Arki

Saikkua ja strösseleitä

18.44

Heti alkuunsa haluan pahoitella huonolaatuisia kuvia. Tämä pimeä vuodenaika haastaa bloggaajaa ihan tosissaan, enkä itse ainakaan näin arkisin ehdi juurikaan valon aikaan kuvailemaan. Kun lähden työharjoitteluun on pimeää ja kun tulen työharjoittelusta - on pimeää jälleen. Kameranikin lienee halvin mahdollinen, joten eipä siltä kummoisia voi odottaakaan näissä valaistuksissa. Vali vali. Näillä mennään nyt kuitenkin ainakin veronpalautuksiin asti. Heh.


No mutta seuraavaksi mennään meidän jengin muihin kuulumisiin. 


Yllätys yllätys, olemme sairastelleet kuluneen viikon! Uusin tulokas starttasi kuopuksesta ja eteni siitä tasaiseen tahtiinsa meihin muihin. Itse sairastelin toissapäivänä ja eilen kotosalla muiden nuhanenien kanssa. Ihan kummallinen tauti tämäkin. Oksettaa, kurkku tuntuu hiekkapaperilta ja pieni inhottava lämpöily vetäisee olotilan sangen fleguksi. En olisi ikuna voinut uskoa, miten rankka tästä ensimmäisestä syksystä eskarin ja kerhon startattua tuleekaan tämän sairastelun tiimoilta. Varoiteltiinhan siitä, mutta silti olen hämmästynyt.

Äsken huomasin kaiken muun hyvän lisäksi, että jätkänpätkällä on nielurisat kovin turvoksissa ja Piippiskin valuttaa suupielistään kuolaa pelottavan ahkerasti (normaalisti ei niin tee). Nyt peukut pystyyn, että pelkoni osoittautuu vääräksi ja streptokokki on pysytellyt kaukana ipanoiden kitusista. En millään jaksaisi toista antibioottirumbaa tähän syksyyn! Ja nyt kun meillä näitä flunssan oireita on muitakin, on hyvin paljon mahdollista että kyse onkin ihan normaalista kurkkukivusta. Siihen uskon ja luotan.


No mutta. Eilen halusin piristää pikkujengiä ja tuotatin mummin mukana piparitaikinaa sairastuvalle. Yhdessä illalla sitten vuoden toiset piparkakkuset paisteltiin ja koristeltiin. Piippis oli aivan veto pois ja jaksoi vain tuon ensimmäisen vartin keittiössä touhuta. Loppuajan käytti sitten sohvalla piirrettyjä tiiraillen ja keksiä mutustellen. Huvinsa kullakin.


2 muuta jaksoivat puolestaan pakertaa piparien parissa tuntitolkulla ja ensimmäistä kertaa tämä koristelu tuntui ipanoista super mielekkäältä. W voisi omien sanojensa mukaan "tehdä näitä jokapäivä!".


Sotku oli melkoinen, mutta ehdottomasti pienten ihmisten onnen arvoista. Ja tulipahan käytettyä kaikki viimevuotiset strösselit, jotka olisivat vuodenvaihteen jälkeen joutaneet jo roskiin vanhentuessaan. Illalla ennen nukkumaanmenoa piti vielä isille töihin soittaa ja kertoa, että keittiössä odottaa yllätys kun isi tulee töistä kotiin. 

Voi sitä kihertelyä ja jännitystä!


Onpahan mennyt vauhdilla nämä harjoitteluviikot. Enää 2 viikkoa ja sitten mulla alkaa kuukauden pituinen joululoma. On pakko myöntää, että odotan sitä kovasti. Koulu on vaatinut veronsa ja olenkin arki-iltaisin lähestulkoon aina sammahtanut kuopuksen viereen onnellisena siitä, että päivä on vihdoin pulkassa. Nukkunut parhaimmillaan kellon melkeinpä ympäri ja silti seuraavana iltana uinahtanut ajoissa jälleen. 

