bloggaaminen

Blogin rauhoittuminen ja maistiainen tulevasta haaveesta - luku 2

14.29

Blogini lukijat tietävät, että minulla on suuri haave. Tietokoneellani on yksi maailmasta tärkein tiedosto, jota päivitän aika-ajoin - silti liian harvoin. Haaveeni hahmottuu pienin harppauksin ja olen pikkuhiljaa tajunnut, että jostain muusta on nyt hieman verotettava tuon unelman toteuttaakseni. 

Kun aikanaan ryhdyin kirjoittamaan, sain voimani lukijoiden kommenteista. Blogini kävijämäärät yllättävät jatkuvalla kasvullaan, mutta vuorovaikutus lukijoiden kanssa  täällä blogissa on kaikonnut valitettavan pieniin määriin. Saan onnekseni maailman tärkeimpiä sähköposteja, ihania kommentteja facebookiin sekä samanmoisia instagramiin myös, ja niille elän vielä vuosia tästä eteenpäinkin. En siis tule sulkemaan blogiani. Tällaista tukea itse kaipasimme H:n kanssa aikanaan ja toivon, että voimme jatkossakin tsempata olevia ja tulevia vanhempia. Läheisiä ja aiheesta muuten vaan kiinnostuneita. Kätilöt (tutut ja tuntemattomat) siispä pistäkää korvan taakse, mun blogiani saa käyttää ja jakaa. Minuun saa ottaa yhteyttä, ja olemme koko perhe aina valmiita olemaan läsnä tuoreille vanhemmille uuden elämänmullistuksen alkutaipaleella.

47 palasta ei sammu, se rauhoittuu. Se jatkaa satunnaista päivittymistään ja olen kiitollinen, jos pysytte matkassa mukana. Ehkä vielä yhdessä kippistelemme esikoisteokseni kunniaksi? Pidän kyllä pirskeet jos syyn sille saan, ja kirja jossain vaiheessa julkaistaan. Rimmasipas tuo kivasti :)

Syksyllä meidän perhe piipahtaa Ylen Akuutissa ja myös täällä blogissa tulen tiedottamaan siitä. Instagram päivittyy normaaliin tapaansa ja jaan myös facebookissa arkisia tohelluksiamme.

Blogi hiljenee huomattavasti, mutta elää pienin askelin. Olkaa te siellä.


Luku 2 (pientä luonnostelua tulevasta)


"Sinä kasvat ja vahvistut. Olet kuin ihan kuka vaan ”normi” vauva tässä maailmassa. Äitiyteni olemassaolo on merkityksellisempää päivästä toiseen -  matkaamme kohti uutta arkea pienen perheemme voimin. 

Istumme isäsi kanssa saunan lämmössä (isovanhempien hoitaessa sinua vauvaa) ja mietimme tulevaa. Vaikka sinä toit odottamattoman yllätyksen mukanasi, olet meille täydellinen juuri tuollaisena. Se tuntuu tavattoman hyvältä todeta näiden ensimmäisten yhteisten viikkojemme jälkeen. Olet hyväntuoksuinen,nauravainen  ja kaikinpuolin niin tuhannen suloinen tapaus. Olet uusi kaunis ihmisen taimen -  meidän aikaansaamamme verso. Haluamme sinulle vain parasta – sitä mitä jokainen vanhempi omallensa kaikista eniten tässä maailmassa haluaa. Toki olemme myös vähän huolissamme uuden elämämme alkutaipaleella, se lienee selvää sanomattakin.

Mietimme jo tulevaa ja sitä, mitä voimme sinulle parhaimmillaan tarjota.

Päätämme hyvin pian että jos luoja suo, tulet pian saamaan sisaruksen rinnallesi. Hengenheimolaisen arkea tukemaan. 


Aikaa kuluu puolisen vuotta ja pieni veljesi ilmoittaa tulostaan. Sinä tissitakiainen lopetat imemisen. Maitoni ei yhtäkkiä enää maistu sinulle. Olet imenyt äitisi rintaa hanakasti kuukausia mutta yhtäkkiä takerrut pulloon.  Siihen pulloon, joka ei sinulle koskaan aikaisemmin kelvannut. Ihan niin kuin tietäisit, että nyt äiti tarvitsee kaiken voimansa pienen veljesi kasvattamiseen. Kuudes aisti ehkä kertoo sinulle sen, että tämä pian syntyvä ihminen tulee olemaan yksi elämäsi suurimmista eheyttäjistä. Tukesi tulevassa. Yksi parhaimmista ystävistäsi. 

