Sunnuntaina kivut vei ihan Hyvinkään päivystykseen asti. Soittelin sinne ensin ja käskivät tulla tarkistuttamaan tilanteen, sillä krampit vanhan haavan seudulla voivat pahimmassa tapauksessa olla tosi huonokin juttu. Meidän tapauksessa näin ei onneksi ollut ja päästiin kotiin odottelemaan ensiviikon koitosta. Vauvan sydänkäyrä oli kuulemma "priimaa" ja kohtukin 0,8 mm paksu. No worries siis. Painoksi arvioivat tuolloin 3400g ja syntymäpaino tulee olemaan siinä 3600g - 3800g hujakoilla. Jännä nähdä. H arvioi että nyytti painaa 3300g ja mä veikkaan 3,5. Katsotaan.

Tänään viimeisellä neuvolakäynnillä kaikki oli muuten ok, mutta mun hb oli taas laskenut 103:een ja nyt mulle tuli kauhea hätä saada se nousemaan ennen leikkausta! Nyt vaan paljon rautapitoista ruokaa tabujen lisäksi, ei kai tässä muu auta. Jos joku on varmaa niin se, että hemppa tulee laskemaan leikkauksen aikana varmasti. Viimeksi taidettiin käydä 77 lukemissa parhaimmillaan, mutta silloin mulle tiputettiinkin 2 yksikköä verta oloa kohentamaan. Onneksi se mahdollisuus on aina olemassa. Olo nimittäin parani tuolloin kummasti ;)

Toivottavasti tälläkertaa selvitään myös yhdellä piipahduksella leikkauspöydällä. Nämä tällaiset asiat mua iltaisin usein mietityttää, mutta silti luotto ammatti-ihmisiin on raudan(hehheh)luja. 

Voi vauva! Minkähänlainen tapaus tälläkertaa mahdat ollakkaan?! <3 

Sisko ja veli sinua jo kovasti odottavat. Kumpikin silittää äidin pumpeloa usein ja toteaa hellästi, että "vauva". Hyvin ovat tietoisia siitä, että jotain todella arvokasta ja pientä siellä masussa on.

Sairaalaelo tulee olemaan mulle raastavaa aikaa siinäkin mielessä, että joudun olla muutaman päivän erossa mun taaperojengistä. Näistä ihanista tyypeistä, jotka mummolassa keksi korvata kodin lempparikeppihevoset vähän toisenlaisilla kepeillä.