Tänään sain onneksi hyvän palautteen arvioivalta opettajalta työstämästäni näyttösuunnitelmasta ja se teki minut hyvin hyvin iloiseksi. Minähän osaan! Ja pystyn! Vaikka vähän väsyneenäkin.
 Työharjoittelusta vielä sen verran, että viihdyn kovasti päiväkotimaailmassa - tai ainakin tässä nykyisessä. Lapset ovat suloisia ja olen tosi kiitollinen mukavista työkavereista. Sellaiset kun ei tällä alalla aina liene itsestäänselvyys ;)  

Nyt lähdenkin tästä valmistelemaan omille pienille armahisilleni iltapalaa ja niinkuin kahtena edellisenäkin iltana, niin myös tänään aiomme uinahtaa kaikki neljä samaan sänkyyn. Tästä on tullut meidän oma hassu tapa aina silloin, kun isi tekee iltavuoroa töissä. On siihen kyllä syynsäkin. Piippiksellä on viime aikoina ollut vaikeuksia nukahtaa omaan sänkyynsä, mutta minun (meidän) viereen neitokainen nukahtaa vartissa. Näin siis pääsen vähän helpommalla nyt, kun energia ei riitä lastenhuoneen lattialla  tuntitolkulla istuskeluun. Joskus on oltava itselleen armollinen ja mentävä sieltä, mistä aita on matalin.

Parahinta alkavaa viikonloppua kaikille!





Hyväntekeväisyys

Lahjoita lapselle jouluiloa

15.07

Joulu alkaa hiipimään pikku hiljaa mukaan arjen hulinoihin ja  ainakin meidän perheen ipanoiden jännitys on melkeinpä käsinkosketeltavissa. Juuri tuo lasten ilo sekä onni tekevät joulusta suloisen juhlan, ja tästä syystä ajattelimmekin Maitokahvimedian voimin ilahduttaa ja järjestää joululahjakeräyksen yhteen pk-seudulla sijaitsevista lastenkodeista. Samalla haluamme tarjota ihan jokaiselle teistä mahdollisuuden päästä jakamaan iloa tämän keräyksen myötä sitä ansaitseville.

Mutta hei olethan nopea, sillä lista (ainakin toivottavasti) täyttyy vauhdilla!


Hommahan sujuu parhaiten niin, että piipahdatte Maitokahvimedian facebookissa ja ilmoitatte kommenttikentässä, että kenelle listan lapsista lahjan haluatte toimittaa. Jos sinulla ei ole facebookia, voi tuon ilmoituksen laittaa myös sähköpostilla osoitteeseen maitokahvimedia@gmail.com. Kun "varauksenne" on vahvistettu joko facebookissa tai sähköpostitse, niin lahjan toimituksesta voidaan yhdessä sopia sähköpostin välityksellä. Toivomme yhteydenottoanne asian tiimoilta joko osoitteeseen maitokahvimedia@gmail.com tai 47palasta@gmail.com.

Voin noutaa lahjan Keski-Uudenmaan seudulta ja myös minulle voi toimittaa paketin Keravalle. Postitse onnistuu myös. 

 Mutta nyt sanoista tekoihin. Tässpä tuo tärkeä lista:

Tyttö 1 ikä 4 kk VARATTU
Tyttö 2 ikä 7 vuotta VARATTU
Tyttö 3 ikä 8 vuotta VARATTU
Tyttö 4 ikä 8 vuotta VARATTU
Tyttö 5 ikä 11 vuotta VARATTU
Tyttö 6 ikä 12 vuotta
Tyttö 7 ikä 13 vuotta
Tyttö 8 ikä 14 vuotta
Tyttö 9 ikä 16 vuotta
Tyttö 10 ikä 16 vuotta
Tyttö 11 ikä 17 vuotta VARATTU

