain ihan muuta sitten taas. Tämä viikonloppu meni hujauksessa kun H:lla oli perjantaina iltavuoro ja eilen sitten vielä bändinsä keikka Nosturissa. Arkista hommaa on siis riittänyt koko viikonlopun ajan, mutta onneksi tulevalla viikolla lähdetään näillä näkymin toteuttamaan lasten kesälomareissutoivetta. Siitä lisää sitten myöhemmin. 

Lämmintä viikon alkua!

Hetkiä

Kesän ensimmäiset

16.16


"Haluan heeneitä!",

huikkasi esikoinen tänään kun kauppareissulla marjatorin ohi kävelimme. Pysähdyin tiedustelemaan myyjältä, että kuinka kauan suomalaisia herneitä vielä odotellaan ja vastaus oli että menee todennäköisesti heinäkuuhun. Me luovutimme ja ostimme litran saksalaisia. 

Nam! Hyviä olivat. Pussi humpsahti parempiin suihin hetkessä...



 ...puhumattakaan 250 g:n laatikosta suomalaisia mansikoita! Jopa Piippis uskaltautui maistamaan (ottaen vielä pari seuraavaakin haukkua) ja se on iso askel kohti parempaa, sillä kuluneen kuuden vuoden aikana ei mikään tuore marja ole neitokaisen suuhun vahingossakaan eksynyt.




Herkutteluhetken jälkeen leikit jatkuivat pihamaalla iloisen naurun ja riemun tahdittamana - suupielet mansikoista punaisena.


Täydellisiä, yksinkertaisen ihania hetkiä nämä tällaiset. Rakas kesä!

<3

6-vuotias

Herkistävä päätös postilaatikossa

16.17

 

Kuluneen viikon lopulla postilaatikkoon tipahti sangen pysäyttävä kirje. Piippikselle on myönnetty eskarikyyti tulevalle lukuvuodelle. Voihan sniiiif! Pikkuhiljaa alan ymmärtämään, mitä tuleva syksy oikeasti tuo tullessaan. Mua ei enää pelota, mutta aika-ajoin herkistyn tämän totuuden edessä.

Tuon lappusen innoittamana ryhdyin Piippiksen kanssa keskustelemaan tulevasta syksystä, eskarista, koulukyydistä ja siitä, miten tytsyn tulee käyttäytyä reippaasti ja nätisti sekä koulussa että taksissa. 

 
Äidin silmäkulmaan sitten tietysti tirahti pieni kyynel, kun sanoin etten voi millään uskoa meidän Pirpanan olevan jo eskarilainen. Tyttö halasi mua tosi lujasti ja sanoi,

"Ei hätää, minä tulen takaisin!"


Kesä on startannut, ja nyt onkin aika ottaa kaikki ilo sekä riemu irti tän jengin kanssa. Tänään pyörähdettiin Vanhankylänniemen leikkipuistossa ja räpsittiin muutamat kuvat Tuusulanjärven rannassa. Edelleen mua vähän kauhistuttaa tän kolmikon kanssa mennä veden äärelle, mutta joskushan sitä on vaan pakko uskaltautua. Luotto kundiin on jo tosi vahva, mutta neitokaisten puolesta jännitän. 

Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..

 Pienin stailasi itse itsensä ja siitä syystä päässä tuo kevätpipo. Säiden puolesta moiselle ei välttämättä tänään olisi ollut tarvetta, heh.

 Tänään oli äiskän hyvä herätä onnelliseen tekstiviestiin, joka kertoi ystävän perheen saaneen viime yönä uutukaisen tulokkaan jengiinsä. Onnea ihanat! <3

Tämän iloisen minipostauksen myötä haluan toivotella aurinkoa jokaisen lukijan loppuviikkoon!

Suosituimmat

Facebook

Instagram