Se pikkuveli, joka eräänä kesäisenä yönä viisivuotiaana hiipi viereesi nukkumaan, koska sitä tosi paljon pelotti. Sinä maailman ihanin ja turvallisin isosisko."





Onpas jännittävää. Tämä postaus onkin siis hyvä päättää kuopukseni eiliseen letkautukseen, kun ajelimme Järvenpäästä kotiin mäkistä tietä:

"Tuntuu mahanpohjassa ja pepunpohjassa!"

Ihanaa viikonloppua kaikille! Me lähdetään huomenna taas pikku reissulle ja tällä kertaa meitä matkalaisia on autossa 6. Näistä lisää sitten myöhemmin!


Kesä

Ex tempore-reissu kolmen ipanan kanssa ja 20 vinkkiä sen onnistumiselle

12.54



Viime viikolla päätimme yhtäkkiä yllättäen pakata laukut ja lähteä seuraavana aamuna reissuun. Kesäsuunnitelmiin kuului tänä vuonna Muumimaailma ja päätimmekin suunnata ihan ensimmäisenä kohti aurinkoista Naantalia. Tämä ex tempore-matka oli todella ihana, huoleton sekä onnistunut ja ainoa hankaluus reissulla oli lähinnä majoitusten löytyminen pikaisella aikataululla. Onneksi jokaiselle yölle kuitenkin löytyi oikein viihtyisät nukkumapaikat.

Ajattelinkin jakaa nyt muutaman hyäksikokemamme vinkin matkan varrelta, josko joku siellä ruudun toisella puolella innostuisi heittämään vastaavanlaisen road tripin perheensä kanssa vielä tänä kesänä. 


1. Unohda Bookers. Majoitusta etsiessä on kaikista toimivinta soittaa suoraan leirintä-alueelle/ hotelliin ja tiedustella vapaita huoneita/mökkejä. Tämän me itse totesimme valitettavasti vasta viimeisen majoituspaikan kohdalla.

2. Pidä huoli siitä, että lapsilla on jatkuvasti tarjolla naposteltavaa, vettä ja mehua. Verensokrujen pysyessä tasaisena vältytään myös ylimääräiseltä kiukuttelulta ja raivareilta. Pätee myös aikuisiin. Erityisesti aikuisiin itseasiassa.

3. Pulahda uimaan aina kun mahdollista.

 

4. Pienten lasten kanssa potta on hyvä olla matkassa mukana. Mä itse henk.koht kammoan yleisiä vessoja, sillä melkein aina ne pienet kädet tarraa pöntön istuinosaan tai muuhun ja muutenkin pienissä ahtaissa käymälöissä on hankalaa muksujen kanssa toimia. Sitäpaitsi luonnon helmassa on muutenkin mukavampi pissiä.

5. Älä murehdi turhaan nukkumaanmeoajoista - nyt on kesä! Reissaa lasten vireystilan ehdoilla.

Hän halusi ehdottomasti, että otan nämä kuvat nukkumaanmenon hetkellä.

6. Pakkaa  mukaan desiä, laastareita ja kosteuspyyhkeitä. Mekään emme haavoilta välttyneet tälläkertaa.

7. Syökää piknik-iltapala meren tai järven rannassa. Saatatte bongata vaikka käärmeen, joka on samoissa touhuissa kanssanne. 


 

8. Tarkkailkaa ajomatkalla yhdessä ympäristöä. "Tuolla heppa, tuolla lehmä, tuolla ehkä pöllö ja tossa kauris" .

9. Älä liiaksi stressaa punkeista  (tämä koskee erityisesti itseäni nyt) tai niiden vaarasta. Itse kyllä kielsin heinikkoryntäykset, mutta muuten yritin rentoutua myös tämän asian suhteen. 

10. Minigolf toimii aina

11. Kiellä Youtube (paitsi ehkä tiukan paikan tullen ravintolassa). 

12. Kuuntele ipanoita. Kysy mikä on ollut kivaa ja suunnittele jatko sen pohjalta. 


13. Syökää pehmistä. Se pistää hymyilyttämään - aina.



14. Tunnista omat voimavarasi. Väsynyt vanhempi ei edesauta  kivan kesälomareissun onnistumista. Uupumisen hetkellä mene syömään vaikka aamupala yksin. Se piristää kummasti.