Poika 1 ikä 6 vuotta VARATTU
Poika 2 ikä 9 vuotta
Poika 3 ikä 13 vuotta
Poika 4 ikä 14 vuotta VARATTU
Poika 5 ikä 15 vuotta
Poika 6 ikä 15 vuotta
Poika 7 ikä 16 vuotta VARATTU
Poika 8 ikä 17 vuotta VARATTU
Poika 9 ikä 17 vuotta


 Ajattelimme, että lahjan arvo voisi olla jotain 10-30 €:n väliltä. Mielellään ei yli tai ali tuon skaalan. Lahja voi olla itsetehtyä tai kaupasta ostettua - tarvittaessa voimme auttaa ostopäätöksen tekemisessä.

Toimitamme lahjat perille kohteeseen ja välitämme hyvän mielen tunnelmat myös teille asianosaisille postauksen merkeissä. 

Iso kiitos jo nyt kaikille osallistuville! Tämän tempauksen tarkoitus on vain sekä ainoastaan saada mahdollisimman monen lapsen suupielet hymyyn - siispä tehdään tästä yhdessä kiva muisto kaikille.

Päivän postauksen myötä on helppoa toivottaa kaikille lukijoille lämpöistä ja ihanaa joulunalusaikaa

<3

Hemmottelua

Helppoa ja mukavaa yhdessäoloa - tyylikkäästi

19.24


Kuva: Mira-Marie
Olen lukuisia kertoja telkkarin hömppäpömppätositv-sarjoja katsoessani ryhtynyt tuumimaan, että miltähän mahtaisi tuntua jos pääsisi itse joskus stailaajan juttusille? Ja niinhän siinä sitten kävi, että yhteisöbloggaaminen mahdollisti muutama viikko taaksepäin sekä mulle että kahdelle ihanaiselle kolleegalleni Maitokahvimediasta tuon mielenkiintoisen kokemuksen. Piipahdimme Mira-Marien ja Camillan kanssa ihanan Annin luona In Style Outissa ihmettelemässä, kuinka yllätyksellisiin asukokonaisuuksiin vartalomme soveltuvatkaan!

Lauttasaaressa sijaitsevan liikkeen tiloihin sisään astuessani, kiinnitin ensimmäisenä huomioni uniikkiin ja idylliseen ullakkohuoneistoon. Tuo lämminhenkinen tila täynnä toinen toistaan kauniimpia vaatteita on jokaisen naisen unelma! Isoista ikkunoista pääsi ihailemaan näkymää Lauttasaaren yli merelle ja pullo kylmää kuohuvaa odotteli korkkaamistaan.

Kuva: Mira-Marie
Kuva: Mira-Marie
In Style Outin nettisivuilta löytyy kattavaa infoa firman toiminnasta, mutta pähkinänkuoressa kerron teille nyt kuitenkin, mistä tässä hommassa on oikein kyse. Palvelu tarjoaa stailauksen joko yhdelle, kahdelle tai kolmelle henkilölle, mutta yhtälailla myös isommalla porukalla pääsee viettämään muutaman mielenkiintoisen tunnin vaikkapa polttareiden tai pikkujoulujen meiningeissä naisporukalla.

Ennen stailausta jokainen osallistuja täyttää pienen info-kaavakkeen itsestään ja lähettää kuvan vartalostaan Annille, joka sitten valitsee muutaman esimerkkiasukokonaisuuden valmiiksi rekkiin. Annilta saa lopuksi ostaa myös tyylikästä vaatetta poikkeuksellisen edulliseen hintaan - tinkimättä kuitenkaan laadusta. Myös second handia on saatavilla.  

Käyntikerran jälkeen jokaisella osallistujalla on mahdollisuus vuoden ajan käydä shoppaamassa Annin ullakkohuoneistosta ihanuuksia vaatekaappinsa täydennykseksi. Itse aion todellakin tämän option käyttää, sillä muutama vaatekappale jäi kummittelemaan pahanpäiväisesti takaraivooni.

