Luvassa hieman toisenlainen päivitys. Koti kiiltää puhtaana ja erityisen onnelliseksi mut tekee tuo uusi ruokapöytä, jonka kasaamisessa mummi sekä pappa kävi tänään minuu auttamassa. Sen lisäksi mummin taikakätöset siivosivat taas hetkessä meidän kodin putipuhtaaksi ja pappa leikkasi nurmikon takapihalta siistiksi. Voinkin vaan ja ainoastaan nyt todeta, että tässä elämäntilanteessa moinen avunanto on todella arvokasta. Sain rauhassa kylvettää ipanat ja keskittyä iltapuuhasteluihin. Tällähetkellä kun tämä meidän tilanne on ihan rehellisesti se, että mun ja H:n puhti ei  vaan riitä jokapäiväiseen kodin perusteelliseen puhtaanapitoon ja siistimiseen.  Huomaan ahdistuvani sotkusta ja tästä syystä siivous on mulle nyt pienoinen stressin paikka kun koen, että se on vaan suoritettava jotta mulla pysyy järki päässä. Siispä jokapäivä siivotaan kuitenkin, mutta omien voimien mukaan.

Varmaan aika tyypillinen fiilis kahden pienen lapsen äidille tämäkin.

Olen alkanut haaveilemaan vähän isommasta kodista, vaikka tätä nykyistä syvästi rakastankin. Ongelma tämänhetkisessä tilanteessa on se, että meillä ei ole tarpeeksi tilaa vaatteille ja tavaroille. Toki yksi ylimääräinen huonekkin olisi suuri helpotus arkeen. Olisipas mahtavaa joskus lukea sängyssä ennen nukkumaanmenoa ;) Kahteen kuluneeseen vuoteen sellaisia iltoja ei ole juurikaan mahtunut syystä että meitä on ollut kolme uinujaa, joista pienin on nukahtanut huomattavasti aikaisemmin kun me. 

Ehkä jonain päivänä. Siltikin, jos joskus saan sen omakotitalon taajaman ulkopuolelta, voin kertoa että täältä Tanharista ei ole ihan helppo lähteä pois. Jos täältä vapautuisi sopiva, isompi asunto, voisin mahdollisesti haudata haaveeni maaseutu-asumisesta ja jatkaa eloa vuoden 2012 viihtyisimmässä kaupunginosassa. Järvenpään Kyrölässä.

Haaveilu ja unelmointi on ihan mahtavaa ja mä olen aina ollut tosi hyvä siinä. 

Ja ainiin, 400 000 täyttyi viikonlopun aikana. Tuntuupa kivalta sekin!

Kauniita unia!