15. Keräilkää matkamuistoja luonnosta. Meidän pihalla on nyt kaksi uutta aarretta kivikokoelmassa -  Reposaaren rannasta. Niitä kaikille ylpeänä esitellään ja niillä on ihan oma tarinansa.

16. Spottaa kivoimmat leikkipuistot (usein lapset tekevät sen aikuisten puolesta) ja pysähtykää niihin hetkeksi. Kiitos Uudenkaupungin Leijonapuisto-vinkistä Nakit ja Mutsi - oli super hiano!


17. Ota mukaan kirjoja (aikuisille ja lapsille) .

18. Itsetäyttyvä retkipatja on ihan mahtava keksintö! Meillä se mahtui jokaiseen majoituspaikkaan, vaikka esimerkiksi hotellissa majoituimme kahden hengen huoneeseen taloudellisista syistä. 


19. Upota myös omat varpaasi hiekkaan, jos vaan mahdollista. Anna lapselle aikaa elää hetkessä ja muista nauttia myös itsekin täysillä. 


20. Jos matkan varrella on pomppulinna, älä ohita sitä.


Tässäpä vielä muutama otos Muumimaailmasta. Lapset nauttivat jälleen, mutta meitä aikuisia jäi vähän harmittamaan väenpaljous. Hahmojen kainaloissa oli kovasti ruuhkaa, mutta onneksi nyt jonkinverran saivat kuitenkin halitella. Erityisen lämpimästi muistelemme Tiuhtia ja Viuhtia, jotka antoivat aikaansa ja juttelivat tytöille kovasti.


Myös Hosulin kanssa käytiin tärkeä keskustelu ..


 Tämän jälkeen Pikku H vielä siivosi Hosulin mökin harjalla ja "putukihvelillä".





Teatteria kävimme katsomassa ruotsinkielisenä. Se ei ipanoita haitannut ja jokainen heistä tuijotti esitystä haltioituneena. Itsekin nautin kovasti!


Naantali on meidän perheelle kaupunkina jo hyvin tuttu, ja se onkin todettu toimivaksi jokakesäiseksi reissukohteeksi. Ensimmäistä kertaa yövyimme Naantalin kylpylässä ja vaikka se haukkasi reissubudjetistamme ison siivun, emme kadu hetkeäkään että tuon valinnan teimme. Lapsille löytyi kaikkea kivaa,  ja keskimmäiselle iski jopa hetkellinen suru kun lähdimme pois.

 Suosittelen lapsiperheille lämpimästi myös Uuttakaupunkia rantabulevardeineen ja lähiseutuineen. Hirmuisesti kaikkea kivaa löytyi matkan varrelta ja mielemme tekisi palata vielä tänä kesänä uudestaankin. Katsotaan nyt.. 


Ja sitten se Reposaari.. hämmentävän kiehtova paikka! Tuulimyllyt, puutalot, yksi Sale, apteekki ja nakkikiska. Suloinen merenrantakylänen siellä jossain. Ihan oma kolkkansa. Ihana! 

Siikaranta Camping siinä vieressä on kyllä oikeasti kokemisen arvoinen lähinnä upeiden maisemiensa vuoksi. Ne tietää, jotka tietää.


  
 Ehkä palaan vielä reissutunnelmiin, mutta nyt on aika lähteä kirjastoon helteisen kesäpäivän viettoon :) 

Downin syndrooma

Kohtaamisia kesäreissulla - niin hyvässä kuin pahassakin

14.46


Ex tempore- kesälomareissulta on nyt palailtu kotiin ja sillä välin olivat ampiaiset vallanneet terassimme. Operaatio pesän tuhoaminen on nyt käynnissä, mutta minä päätin pysytellä visusti sisätiloissa sen aikaa ja kirjoitella hieman. Lapsetkin viettävät ihanaa kesäpäivää mummolan pihalla. 

Seuraavassa postauksessani tulen tarkemmin palaamaan todella onnistuneen road trippimme tunnelmiin, mutta tänään ajattelin kirjoitella asiasta, joka nousi taasen tuon reissumme aikana vahvasti pinnalle. Tämä on aiheena mulle niin tärkeä, etten koe koskaan toitottavani siitä liikaa. Toivon että jokainen lukijani sen ymmärtää.