Kuva: Mira-Marie
Suurin yllätys itselleni tuon tyttöjen kanssa vietetyn parituntisen aikana oli se, että 156 senttiselle rungolleni löytyi musta haalaripuku, johon ei tarvitse neulaa upottaa. Toisinsanoen lahkeet tuossa haalarissa olivat juurikin täydellisen pitkät?! 

Noh, arvaatte varmaan jo, että mikä näistä kuvissa näkyvistä asuista lähti matkaan mukaan? 

Kuva: Anni/In Style Out
Kuva: Mira-Marie
Kuva: Anni/In Style Out
 






Yllätyinkö Annin valitsemista asukokonaisuuksista? Kyllä yllätyin, mutta tällä kertaa ainoastaan positiivisesti. En esimerkiksi koskaan osta itselleni farkkuja, sillä menetin toivoni niiden suhteen keskimmäisen ipanan syntymän jälkeen. Sektiot ovat jättäneet masuuni muodon, joka tuntuu ikävältä tiukan resorin alla. Vaan Annipa sitten nosti eteeni rekistä minulle valitsemansa farkut ja kuinkas sitten kävikään - ne olivat täydellisen sopivat ja mukavat! Yksi iltapäivän yllättäjistä oli myös musta biletoppi, jossa sivut olivat avonaiset. Kriittiset paikat (esim. juurikin tuo masu) peittyi hulmuavan helman alle, ja vain parhaat puolet minusta saivat näkyä rohkeasti. Sanoinkin Annille, että tuon topin ja farkut tulen seuraavana tilipäivänä hakemaan. Eli ihan just. Kyllä mä joskus pääsen vielä sellaisiin tilaisuuksiin, jossa saa heittäytyä vähän villiksi pukeutumisen suhteen ;) 


Luontoäitikin järkkäsi oman ohjelmanumeronsa meidän hemmotteluhetkeen, ja yhtäkkiä tuo kaunis sateenkaari ilmestyi jo muutenkin hyvin vangitsevaan ikkunanäkymään.


Näin joulun alla on hyvä vinkata vähän erilaisista lahjaideoista ja tässäpä on yksi tosi varteenotettava sellainen. Voin luvata, että tämä kokemus vaikuttaa positiivisesti omaan kehonkuvaan sekä itsetuntoon. Mulle ainakin kävi niin.

Isi

Isit

13.14

Onpas ollut pelottavan vaikeaa istahtaa kuluneen viikon aikana koneen ääreen kirjoittelemaan, mutta tänään ajattelin tärkeän päivän vuoksi skarpata. Olen vähän huolissani blogin tulevaisuudesta, mutta yritän tässä rauhassa ajan kanssa selvitellä ajatuksiani sen suhteen. Haluaisin kyllä jaksaa ja jatkaa, mutta en ole ihan varma että riittävätkö mun voimat siihen tällä hetkellä. Ajatus lopettamisesta tuntuu todella pahalta, mutta se ajatus on valitettavasti yhtenä vaihtoehtona mielessä päivittäin - vahvempana kuin koskaan ennen. Toivon sydämestäni, että nämä tuntemukset vaihtavat suuntaansa kohti parempaa.


Nyt kuitenkin iloisempiin tunnelmiin. Tänä-aamuna koitti nimittäin kauan odotettu hetki, kun ipanat saivat herättää isin ja ojentaa tekemänsä yllätykset rakkaallensa. Kerhon ja eskarin alkamisessa on monen muun hyvän asian lisäksi se mahtava puoli, että minun ei tarvitse enää huolehtia isänpäivälahjoista ;) W oli koristellut hienon kahvimukin kerhossa ja Piippis oli väkertänyt omin pikku kätösin suloisen kortin. 
 
H sai aamulla tietysti nukkua pitkään ja yhdessä lasten kanssa me teimme peiton alla tuhisevalle isukille aamiaista. Lapset sitten saivat vielä lopuksi kattaa pöydän somaksi. Voi sitä iloa ja riemua kun päivänsankari astui olohuoneeseen ja pienet armaat saivat esitellä itse koristelemansa pöydän!

