Treffasimme eilen Keski-Uudenmaan bloggaajien kanssa tuoreelta puulta tuoksuvassa, uutukaisessa ja tunnelmallisessa Krapin pajassa.

Tuusulanjärven hyvin vahva kulttuurihistoria oli aistittavissa heti kun tilaan astui ovesta sisälle. Paikallisten taiteilijoiden maalaamat uniikit pöydät saivat huomion herpaantumaan parvelta kantautuvilta kutsuhuudoilta - muu jengi oli kavunnut sinne meitä mattimyöhäisiä odottelemaan. Kuukausittain vaihtuvat taideteokset seinillä kiinnittivät myös katseen välittömästi ylös kiivetessäni.

Tarjoiltu panna cotta oli paikanpäällä työstetty ja lähiseudun tuottajia suosittiin tarjoiluissa muutenkin. Tähän ihastuimme H:n kanssa jo muutama kuukausi sitten, kun yövyimme tunnelmallisessa Krapi hotellissa pajan vieressä.

Kattolamputkin olivat keravalaisen Anu Ek-designin tuotantoa - todella näyttävät! Tunnustan, tällaisesta valaisimesta ryhdyin haaveilemaan itsekin, ja mullapa taitaa olla sille jo täydellinen paikkakin suunniteltuna.

Eilisestä tapaamisesta jäi kaikinpuolin kiva fiilis ja odotankin, että päästään Kublo-jengin kanssa tapaamaan pian uudestaan. Innostuin tästä uudesta yhteisöstä ihan eri tavalla, kun sain blogitovereille kasvot.

Näissä tunnelmissa on kiva jatkaa kohti saapuvaa viikonloppua!

Kemuihin mamman vaatetti mm. House of Brandon sekä KN collection. Itseasiassa, tämä asu on ollut mun koko kesän kestosuosikki. Niin mukava, ja sopivan lämminkin tuo paita on tässä Suomen kesäsäässä ;) 

Mä olen rehellisesti aivan liian herkkä sekä ylisuojeleva äiti, ollut äitiyden alkutaipaleelta asti. Uskallan jopa väittää, että Piippiksen erityisyys teki musta myös erityisen suojelevaisen leijonaemon. Näin se on. Heti diagnoosiepäilyn kuultuamme, syttyi se fiilis pientä vastasyntynyttä kohtaan. "Älä sinä pelkää, pidän susta kyllä huolen".  Niin luottavaisesti tuo pieni "kummajainen" (kaikella rakkaudella) otti heti kontaktia minuun, äitiinsä, että tuo tunne oli varmasti maailman luonnollisin ja tarkoitettu. Pienestä shokista huolimatta. 

Nyt kun lapset kasvavat, meno muuttuu kokoajan hurjemmaksi. Äitinä mun on vaan ollut pakko yrittää skarpata! Lapsen kun pitää joskus saada uskaltaa koetella vähän rajojaan. Luottaa omaan harkintakykyynsä. Vaikka saattaa sattua ja usein sattuukin, niin siinähän sitä oppii. Niinhän itsekkin aikanaan opin. H:stä nyt puhumattakaan. Hän se vasta on ollut tapaturma-altis pikkupojasta saakka, mutta hienostihan se tuossa vielä porskuttaa kaikista osumistaan huolimatta.

Ja hei!  H on kirjoittanut Snipe Drive:n toiselle albumille biisin kyseisestä aiheesta. Tästä voit käydä kuuntelemassa. Allekirjoittanut saattaa jopa laulella vähän taustoja tuossa biisissä.

Mutta niin, meidän vanhempien tehtävä on näissä kasvun sekä oppimisen hetkissä yrittää minimoida mahdollisten tapaturmien vakavuus. Onneksi meillä on tuo Fatboy, joka on toiminut mahtavana apurina näissä suojeluhommissa alusta asti. Uskollinen läski poika, josta ei luovuta varmaan koskaan.

Jännitys aiheuttaa vähän narinaa esikoisen purukalustossa. Pahoittelen. Se saattaa olla pahankuuloista, jos siihen ei ole vielä tottunut :D

Kiva viikonloppu takana. Palailen seuraavassa postauksessa niihin tunnelmiin tarkemmin.