Kolusimme kuluneen viikon aikana lukuisia Suomen leikkipuistoja sekä paikkoja, jossa oli muita lapsia paljon. Nuo hetket koulivat minua jälleen - niin hyvässä kuin pahassakin.

Piippiksen diagnoosi näkyy sekä hänen ulkonäostään että hänen toiminnastaan julkisilla paikoilla, ja sillä on liian usein ikävät seuraamuksensa. Eilen Sastamalassa tapahtui seuraavaa: leikkipuistossa meidän neiti psyykkasi puoli tuntia itseään, jotta uskaltaisi lähteä kävelemään eräänlaista tasapainorataa. Paikalla oli myös sisarukset ikähaarukassa 7-10 (olen huono arvioimaan lasten ikää). Tyttö ramppasi jatkuvasti tuota tasapainorataa ja joka kerta Piippis antoi tilaa - rauhallisen hetken tullen palasi radan alkuun ja psyykkaaminen jatkui. Jossain vaiheessa meidän neiti uskaltautui radalle niin, että toinen jalka kulki pukilla ja toinen maan pinnalla. Toki se näytti vähän hassulta mutta tässä vaiheessa jo tiesin, mitä tuleman pitää. 

Kuiskuttelu ja kikattelu oli sisarusten tiimoilta jatkunut jo tovin, mutta minä en siihen puuttunut kun huomasin Piippiksen olevan autuaan tietämätön siitä, sillä hänen keskittymisensä tulevaan operaatioon oli huippuluokkaa. Toki mun sydäntä jo tuossa hetkessä raastoi. 

Siinä vaiheessa kun huomasin osoittelun alkavan, nousin nurtsilta ja menin Piippiksen luokse. Neiti sanoi mulle heti, että "mä haluan mennä tohon, mutta en uskalla". "Mennään yhdessä, äiti pitää sua kädestä kiinni". Ja niin me mentiin. Piippis oli onnellinen kun vihdoin uskalsi ja kiherteli tyytyväisenä. Halusin teoin näyttää sisaruksille, että tässä on nyt lapsi joka tarvitsee hieman enemmän aikuisen apua onnistuakseen - mutta hän kyllä onnistuu ja iloitsee.

Vilkaisin kaksikkoa ja supattelu sekä kikattelu jatkui. Sisarusten isä oli onkimassa lähellä, joten pidin suuni kiinni vaikka äkäinen leijonaemo olikin tässä vaiheessa jo vahvasti nostanut päänsä pensaasta! Mulkaisin lapsia vähän pahasti ja tein selväksi, että mä olen tietoinen heidän toiminnastaan. Sain heidät onneksi rysän päältä kiinni niin, että sen huomasivat.

Mua jäi kalvamaan tämä tilanne suuresti. Ei ole Piippiksen siskon, veljen eikä oikeasti edes meidän vanhempienkaan tehtävä valistaa toisten lapsia toimimaan oikein erityislasten tai ylipäätänsä jonkun vamman omaavien ihmisten keskuudessa - ei ainakaan niin usein kuin nyt viimeaikoina olen itse sitä tehnyt!  Tuossa eilisessä tilanteessa W pelasi futista isin kanssa ja sisko leikki beach volley-kentällä eli tilanne oli poikkeuksellinen - Piippis oli yksin puistossa äidin valvoessa n. 10 metrin päässä. Yleensä sisarusten läsnäolo estää näin voimakkaat reaktiot toisissa lapsissa.

Naantalin kylpylä 2018

No mutta se siitä. Haluan jakaa myös yhden aivan upean tilanteen Yyterin hiekkarannalta ja kertoa kaikille, että lapset osaavat kyllä kohdella toisiaan myös reilusti.

Rantsussa on iso leikkipuisto, jonne myös meidän ipanat halusivat. Paikalla oli n 8-9-vuotias tyttö, joka teki kiusaa ihan kaikille. Pikku H sai myös osansa tuosta toiminnasta. Meidän neiti roikkui yksinään tangossa ja tämä kyseinen kiusankappale tuli tönäisemään Pikku H:n pois tangosta ja jäi itse siihen roikkumaan. Purin hammasta hetken, kunnes isompi poika n. 11-13 vuotias huusi tälle kiusaajalle "Se pienempi tyttö oli siinä eka!". Katsoimme H:n kanssa toisiamme hämmästyneinä ja hymyilimme isosti peukkua näyttäen. Kiusanhenki ei kuitenkaan korviaan loksauttanut, jonka jälkeen tuo iso poika huusi uudestaan "Se pieni tyttö oli eka siinä, päästä se takaisin roikkumaan!". Tämän jälkeen poika kysyi meidän neidiltä "Haluuksä mennä tohon roikkumaan?" ja Pikku H vastasi hiljaa että "joo". Tässä vaiheessa iso tyttö väistyi ja meidän neiti sai jatkaa leikkiänsä.

