Juurikin niinkun uhkasin, lähdin kuin lähdinkin perjantaina H:n mukaan Turkuun keikalle. Reissu sujui kivasti muuten, mutta autossa istuminen tuntui jo kohtalaisen rankalta tällä pötsillä. Jostain syystä automatkailu saa aikaiseksi normaalia tiheämpiä supistusvälejä ja kokoajan sai pysähdellä pissille. No, selvittiin kuitenkin ihan kiitettävin arvosanoin Turkuun ja takaisin.

Hotelliyö oli erittäin ok ja odottamani aamupala odottamisen arvoinen. Voin ihan pahoin paluumatkan kun tuli syötyä ehkä vähän liikaakin. Heh.

Yllättävän hyvin jaksoin riekkua ulkona ison masuni kanssa ja nukkumaan mentiin joskus kahden jälkeen.  Joku ehkä lienee sitä mieltä, ettei raskaana olevan paikka ole baarissa mutta hyvä keikka suotakoon meille ihan jokaiselle paikasta riippumatta.

Sunnuntaina sitten juhlistettiin uusimman serkkutytön ristiäisiä ja kemuissa oli todella kiva tunnelma. Lapset osasivat käyttäytyä ja sää helli. Pieni prinsessa sai erittäin kauniin nimenkin vielä kaiken lisäksi <3

Illalla kotona otettiin sitten vaan iisisti ja nukahdettiin kiltisti omiin sänkyihin ilman turhia kitinöitä.

Maanantaista tähän päivään asti ollaan oltu mummolassa "hoidossa" taasen. Sitä alkaa mamma nimittäin olla jo niin totaalisen rapakunnossa, että vaakatasossa vaan makoilisin. Istuessanikin tuntuu, että vauva punkee tiensä vaikka väkisin ulos kyljistä. Tiistain synnytystapa-arviossa kysyinkin jo lekurilta, että voiko vauva olla ahdingossa kohdussa jos tila loppuu kesken mutta lekuri sanoi ettei sellaisista kannata huolehtia. Mun olo kuulemma voi olla tukala (oh really?) mutta vauvalla varmasti kaikki hyvin.

Tässä muutama kuva männäviikolta. Allaolevassa kuvassa pappa poistaa tikkuja W:n jaloista ja poika istuu uskomattoman hiljaa ja keskittyneenä kyseisen toimenpiteen aikana. Reipas!

Toisessa kuvassa taaperot hyökkäsivät säkkituolilla makoilevan mummin kimppuun. Niin ovat kuin pieniä koiranpentuja nuo mun pienet armahaiset.

W on oppinut pienen ajan sisään monta uutta sanaa. Isi on "sishi" tai "tishi". Myös "auto", "äiti", "pappa",  sekä "popo" eli mopo on jo ihan arkipäiväisessä käytössä. Robinin "boom kahia" lauletaan jopa nukkumaan käydessä. Ja ihan nuotilleen vieläpä ;) Pirpana ja W laulaa kumpikin siis tuota.  

Ja näin sitä sitten tanssitaan:

Noh, sitten vielä muutama sananen lisää siitä tiistain synnytystapa-arviosta.

Vauvan syntymäpainoksi veikattiin n. 3800g eli iso tyyppi siellä taas on hautumassa. Näinollen päätös oli selkeä ja sektiopäivä varattiin sitten taas kalenteriin. Aluksi mun fiilis oli tosi ristiriitainen. En tiennyt että itkeä vaiko nauraa, mutta pikkuhiljaa kotiin päin ajellessamme mun mieli alkoi muuttua kirkkaammaksi. Ihan hyvä päätös tämä nyt on.  Vauvan vuoksi ei nyt oteta turhia riskejä ja minähän selviän tästä kyllä. Muita vaihtoehtoja ei anneta.

Nyt jännäilen lähinnä sitä, jaksaako vauva pysyä masun uumenissa vielä sen vajaat kolme viikkoa. Mulla nimittäin yksikään raskaus ei ole edennyt viikolle 39+2, jolloin tämä uusin tulokas olisi tarkoitus synnyttää. Piippiksen kanssa lähdettiin laitokselle 37+6 ja W syntyi 38 ja jotain. No, jos tämä kolkkikolmonen nyt lähtee aikaisemmin syntymään niin sitten leikataan päivystys-sektiona. Ajatus kyllä vähän kauhistuttaa mutta nyt mä jätän kaiken ihan suosiolla vaan "herran haltuun" ja luotan siihen, että kaik menee hyvin. 

Kysyin kätilöltä, että voinko jollaintavalla avittaa maidon herumista leikkauksen jälkeen. Nopeuttaa sitä lähinnä. Ja voinhan minä kuulemma. Kohta alkaa siispä ennakkopumppailut ja tarkoitus olisi saada omaa maitoa heti leikkauksen jälkeen vauvalle sillävälin, kun minä makoilen heräämössä toipumassa. W raukkaparka joutui nälissään odottelemaan äitiä osastolla edelliskerralla ja sen tahtoisin nyt välttää tämän uutukaisen kanssa. H saisi hörpyttää pientä ennenkun pääsen heidän luokse.

Katsotaan onnistunko tavoitteessani.

Nyt mä lähden vaikeroimaan  nukkumaan sänkyyni.  Onneksi on puhtaat petivaatteet niin on sitten mukavampaa etsiä sopivaa nukkumisasentoa ja voivotella H:lle.