Löysin nettikirpparilta kolmellakympillä vierekkäinistuttavat rattaat ja nyt päästiin niitä kunnolla testaamaan. Oikein ovat hintansa väärti ja kiva kun muruset saa istua vierekkäin eikä toisen tarvitse olla piilossa siellä kerrosrattaiden alaosassa. Britaxeihin laitetaan kesällä sitten vauvan kaukalo.

Ihanaa on ollut täällä Keravalla. Ollaan maisteltu hieman tulevaa ja se maistuu tosi hyvältä. Lapset viihtyy kun on enemmän pinta-alaa ja kaikki on niin paljon helpompaa jotenkin. Kylpyhommiin on kunnolla tilaa ja sauna bonusta. Kumpikin kersa kun nykyään tykkää kivuta äidin ja isin kanssa saunan lauteille. 

Hirveen kiva juttu on myös se, että mummi sekä pappa on tosi lähellä. Nyt kun H on ollut iltavuoroviikolla niin tuntuu turvalliselta kun on apua saatavilla jos niikseen tulee.

H:sta puheenollen. Nyt sitä saa kaupoista! Snipe Driven Headfirst albumia nimittäin! :) Jokaikinen ostaja ansaitsee ison kiitoksen auttamalla näitä nuoria taiteilijoita.

:)

Näihin tunnelmiin, kivaa viikonloppua jengi!

Olipahan ralli ja tulipahan tehtyä! Melkein kolmen viikon "piipahdus" Keravalla mummin luona on tullut päätökseensä ja tänään palattiin kotiin lasten kanssa. Pappa kotiutui myös onneksemme sekä iloksemme tänään sairaalasta ja jätimme isovanhemmat rauhassa kotiinsa toipumaan viimeviikkojen tapahtumista. 

Perheen voima on jälleen todistettu, sillä toinen toistaan olemme tukeneet tämän pelottavan, mutta kasvattavan tapahtuman aikana. Haluan myös kiittää omia ystäviäni, sukulaisia ja tuttavia suunnattoman liikuttavasta ja voimaannuttavasta myötäelämisestä. Kiitos myös blogin lukijoille tuesta. Se todella lämmittää edelleen sydäntä.

Onnellisinta on nyt se, että saatiin pappa takaisin. Jossainvaiheessa sekin "itsestäänselvyys" muuttui epävarmuuden sekä voimattomuuden tunteeksi. Nyt suuntaan katseen ylöspäin ja kuiskaan kiitos. Olemme kaikki elossa taas.

Tästä alkaakin sitten pikkuhiljaa arki jälleen astumaan kuvioihin ja se tuntuu hyvältä. Iloinen yllätys odotti postilaatikossa kotiinpalaavia nimittäin äitiyspakkaus oli saapunut lähipostiin. Senpä sitten heti haimme ja kovasti tuo ihmeellinen laatikko jaksoi kiinnostaa myös tulevaa siskoa ja velipoikaa..

Minä itse innostuin laatikon sisällöstä kovasti! Vaikkakin vaatteiden värit ehkä oli aika "poikamaisia" niin kuosit vaatteissa oli oikein nättejä. Sitäpaitsi kyllä meidän pikkuneidin kehtaa ruskeisiin potkareihin pukea helposti ;) Onhan Pikku-W:kin joutunut usein vaaleanpunaisessa bodyssa julkisesti näyttäytymään.

Turkoosi vanupuku oli ihana. Ja makuupussi. Ja haalaristakin tykkäsin paljon.

Nyt kun vaan saatais vähän enemmän kaappeja käyttöömme niin mahtuisi nuo vauvanvaatteetkin jonnekkin. Asunto siis edelleen myymättä. Uusi talo siellä jo kovasti odottelee asukkaitaan saapuvaksi. Jännä nähdä, koska saadaan tilata muuttoauto Tanhariin. Toivottavasti ennen kesäkuuta kuitenkin.