 Muistan itse lapsuudesta tuon fiiliksen hyvin vahvasti. Kun sai yllättää ja näki vanhempien onnelliset reaktiot. Se oli kyllä ihan parasta.

Piippiksen ajatuksia isistä
Ukkia kävimme onnittelemassa jo eilen ja papalle soitettiin aamulla yhteispuhelu kaiuttimen kautta. Minä säestin pianolla ja lapset tulkitsivat onnittelulaulun niin tunteella, että tuo säestys ei loppujenlopuksi edes puhelimen toisessa päässä kuulunut. Tänään kävelemme naapuriin pappaa halaamaan ja kun kerrankin olemme koko suuri perhe paikalla, niin ajattelinpas pienenä ohjelmanumerona vetäistä isänpäivän bingon aikuisille ja lapsille! 


Mun lapsilla on maailman paras ja rakkain isi. H on vastuunsa tunteva, lämmin, kannustava ja rakastava hahmo omillensa - juuri sellainen, kuin mitä mun oma isä on aina ollut. Tänään ajattelinkin, että saan olla tosi kiitollinen ja onnellinen näistä upeista miehistä lasteni ympärillä. Rakkautta rakkautta!


Ihanaa isänpäivää H, pappa ja ukki! Lämpöisiä onnentoivotuksia kaikille muillekin isukeille sekä isukkien virkaa toimittaville!

 Olette korvaamattomia.

 

Arki

Haasteet opiskelijaäidin arjessa

17.03

Viimeksi lupailin, että kirjoittelen tuntemuksista liittyen alkaneisiin opintoihini ja nyt ajattelinkin  tuon lupauksen lunastaa. 

Kiire ja iltaisin liian nopeasti hurahtavat tunnit näkyvät täällä bloginkin puolella tällä hetkellä hyvin selkeästi, mutta onneksi muutaman viikon päästä alkaa joululoma ja silloin toivon saavani enemmän aikaa myös kirjoittelulle. Ennen tuota joululomaa mulla on kuitenkin edessä hyvin tärkeä ja jännittävä koitos - työharjoittelu sekä tutkintotilaisuus! Iik.

Takana on kuukauden päivät hyvin intensiivistä opiskelua ja nyt olisikin aika sitten jo siirtyä kentälle oppimaan. Joku ehkä muistaakin, että aikaisemmin iloitsin täällä(kin) saamaani harjoittelupaikkaa taidepainotteisessa päiväkodissa ja huomenna aamulla olisi tarkoitus tosiaan tepastella sinne lastenhoitoa harjoittelemaan. Jännittää kovasti, mutta kai tästä nyt jotenkin selvitään taas.


Olen vuosia sitten työskennellytkin päiväkodissa, joten ihan vierasta se maailma ei onneksi mulle ole. Tosi iloinen olen siitä, että pääsen nyt näkemään miten yksityisen taidepäiväkodin meininki poikkeaa ns. "normipäiväkodista" - vai poikkeaako ollenkaan? Jos kaikki sujuu ennakko-odotusten mukaisesti, suoriudun tästä harjoittelusta tiivistetyssä aikataulussa ja saan nautiskella vähän pidemmästä joululomasta perheen kanssa. Katsotaan. Pitäkää peukkuja!


Totesinkin alussa, että opiskelutahti on ollut tiivis ja siitä syystä arki onkin hieman takkuillut . Ongelmia tuottaa lähinnä aamut ja eniten juurikin ne aamut, kun H lähtee aikaisin töihin. Lasten hoitoon vieminen jää mun kontolleni ja kouluunkin pitäisi usein puoli yhdeksäksi ehtiä. Onneksi nyt ei ihan joka aamu kuitenkaan.  

