Viikon lopussa
21.30
Eilen käytiin Koiramäen pajutallissa katsomassa possuja sekä pupuja. Kaikkein huikeinta paikanpäällä lienee ollut pikkujätkälle kuitenkin yläpuolelta nousevat lentokoneet. Tällähetkellä W on tosi innostunut kaikista "poikien jutuista" eli autoista, lentokoneista, junista ja helikoptereista.
Pirpana ihmettelee kuvassa kanoja. Ovat niin omituisen hiljaisia verrattuna aiemmin tapaamiimme ;)
Tämän reissun jälkeen mentiin ukin sekä mummun luokse syömään ja leikkimään. Haukipullat maistui varsinkin pikkuW:lle (meistä vanhemmista puhumattakaan) ja isovanhemmat saivat ihan livenä nähdä Boom kah-tanssiesityksen taaperoiden tulkitsemana.
Eilenillalla miehet jämähti sohvalle fiilistelemään futiksen MM-skaboja. "PAWWO!" huusi pienempi mies innoissaan isin kainalossa. Sain hetken taltioitua.
Tänään sitten lähdettiin heti aamupäivästä evakkoon toiseen mummolaan, asuntonäytön tieltä. Kävijöitä..nolla. Voin kertoa että alkaa turhauttaa tämä tilanne. Pari tosi läheltä liippaavaa tapausta on ollut tässä välissä, mutta ovat tyssänneet tarjouksen tekijän asunnon myymättä jäämiseen ja toisessa tapauksessa lainaa kiinnostuneille ei herunut. Ei meinaa millään vaan enää jaksaa tätä jokaviikkoista suursiivousrumbaa ja niin edelleen.. No, kun nyt syksyyn mennessä.. Olisi niin huikean ihanaa vaan viettää vielä tovi tätä kesää uudessa kodissa sekä sen pihapiirissä.
Taiga-tyttö nautiskeli mummolan pihalla auringonsäteistä sillävälin kun isi nukkui lasten kanssa päiväunia ja allekirjoittanut yritti lieventää loppuodotuksen kolotuksia saunan lämmössä. Sen jälkeen nukahdin itsekkin hetkeksi.
Ihan jatkuvaa kipuilua koen tällähetkellä. Kaksi viikkoa tuntuu pitkältä ajalta.. Toivon todella, ettei vauvan olo ole yhtä tuskainen kun äidin. Tuntuu että tyttönen meinaa väkisin punkea tiensä vatsanpeitteiden läpi ja tila käy liian ahtaaksi jo :/
Ja loppuun vielä muistutus siitä, miksi viikonloput ovat erityisen tärkeitä ja rakkaita meidän perheelle. Taaperojengi ottaa kaiken ilon irti "Sishistä" hänen ollessaan kotona. Nyt viimeaikoina työt ja keikkahommat kun ovat vähän verottaneet yhteisestä ajasta ja pienet ikävöivät isiä kovasti hänen ollessaan ihan vaikka vaan töissä.
Pikkuruisen syntymä tuo helpotuksen tähänkin asiaan. Saadaan kaikki olla YHDESSÄ.
<3
6 kommenttia
Ihania kuvia ja tunnelmia, taasen! Tsemppiä asunnon myyntiin! Se on niiiiin turhauttavaa :/
VastaaPoistaKiitos tsempistä! Sitä tarvitaan nyt rutkasti! :D
PoistaAurinkoiset ja iloiset kuvat suloisistanne. Oi onnea!
VastaaPoistaAsunto menee lopulta kaupaksi, mutta näitä hetkiä on vain nyt. Paljon iloa ja onnea teille ja voimia loppuviikoille AK! ❤️🌷
Kiitos Jutta! Ihanaa kesän alkua sinne! <3
PoistaEi ole asunnon ostajat liikkeellä,ei,yli vuosi on myyty jo omaa taloamme ja hinnankin pitäis olla välittäjän mukaan ihan kohdallaan.Tarjontaa on vaan nyt liikaa.Taantuma päällä ja ihmiset ei uskalla ottaa lainaa vaikka korot on alhaalla.Ei meillä mitään hätää ole myydä.Uutta katsellaan vasta kun tämä on myyty.Kahden asunnon loukkuun ei haluta jäädä! Zempit vaan teillekin! Ja voimia loppuodotukseen!
VastaaPoistaIhan OT, mutta pakko kertoa tämä. Satuin tänään kulkemaan läheisen urheilukentän ohi, kun siellä oli käynnissä lasten tenniskoulu. Jäin hetkeksi seuraamaan. Siellä oli mukana down-tyttö ja tämä tyttö oli ehdottomasti taitavin pelaaja kaikista lapsista! Musta se oli ihan mahtavaa, tosi hyvä fiilis jäi :)
VastaaPoista