Sydän oikeasti suli ja mua jäi niin paljon harmittamaan, etten kehunut tuota poikaa upeasta käytöksestä! Olimme H:n kanssa vaan niin tuhannen häkeltyneitä ja kolme erisuuntaan säntäävää omaa ipanaa sekoittamassa tuota tunnekuohua! 

Kun tuon kiusaajatytön äiti saapui puistoon, koin hämmentävän fiiliksen. Minä hyvin vahvasti säälin tuota äitiä, koska todennäköisesti hän on autuaan tietämätön siitä miten hänen tyttärensä toimi juuri tuona päivänä - tuossa puistossa.

Eilen sitten tietenkin kotiin päästyämme mietin näitä tilanteita paljon. Mietin, että mitä voisin tehdä saavuttaakseni yhdellä valistuskerralla mahdollisimman ison joukon lapsia? Miten voisin tehdä edes pienen palveluksen jonkun vamman omaaville ihmisille ja availla lasten silmiä enemmän tämän aiheen tiimoilta? Ei lapsi ole paha, lapsi on vaan tietämätön.

Jos olisin rohkeampi puhuja, valtaisin koulujen jumppasalit. Kävisin kertomassa meidän perheestä - Piippiksen vamma kun ei ole ainoa, mitä minun lähipiiristäni löytyy.  Kysyisin lapsilta "Kuuluuko sinun läheistesi joukkoon kehitys-/ liikunta-/ kuulo- tai vaikkapa näkövammaisia ihmisiä?" "Haluaisitko sinä, että sinulle rakasta ihmistä kiusattaisiin vaikkapa leikkipuistossa?" Minä puhuisin erityislasten ja -aikuisten puolesta, mutta on ilmiselvää että näissä sessioissa painotettaisiin ihan kaikenlaista kiusaamista. Ottaisin lapset mukaan keskusteluun. Kannustaisin kysymään ja vastaisin mahdollisimman kattavasti. Näyttäisin ehkä muutaman kuvan meidän perheestä ja kertoisin esimerkkejä siitä, miten paljon Piippiksen kehitysvamma on antanut meille hyviä asioita. Meistä jokainen rakastaa tuota pikkumimmiä sydämensä pohjasta, ja haluamme elämän kohtelevan häntä hellästi.

Sastamala 2018

 En mä tiedä. Olo tuntuu voimattomalta ja tuntuu etten bloginikaan avulla kykene tavoittamaan niitä, jotka eniten tarvitsisivat sitä silmienavailua.. Nyt kuitenkin taas vähän helpotti, kun pääsin näitä ajatuksia availemaan täällä blogissakin. Ja nyt kun olen tämän tehnyt, voin seuraavaksi kertoa meidän reissusta ja jakaa kuvia matkan varrelta. Sitä siis luvassa seuraavaksi.

 Puhutaan lapsillemme toisten ihmisten kunnioittamisesta. Suurin osa niin tekeekin ja siitä iso kiitos kaikille teille asianosaisille. 

Terkuin, Vähän äksy ja joskus vähän väsy leijonaemo -84



Aktiviteetit

Rentoa kesäolemista lasten ehdoilla

15.48

Kulunut viikko meille sen todisti; lapsiperheen ei kannata tehdä liian tarkkaan laadittuja suunnitelmia - riski niiden peruuntumiselle kun on vahvasti olemassa. Kerronpa esimerkin elävästä elämästä.