W on joutunut olla kerhosta aika paljon poissa, sillä sinne ei voi lapsia aikaisemmin viedä ja kerhoaamut alkavat vasta yhdeksältä - siihen aikaan yleensä itse istun jo koulun penkillä. Piippiksen kasi-aamut onnistuu ihan kivasti niin, että vien ensiksi tytön ja kurvaan siitä sitten itse koululle. Kiire on kuitenkin joka aamu tullut, kun pitää laittaa sekä itsensä että myös (aamuisin hieman laiskahko) neitokainen valmiiksi. No tämä nyt lienee kaikille samassa kiireessä tarpoville tuttua. Meille se on vaan niin uutta, että vielä menee hetki tottua kaikkeen tähän uuteen hulinaan. 

Onneksi tämä ensimmäinen harjoitteluviikko aloitellaan vähän kevyemmin, kun isi tekee iltaviikkoa ja on aamuissa apuna. Se lieventää myös pientä jännitystä tässä hetkessä.

Eniten stressaavinta tässä kaikessa on ollut kuitenkin se, kun joka ilta joudumme suunnittelemaan ja sumplimaan että saadaan seuraava päivä taas jotenkin päin sujumaan. Piippiksen terapioita ei saa suorittaa koulupäivän aikana ja kotiintulon jälkeen täällä meillä vetästään vielä tarvittavat terapiat kolme kertaa viikossa. Tai no, fysioterapia on yleensä Järvenpäässä ja sinnekin tosiaan pitäisi aina jotenkin ehtiä. Joskus tuntuu, että tämä on myös aika rankkaa eskarilaiselle itselleenkin.

Positiivisena seikkana tässä kaikessa todettakoon vaikkapa se, että iltaisin ei nykyään tarvitse tekemistä keksiä, kun yhtäkkiä sitä aina huomaa kellon olevan seitsemän ja iltatoimien aika. Peiton alle on helppo nukahtaa ja melatoniinit ovat jääneet pöytälaatikkoon. Heh.

Vaikka arjen sujuva eteenpäin soljuminen vielä antaa odottaa itseänsä, on opiskelu itsessään tuntunut ihan super kivalta ja mielekkäältä! Viime viikolla vietimme etäpäivää neljän luokkakaverin kanssa paikallisessa palvelutalossa, jossa saimme tutustua talon toimintaan ja vetäistiin me asiakkaille myös tunnin pituinen Bingo-hetkikin. Lupauduimme ennen joulua vielä palaamaan - jouluisen yhteislaulutuokion parissa. 

Kuva Pixabay
 Tää on niin mun juttu ja olen tosi kiitollinen, että pääsin opiskelun aloittamaan juurikin nyt. Tammikuussa aloittavat aikuisopiskelijat joutuvat opiskelemaan mm. fysiikkaa, kemiaa ja äidinkieltä eli olen luonnollisesti hyvin tyytyväinen, että vältyin tältä kohtalolta ;) Lähihoitajan koulutukseen tulee vuodenvaihteen jälkeen paljon muitakin merkittäviä muutoksia, ja niistä omaan opiskeluun ehkä eniten vaikuttaa harjoittelupaikan saamisen vaikeutuminen. Tammikuusta eteenpäin meistä lähihoitajaopiskelijoista ei enää makseta "harjoittelupalkkiota" ja nyt vähän jänskättää, että kuinka kovan työn takana tulee olemaan huhtikuisen Hoiva ja huolenpito-jakson harjoittelupaikan saaminen. Aika sen näyttää. Täytynee jo aktiivisesti alkaa metsästämään tuota paikkaa..

Mutta se opiskeluista nyt toistaiseksi. Flunssa on meidän perheessä taltutettu ja nyt ristin käteni, että pysyisimme koko sakki edes jouluun asti terveinä!

Tulipas pitkä teksti, toivottavasti jaksoitte lukea. Loppuun toivottelenkin sitten taasen aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Suosituimmat

Facebook