Sitten pieni mainospläjäys loppuun. Täältä voipi käydä kuuntelemassa Piippiksen ja Pikku W:n isin bändin 4.4 ilmestyvää albumia ilmaiseksi. Myös tuo allaoleva Circulation of blood-kipale löytyy sieltä. Voi olla, että se vähän yllättääkin..  :) Kommenttia levystä saa toki laittaa, niinkun nyt kaikesta muustakin tietysti. 

Minäpäs painun pehkuihin nyt. Väsyttää ihan mahdottomasti. Oma vointi on ollut fyysisesti vähän kurja muutaman päivän ajan. Henkeä ahdistaapi kun vauva alkaa jo painamaan sisuskaluja. 

Tässäpä vielä kuva eiliseltä. Mainos sekin tavallaan ;)

Huomenna meidän koti täyttyy muukalaisista (kuulemma ovat ihan kelpo kansalaisia kuitenkin). Snipe Drive kuvaa uutta videota Tanharin kylällä ja loppuillasta sitten muissa maisemissa. Meidän kotona on  henkilökunnan yleiset ruokailutilat sekä WC. Lapset menee sitten illansuussa mummolaan hoitoon ja ihan vaan siitä syystä, että äiteekin tahtoo päästä osaksi tätä musavideota :D

Tällähetkellä H valmistaa Chili con Carnea keittiössä sekä soijarouheella, että jauhelihalla höystettynä ja sitä muuten pitää tehdä aika paljon, sillä syöjiä on monta. Mä pilkoin leivänpäälliset, siivosin ja stressasin. 

Kivaa, että viikonloppu poikkeaa vähän normaalista. Se piristää meitä kaikkia aina sillointällöin. Mukavaa on myös se, että Snipe Drive-rintamalla alkaa taas tapahtumaan paljon jänniä juttuja. 

Tässä viimeisin musavideo ja siitä muuten on vierähtänyt jo jokunen tovi.. 

Ihanaa huomata, että kun kirjoitteluun tulee muutaman päivän tauko, täällä blogissa kysellään jo perään ;) Viikonloppu oli vaan niin täynnä hulinaa, etten saanut aikaiseksi kirjoitella. Iltaisin väsymys vei voiton kaikesta muusta. Käytiin lasten kanssa kyläilemässä kavereiden luona Viikissä ja sieltä haettiin PikkuW:lle isojen poikien turvaistuin autoon. Ihan hassun näköistä kun takapenkillä istuu nyt kaksi isoa pientä. Kiitos neito L hienosta istuimesta! 

Kaukalon laitoin nyt myyntiin FB kirpparille, haikein mielin. Ja sisarusrattaat myös. Ja sitterin. Ja sohvan. Ja niin edelleen. Pää on täynnä uusia sisustusideoita ja sehän tarkoittaa sitä, että niille ideoille on tehtävä tilaa. Se, että myyn nyt tuota lastentarviketta, arveluttaa mua vähän edelleen. Vaikka mä en todella nyt jaksa edes ajatella raskautta ja kolmatta synnytystapahtumaa, tiedostan hyvin silti sen, että lapsiasioissa ei koskaan pidä sanoa : Ei koskaan. Onhan tässä vielä 10 vuotta ihan hyvää peliaikaa jäljellä. No, saahan sitä tavaraa sitten taas haalia jos niikseen tulee. Meillä ei ole tilaa kaikkea säilytellä.

PikkuW on ollut vähän mökömökö aika-ajoin parin päivän ajan, sillä yläetuhammas on tehnyt tuloaan. Viimeyönä se hammas onneksi puski tiensä läpi ikenestä ja nyt on ollut huomattavasti onnellisempi päivä. Pirpana on ihmetellyt vieressä, että miksi se itkee kun normaalisti ei juurikaan sitä tee.

Pirpana sai paljon kehuja fysioterapiassa tänään kun on oppinut tuon ylösponnistamisen niin hienosti. Kovasti sai taas olla ylpeä mutsi ja onnellinen omastaan. 

Piippis ratkaisi muuten eilen Brio palikkatehtävän tyylilleen uskollisesti. Tässä se tulee.