Viime perjantaina W aloitti aamusta oksentamisen ja tuo pahan olon parituntinen jäi totaaliseksi mysteeriksi. Jo päivällä kundi oli täysin ok ja ruoka maistui hyvin. Illalla pelasi isänsä kanssa fudista täysin normaaliin tapaansa. Näin ollen sitten ajattelimmekin että kyse oli jostain ei-tarttuvasta, kunnes koitti sunnuntai-aamu ja oli minun vuoroni aloittaa totaalityhjentäminen. Sen enempää yksityiskohtiin menemättä voin vaan todeta että vaikka tuokin pahanolonhetki kesti vain muutaman tunnin, oli se rajua. Vastaavaa olen kokenut kerran eläessäni ja silloin aiheuttajana oli Norovirus.

Jouduimme perumaan kuopuksen synttärikemut ja se oli todella kamalaa meille kaikille. Itse olen vatsatautipöpöjen kanssa hyvin tarkka ja siksi en luonnollisesti myöskään halua meidän tartuttavan tuota vihulaista muille. Potilaat meidän perheessä jäi kahteen ja lopullinen syy oireilulle jäi selvittämättä. Itse popsin kahtena edeltävänä iltana 10 valkopippuria per ilta (ihan vaan väistääkseni taudin) mutta mitä todennäköisimmin IBS-ystäväni ei tuosta coctailista innostunut..

Lopulta kuitenkin totesimme, että kemujen peruuntumisesta huolimatta meillä oli tosi kivaa. Pikku H:n synttärit jakaantuivat useammalle päivälle ja tämä tuntui olevan neitokaisellekin tosi ok. Toissapäivänä kävimme tystyn kummisedän kanssa Krapilla pelailemassa ja syömässä. Maanantaina mummi ja pappa uskaltautuivat kahville ja onneksemme uusia sairastapauksia ei ole ilmaantunut. Sunnuntaina naapurin kaverit toivat synttärilahjat ulos, ja hetken aikaa lapset yhdessä siinä leikkivätkin vatsatautivaarasta huolimatta - se oli tosi liikuttavaa jotenkin. Myös täti, eno ja isovanhemmat toivat lahjukset etuovelle.


Ai niin ja mikä parasta, saikkusunnuntaina meidän kaappi oli täynnä herkkuruokia (tuoreita marjoja, salaattitarpeita, sipsejä ja karkkeja) kun lauantaina ovelle tupsahti tilaamani Kauppahalli24-lähetys. Maanantainakaan ei tarvinut ruokakaupoille lähteä. Tämä teki elosta huomattavasti kepeämpää ja saimme perheen kesken juhlia pientä rakasta.


Vaikka nyt viimeistään olemme sen tajunneet ettei liian yksityiskohtaisia reissusuunnitelmiakaan kannata tehdä, on ajatuksenamme kuitenkin lähteä kiertelemään vähän kotosuomea. Tarkkaa aikataulua ei ole. Lähdemme sitten kun se parhaalta tuntuu ja todennäköisesti kiertelemme mahdollisimman hyvän sään perässä. Ehkä nappaamme matkan varrelta muutamaksi päiväksi asuntoauton mukaan tai sitten majoitumme leirintäalueen mökkiin? Katsotaan mitä keksimme! Jotain kivaa satavarmasti. 

Yksi varma määränpää on Naantali ja tänä vuonna Muumimaailmaakaan ei ohiteta.  

On ollut ihanaa huomata, että Piippiksen erityisyyskään ei enää oikeastaan rajoita meidän kesäreissujamme. Neiti kävelee jo hyvinkin nätisti muiden matkassa ja jumeja tulee enää harvakseltaan. Power parkiin uskaltauduimme lähteä ilman rattaita ja se jos mikä oli suuri edistysaskel! Soitin etukäteen huvipuistoon ja varmistin, että paikanpäältä saa lainata jonkinsortin menopelit. Panttia vastaan saimmekin päiväksi käyttöömme samanlaiset kärryt kuin esimerkiksi Puuhamaassa - niissä kulkee näppärästi kantamuksetkin mukana. 

Karkailu on tietenkin edelleen asia, johon meidän jokaisen perheenjäsenen tulee kiinnittää huomiota - ollaan sitten kotipihalla tai reissun päällä. Esikoisneito katoaa halutessaan hyvinkin nopeasti, mutta nykyään onneksi livahtaa muilta piiloon harvakseltaan. Varsinkin veden äärellä vaaditaan yhä erityistä huomiota, mutta siitäkin huolimatta ajattelimme uimarannoille jo uskaltautua. Kelluntapuku ostoslistalla varmuuden vuoksi ja muualla matkatessamme tarralaput lapsille selkään - kera vanhempien puhelinnumeroiden. Näiden varmistusten myötä elo tien päällä kevenee jo kummasti. 


