Piippis ja W
13.49
Näin sopuisasti leikkivät yhdessä taaperokärryllä ja kivaa on. Tila meinaa vaan loppua kesken ;) Äitiliinin ihanaiset.
Sitten onkin luvassa vähän tylsempää tekstiä.
Nyt uinuvat päiväunosiaan nuo pienet ja mielelläni myös minä niin tekisin. Harmituksekseni naapurin uusi koira räksyttää jälleen niin kovaa, että nukkuminen ei vaan onnistu. Laitoin liesituulettimen tohottamaan kakkoselle ja se mahdollistaa edes noille pienille levollisen päiväunen. Piippis on nyt muutamaan otteeseen herännyt unen keskeltä kauhuissaan itkemään kun koira on alkanut haukkumaan. Tyttö kun on vähän haukkuherkkä ollut nyt viimeaikoina.
Tilanne on tosi hankala. En millään tahtoisi antaa itsestäni kärttyistä kuvaa menemällä ilmoittamaan asiasta. Toisaalta taas mietin, että mahtavatkohan itsekkään olla tietoisia siitä, että heidän koiransa kärsii suht massiivisesta eroahdistuksesta. Tavallaanhan siinä voisi tehdä palveluksen heillekkin (ja koiralle ennenkaikkea) kun asiasta mainitsisi. Tosi vaikeita juttuja nämä tällaiset :/ Kokemuksesta tiedän, että elo räksyttävän koiran kanssa on tosi haastavaa. Taiga-tyttö ei meidän (ja naapureiden) onneksi osaa haukkua ollenkaan, mutta Lyyli-koira osaa ja tästä syystä hän asusteleekin mummin sekä papan luona omakotitalossa.
Viimeaikoina olen yrittänyt nukkua lasten kanssa samaan aikaan päiväunet, sillä oon huomannut että se saa mut niin paljon paremmin jaksamaan tätä arjen hulinaa. Siivous ja ruoanlaitto on saanut jäädä ja ne hommat hoidetaan sitten kun isäntä on tullut töistä kotiin. Tilanne muuttuu varmasti vuosien myötä, mutta nyt annan itselleni luvan moiseen laiskotteluun. Kun on vaan pakko.
Nyt on ollut vähän (syksyistä) matalapainetta äiteen päänupissa muutenkin kun arjen pienet (välillä kuitenkin aika suureltakin tuntuvat) huolenaiheet painavat mieltä. Äitiysloman päättyessä siirryin hoitovapaalle ja kaikki samassa tilanteessa olevat mammat tietää, että silloin ei paljon ylimääräiseen tuhlailuun ole varaa.
On siis selvää, että työasiat ovat alkaneet painamaan mieltä ja lasten päivähoitoasiat alkaa olla kokoajan vaan enemmän ajankohtaisempia juttuja, halusin tai en. On monta syytä, miksi mielelläni pitäisin tyypit vielä mun hoidossa kotona mutta totta on myös se, että muiden lasten seura tekisi varmasti hyvää sisarusten kehitykselle ja oppimiselle. Mulla on vaan jotenkin niin voimakkaasti se olo, että alle 3-vuotiaan paikka ei välttämättä ole isossa pk-ryhmässä. Ja HUOM, tämä on vaan mun oma mielipiteeni joka perustuu siihen kokemukseen sekä tuntemukseen, jonka olen itse saanut työskennellessäni vuoden päiväkodissa. Tämä on sellainen aihe joka satavarppina jakaa mielipiteitä ja niin saa mun puolesta ollakkin.
Huonoina hetkinä tuntuu, että olen ihan jumissa nyt näiden ajatusteni kanssa, mutta onnekseni mulla on nuo tyypit ja silloin kun ovat hereillä, ei sitä juurikaan ehdi ylimääräisiä murehtia.
No, murheet kuuluu elämään ja olenhan mä aika kauan tässä saanut jo olla ja elellä vauvahuumassani, vailla huolen häivää.
Ja se huuma saa nyt vielä jatkua ainakin vuoden loppuun asti :)
Ja hei, perjantaina me päästään taas ratsastamaan!
14 kommenttia
Rakentavaan sävyyn kun käyt keskustelemassa haukkumishäiriöstä, fiksut ihmiset varmaan tekee asialle jotain.
VastaaPoistaTylsä toi haukkuhomma, meillä kans naapurissa kiljuu koira, ei onneksi haittaa lapsia, mutta itseä välillä keljuttaa. Joku kerta varmaan käyn asiasta infoamassa...
VastaaPoistaJa samaa mieltä tuosta päiväkoti-asiasta. Moni puolustelee lapsensa päivähoitoa sillä, että lapsi on niin vilkas ja vaativa ja nauttii hoitopaikan kavereista yms, mutta todellisuudessa juuri sellainen lapsi vasta rauhallista ympäristöä kaipaisikin ja kaveritoimintaa on muuallakin kuin päiväkodeissa. Huh sentään.
Mä myös kannustan juttelemaan tuosta koiran haukkumisesta. Fiksun koiranomistajan luulisi haluavan tietää tuollaisesta eroahdistuksesta, jotta asialle voisi jotain tehdä. :)
VastaaPoistaIhanat kaksi. Ja Piippis kävelee jo niin nopeasti, ettei uskoisi kyseessä olevan uusi äskettäin opittu taito! Oikein mukavaa ja eteenpäin auttavaa ratsastusta!
VastaaPoistaKannattaa sanoo tosta koira hommasta, ehdottomasti. Mun kaverin koira haukku päivät heidän tietämättään ja vasta 10 kuukauden päästä tuli naapuri varovasti kertomaan... siinä sitten yrität kytkee sitä pois :/
VastaaPoistaNähtiin tänään ohimennen :)
VastaaPoistaJaahas :D Missä me nähtiin? Moikattiinko? :)
PoistaJee! Sain kasvot NaamaTutulle! :)
PoistaKaupan ovilla ja moikattiin, mut kuten nimimerkki kertoo, naama on tuttu, mutta ei kyllä muutoin tunneta :)
VastaaPoista:) Jossain hyllyjen välissä haahuillessa olisin tullut kyllä paremmin moikkaamaan ja lapsiasi ihastelemaan, mutta tää moikkaus tuli niin yllärinä.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin :) Enskerralla sitten! Nyt mäkin tiedän kuka olet :D Niin notta hei vaan vielä, pitkästä aikaa!
PoistaHei vaan hei ja tosiaankin pitkästä aikaa, kymmenen vuoden takaa tai jotain!
PoistaAi kauhia, niinkö kauan lukiovuosista jo on aikaa ?! :) No, sinä et ole päivääkään vanhentunut. Oli helppo tunnistaa :)
PoistaSama naama kesät talvet :D Mutta samoin, ihan samalta näytit sinäkin kuin silloin, hiusten väri ehkä eri, mutta sen vaihtumisen on täältä blogistakin voinut havaita :)
VastaaPoista