Pohjoisen kahdeksan vuodenaikaa. 

Syksyn ruska lukuisissa lämpimän sävyissä. Tarpominen tunturiin kaikkea sitä kauneutta katsomaan. Toivottamaan terveiset lähteville siipiveikoille. Tatit ja puolukat. Risottoa sekä hapanta puolukka-kinuskipiirakkaa. Herkuttelun aikaa!

Saapuva kaamos lukuisissa sävyissään. Taivas on kaunis. Aina. Ennen luulimme, että kaamos tuo mukanaan alati jatkuvan pimeyden. Niin ei ole. Päivän valoisin aika näkyy allaolevassa.

Pohjoisen joulun aika. Hiljalleen satelevat suuret hiutaleet - suloisen helinän voi melkeinpä korvissa kuulla. Tunnelmaa tuvat pullollaan. Kuuset muovista, jos ei Ivalosta jakseta hakea.

Reposet taivaalla. Vihreät ja vaaleanpunaiset. Tanssivat kyläläisille. Muistuttavat siitä ainutlaatuisuudesta, jota täällä saamme kokea. Makuuhuoneen ikkunasta loimuavat, ja niiden taianomaiseen performanssiin saamme nukahtaa.

Hiljainen kylänraitti. Paukkupakkanen. Viltin alla lämmin. Villasukat jalassa. 

Kaikki hyvin.

Vuosi vaihtuu. Osa kyläläisistä kokoontuu. Nuorgamissa kauppiaiden tulitukset, ja tunnin päästä Tenon toisella puolella Norjan paukut. Kaksi vuodenvaihdetta. 

Arki alkaa. 

Kaamos päättyy ja keväthanget imaisevat hiihtäjät laduille. Skaidijärven kodalla on ruuhkaa. Turistit sekä paikalliset nautiskelevat pohjoisen luonnosta. Aurinko porottaa. Tunturissa on lämmin.. siis jos ei tuule. Aika usein niin tekee.

Valo lisääntyy vauhdilla ja pian jo alkaakin yötön yö.

Etelässä kesä sekä helteet tekevät tuloaan, mutta Nuorgamissa Tenon jäiden lähtö tuo mukanaan kylmät tuuloset. Yöpakkaset puhaltavat. Kesää saa vielä odotella. Lapset pukeutuvat toppatakkeihin.

Koulujen päätyttyä hillankukat puhkeavat kukoistukseensa. Lokit kirkuvat Tenolla ja merikotkat liitelevät kotitunturin yllä. Ensimmäiset lämpimät kelit saapuvat hiljalleen. Ja sitten tulee taas kylmä.

Hurahtaa tovi. Saapuvat sääsket. Piippistä siteeratakseni:

Heinäkuun helteet. Lapin kaunein kesä.  Veneenlaskupaikalla pulikoidaan. Pulmankin ranta täyttyy norjalaisista ja suomalaisista (ja joskus poroistakin). Pohjoisen väki nauttii. 

Kesä kestää elokuun loppuun.  Silloin jo ensimmäiset revontuletkin taivaalla syttyvät. Lyhyt mutta ihana kesä on tullut päätökseensä. 

Rakas pohjoinen. 

Ikävä jää.

Tämä julkaisu on osa luopumista sekä surutyötä, jota tällä hetkellä teen kaiken pakkaamisen sekä muuttotohinan lomassa. Palailen myöhemmin yksityiskohtaisemmin tuntemuksiimme. 

H on ottanut tämän postauksen kuvat, kun on päivittäin kiivennyt tunturiin koiran kanssa. Kahden vuoden projekti (kurkkaa reel H:n instasta). Meidän ihana suloinen pohjoisen koti kaikkina vuodenaikoina. Tänään se näyttää tältä:

Pian uusi perhe muuttaa tuohon punaiseen torppaan, ja me jäämme osaksi sen huikeata historiaa. Siitä koen kiitollisuutta.

Nyt kostuivat silmät. Aika palata muuttopuuhasteluiden pariin. 

Viikon päästä lähdemme.