Eipä nämä kotona vietetyt lomapäivätkään hassumpia ole! Tänään isi vei Piippiksen mummolaan, ja muutaman tunnin päästä loputkin ipanoista heilauttivat kättä mennessään sekä tallustivat kaksin korttelin toiseen päähän syömään papan herkkuruokaa. Nyt leikkivät naapurin pihalla ja minä otan hetken itselleni kirjoittelun parissa. Ennen sitä siivosin kodin katosta lattiaan. Nyt on kaikin puolin kiva fiilis jatkaa lauantain viettoa. 

Kesä on tosi ok just näin. Ilman aikatauluja.



4-vuotias

Sinulle pikkuinen

0.18

Sinä.
 Sinä minun pieni rakas. Kaunis ja viisas. Sinä kyseleväinen. Sinä tuntosarvet pystyssä. Sinä siinä vieressä, kokoajan. 

Olet minun sädehtivä timanttini, joka tupsahti elämäämme suunnittelematta ja yllättäen - mikä jackpot! Ilman sinua perheemme olisi vajaavainen. Sinun pehmoiset poskesi ja ne kultaiset kikkurat, joita tulen fiilistelemään hamaan loppuuni asti.

Rakastan sitä tunnetta kun käperryt kainalooni. Joka aamu ja joka ilta.

Sinä taivaanrannanmaalari. Sinä ja sinun mielikuvituksesi. Sen lentoa on huikeaa seurata tässä vieressäsi. Olet taitava ja lahjakas. Maalaat upeita akvarelleja, työstät muovailuvahasta pupun mummille, pellen papalle, ukille dinosauruksen ja lumiukon mummulle. Liimaat hyönteis-tarroja lastenhuoneen metsätapettiin - koska hyönteiset kuuluvat metsään. Laulat nuotilleen kuin enkeli.

 Olet maailman suloisin nelivuotias.

Sinä ajat suuri kypärä päässäsi ilman apupyöriä. Tuot kukkia äidille kotiin - jokapäivä. Loukkaanut syvästi kun osa niistä kukista haisee veljesi mielestä pissalle. Kastelet kesäkurpitsat ja herneet. Ne, jotka yhdessä kylvimme.  Hoidat nukkevauvaa. Teet keittoa omenanraakileista. Pidät huolen siitä, että sisko ja veli saa kaupasta aina  yhtä paljon kuin sinäkin. Keksit, mehut, tarrat.

Haaveilet omasta kissasta. Äiti olisi valmis sen sinulle hankkimaan, mutta isi ei ihan vielä ole ajatukselle kypsä.

Sinä teet kaikkesi, että oppisit lukemaan. Että saisit oman puhelimesi. Aikasi tulee kyllä vielä. Puhut osaavasti siansaksaa. Laulat "Let it go:n" ihan millä tahansa (keksimälläsi) kielellä.

Sinä taitava ja rohkea. 

Sinä haluat jo eskariin - koska sisko ja velikin jo siellä on.  Älä nyt ihan vielä. Sinä olet mún vauvani kuitenkin..

Rakastat Antti Tuiskua. Tanssit ihanasti - kepeästi. Nautit siitä kun saat äitisi ja Piippiksen kanssa jorailla käsikädessä olohuoneen lattialla. Vaatteesi vaihtuvat lukuisia kertoja päivässä.

Otat siskoa kädestä aina tiukan paikan tullen, siivoat mun kanssani - myös juhannus-saunan. Olet suuri apu arjessa. Sinä ja sun "putukihveli". Sinä mokomakin semi pohojalaanen.

"Olen sinun jakas! “, sanot iltaisin. No totta vie olet! Tosi tosi rakas. 

Tänään sinulla on syntymäpäivä ja tästä päivästä tulee kiva - sen olet ansainnut! Olet toivonut nukkevauvaa, ihanaa vaatetta, huulikiiltoa ja askartelutarvikkeita. Katsotaan, mitä paketeista paljastuu.

Sä olet ja tulet aina olemaan meille se  maailman tärkein Heili. Mulle, isille, veljellesi ja siskollesi. Olet niiiin tuhannen rakas synttärisankari.




Sinisilmäinen ja kultahapsinen.

Paljon onnea kulta!


Suosituimmat

Facebook