Sain kaipaamani vastauksen kysymykseeni tarpeellisista vitamiineista sekä ravintolisistä. Näin alkuun jaan tuon vastauksen(hieman tiivistettynä) nyt täälläkin lukijan pyynnöstä. Eli:

"Asia ei ole yksiselitteinen kun nämäkin ihanat ovat kaikki yksilöitä. Kalaöljy voisi olla listalla seuraavana, sellanen missä on DHAta ja EPAa. Niitä on paljona lapsen makuunkin sopivia. Täällä moni käyttää jotain eyeq(?) muistinkohan oikein. Muistelen että on ihan hyvä tuote. Meillä on krilliöljyä missä tykkään astaksantiinista jota siinä on luonnostaan ja se on voimakas antioksidantti. Siinä on ongelmana nyt maku koska kapselin joutuu puhkasemaan jotta sen saa lapselle. Yksi hyvä nestemäinen on esim ESkimo kids. 
Lisäksi antaisin probiootteja eli joku sellanen maitohappobakteerivalmiste missä on runsaasti niitä bakteereita ja useampaa eri kantaa. Luontaistuotekapasta saa myös lapsille sopivia. Suoliston terveys vaikuttaa tutkitusti koko terveyteen, jopa tunteisiin ja aivoihin - josta tutkimuksia putkahtelee koko ajan uusia. Jos imeytyminen ja sulatus ei toimi, on se ja sama mitä vitamiineja syötetäänkään.
Tietysti lisäksi downeilla usein on anemiaa sekä usein puutetta b-vitamiineista, a-vitamiinista, sinkistä ja seleenistä. Lisäksi magnesiumin puute liittyy usein neurologisiin juttuihin. Erityisesti b12 ja foolihappo on tärkeitä hermoston kehitykselle.  
Ruoansulatukseen ja suoliston toimintaan voi kokeilla luonnollisesti neitsytkookosöljyä. Se auttaa aivojen energiasaantiinkin esim alzheimerpotilailla. 

Antioksidantteja downit tarvitsevat runsaasti joten esim suomalainen mustikkareuhe tai tyrni puuron sekaan on hyvä lisä "

Huomenna meidän perheellä on rahapäivä ja suuntana heti kun isäntä tulee töistä onkin sitten uudenvuoden herkkuostosten lisäksi lähiapteekki. Näihin ravintolisiin kun saa jos saakin uppoamaan jokusen pennosen, mutta se varmasti tässätapauksessa kannattaa. 

Piippis ja minä ollaan nyt parin päivän ajan oltu vähän flunssaisia ja sekös sai neitokaisella aikaan jo tutuksi tulleen ilmiön eli hammasta pukkaa niihin (onneksi) viimeisiin vapaisiin rakoihin suussa. Viimeyö oli tosi tuskanen ja vähänväliä neiti heräili itkeskelemään ja sormea pureskelemaan. Nyt annoin ennen nukkumaanmenoa Buranaa ja toivotaan, että tuosta olisi vähän edes apua. Meidän "nukahtamisrituaalit" ovat lähteneet nyt vähän lapasesta muutenkin ja illat tässä talossa onkin aikamoista huutelua. PikkuW ei suostu enää nukahtamaan pullolle ja pomppii pystyyn kokoajan sängyssään huudellen:"Äätii,ääätii!" Pirpanan nukahtaminen on nyt myös viimeaikoina ollut vähän hankalaa ja näinollen meillä kummallakin vanhemmalla on iltaisin kädet täynnä töitä ennenkun rauha laskeutuu taloon. Tai no, laskeutuu jos laskeutuu. Myös öisin nimittäin aika-ajoin kukutaan. PikkuW lähinnä. Pätkittäiset yöt vaativat veronsa ja on päiviä, jolloin ollaan kaikki täällä ihan silmät ristissä. Asialle on siis vuodenvaihteen jälkeen tehtävä jotain. Yhden kanssa unikoulu on aika pala kakkua, mutta kahden kanssa jo huomattavasti hankalampaa. Entäs sitten kun se kolmas putkahtaa maailmaan?! 

Hänestä puheenollen. Tai no, en mä vielä paljastakkaan. Tekis kauhiasti mieli mutta ehkä me nyt annetaan asian vielä hautua. Varsinkin kun tuo sukupuoliasia ei todellakaan ole vielä varma juttu. Mieleni tekisi vaan vähän ruotia teemaa siitä huolimatta. 

No, odottelen vielä hetken.

Niin se vaan taas vuosi vierähti. Kiirettä on pitänyt ja yksi lupaus (monen muun ohella) jäi lunastamatta. Minä kun olen nimittäin taasen raskaana, vaikka se ei tämänvuoden suunnitelmiin kuulunutkaan. Jokatapauksessa olen sitä mieltä nyt, että se lupaus oli muutenkin ihan tyhmä ja turha sillä ollaan mielettömän onnellisia tästä vauvauutisesta! Jo nyt tuntuu, että meidän perheessä on vahvasti viisi jäsentä (+tietysti tuo yksi karvainen otus) ja niin pitää ollakkin.

Pirpana ihanainen on kuluneen vuoden aikana ottanut super spurtin motorisessa kehityksessään kaiken muun kehityksen ohella, ja niin se vaan sitten otti ja lähti kävelemään pikkuveljen vanavedessä. Viittoma- sekä sanavarasto on kasvanut hirvittävästi ja nyt ihan viimepäivien aikana jopa laulaminen on astunut kuvioihin meidän riemuksemme. "Paa pa pa paappa paa paa pa paa pa, maa ma ma maamma maa maa ma maamma.. " ja sitä rataa...

PikkuW:n persoona on tullut kunnolla esille, ja aivan hulvattoman valloittava pikkuveli hänestä on putkahtanutkin. Samanlainen halinalle ja huumorityyppi kun siskonsa.  Täydellinen pikkupoika.

Vaikka välillä ollaankin väsyneitä, ollaan myös erityisen etuoikeutettuja siitä syystä, että saadaan elää tätä meidän arkea juurikin tällä kokoonpanolla ja tässä hetkessä. Nuo kaksi ipanaa ovat mun onneni ja suurimmat saavutukseni. Elämäni suuret ja pienet ihmeet. 

Tämä vuosi on ollut ikimuistoinen ja rakas.

Tuleva vuosi jännittää, mutta luottavaisin mielin sen matkaan lähdemme.

Mahtavaa uutta vuotta kaikille lukijoille ja kiitos, että olette pysyneet meidän matkassa mukana! 

<3