H-hetken lähestyessä

22.02

Niin..eli enää noin viikko meidän kolmannen vauvan syntymään. Olen super-innoissani, hieman peloissani, mutta valmis jokatapauksessa. Enää en jaksaisi tämän mahani kanssa toimia yhtään pidempään kun on tarvis. Vaikkakin.. mun mielestä maha on tavallaan tosi kaunis maha ja tiedän, että ikävä sitäkin joskus tulee. 

Rv 39

Sunnuntaina kivut vei ihan Hyvinkään päivystykseen asti. Soittelin sinne ensin ja käskivät tulla tarkistuttamaan tilanteen, sillä krampit vanhan haavan seudulla voivat pahimmassa tapauksessa olla tosi huonokin juttu. Meidän tapauksessa näin ei onneksi ollut ja päästiin kotiin odottelemaan ensiviikon koitosta. Vauvan sydänkäyrä oli kuulemma "priimaa" ja kohtukin 0,8 mm paksu. No worries siis. Painoksi arvioivat tuolloin 3400g ja syntymäpaino tulee olemaan siinä 3600g - 3800g hujakoilla. Jännä nähdä. H arvioi että nyytti painaa 3300g ja mä veikkaan 3,5. Katsotaan.

Käyrillä

Tänään viimeisellä neuvolakäynnillä kaikki oli muuten ok, mutta mun hb oli taas laskenut 103:een ja nyt mulle tuli kauhea hätä saada se nousemaan ennen leikkausta! Nyt vaan paljon rautapitoista ruokaa tabujen lisäksi, ei kai tässä muu auta. Jos joku on varmaa niin se, että hemppa tulee laskemaan leikkauksen aikana varmasti. Viimeksi taidettiin käydä 77 lukemissa parhaimmillaan, mutta silloin mulle tiputettiinkin 2 yksikköä verta oloa kohentamaan. Onneksi se mahdollisuus on aina olemassa. Olo nimittäin parani tuolloin kummasti ;)

Toivottavasti tälläkertaa selvitään myös yhdellä piipahduksella leikkauspöydällä. Nämä tällaiset asiat mua iltaisin usein mietityttää, mutta silti luotto ammatti-ihmisiin on raudan(hehheh)luja. 

Voi vauva! Minkähänlainen tapaus tälläkertaa mahdat ollakkaan?! <3 

Sisko ja veli sinua jo kovasti odottavat. Kumpikin silittää äidin pumpeloa usein ja toteaa hellästi, että "vauva". Hyvin ovat tietoisia siitä, että jotain todella arvokasta ja pientä siellä masussa on.

Sairaalaelo tulee olemaan mulle raastavaa aikaa siinäkin mielessä, että joudun olla muutaman päivän erossa mun taaperojengistä. Näistä ihanista tyypeistä, jotka mummolassa keksi korvata kodin lempparikeppihevoset vähän toisenlaisilla kepeillä.


Lapsen mielikuvitus on hieno asia!

Pikkutyypit nukahtivat äsken yllättävän nopeasti, mutta Piippis vähän tuskaili masunsa kanssa. Jännä nähdä, minkälainen yö luvassa tälläkertaa. Paljon mahdollista, että saadaan tänäyönä jälleen H:n kanssa väliin pieni tuhisija, ettei pikkuveli heräisi valituksiin. 

Näin he nukkuisivat koko yön, jos saisivat itse päättää. Vierekkäin. Siskonpedissä.


Mu-ru-set.

Pitäkäähän kaikki peukkuja. Torstaina meidän kotia esitellään taas yksityisesti jollekkin kiinnostuneelle. Mä jaksan edelleen uskoa siihen, että loppukesästä istun saunan jälkeen uuden kotini terassilla lämpimässä kesäillassa ja siemailen vaikkapa.. skumppaa. Myhäilen tyytyväisenä sekä helpottuneena, ja totean mielessäni että hyvää kannatti tälläkinkertaa odottaa.

Kauniita unia :)





You Might Also Like

7 kommenttia

Suosituimmat

Facebook