Pikakatsaus tämänhetkiseen

15.18


Kaikki kolme lasta nukkuu ja mies myös. Mummolassa on hiljaista. Itseäni kalvaa huono omatunto syystä että valvon, vaikka saisin nukkua. Jostain syystä päivisin olen sen verran levoton, ettei päikkärit kuulu normaaliin päivärytmiini. Ainakaan vielä.

Yöt on katkonaisia nyt, mutta onneksemme vauva ei itke, kukkuu vaan hereillä jos niikseen tulee. Tutti on tälle kolmannelle vauvalle tärkeä, toisin kun kahdelle aikaisemmalle. Olen ihan iloinen siitä. Monta tukalaa tilannetta tuo Nobelin rauhanpalkinnon arvoinen keksintö on pelastanut. 

Tänään käytiin serkkujen luona suunnittelemassa tulevia yhteisristiäisiä. Niitä vietetään Uunisaaressa ja olen tuhannen innoissani! Rakastan tuon paikan tunnelmaa ja olen onnellinen saadessani viettää kolmannen, sekä samalla viimeisen lapseni tärkeää juhlapäivää kyseisessä paikassa.

H:n kesäloma päättyi maanantaina. Itse olen pakoillut arkea leiriytymällä lasten kanssa mummolaan toistaiseksi. En ole vielä valmis. 

Kiinteistövälittäjä vaihtuu ja kohta asuntomme tulee myyntiin uusien kuvien kera sekä uudella motivaatiolla varustettuna. Nyt ei ole muita vaihtoehtoja kun myydä tuo asunto. Meille niin rakas ja kaunis. Kumma ettei ole vielä muille kelvannut. Sen seinien sisäpuolella on tapahtunut paljon suuria ja onnellisia, iloisia asioita. Toivottavasti jatkossakin tulee tapahtumaan.

Viimeinen lomaviikko hurahti seuraavissa tunnelmissa: 







Käytiin siis Korkeasaaressa ja ulkoiltiin muutenkin paljon. 

Arki kahden vanhemman ja kolmen lapsen kanssa alkoi juurikin sujua kivasti.. kunnes H:n täytyi taas palata töihin. Kyllä kai tämä tästä alkaa toimimaan yhdenkin vanhemman voimin, kunhan kolmonen vähän reipastuu ja jättää iltaitkut kiukkuamatta :)

Ampiaiset saivat toisen uhrin meidän perheestä toissapäivänä, kun W sai tuntea nahassaan kiukkuisen pimpparin koston. Oli kivunnut housun resorin väliin mokoma ja pisti poikaa kahdesti kylkeen. W oli tosi reipas ja itki vain tovin. Mitään suurta reaktiota tuo hyökkäys ei saanut aikaiseksi onneksi.

Allekirjoittanut haaveilee perjantaisesta hetkestä ystävän kanssa sekä Cheekin keikasta ;) Jos liput velipojalta irtoaa, niin pääsen ehkä tämän haaveen toteuttamaan. Ei paineita J.

Mutta nyt, H lähti töihin ja minä istun yksin pimeässä talossa. Ukkosen keskellä. Talossa, johon pari viikkoa sitten osui salama ja poksautti pistorasian päreiksi takapihalla.

Mummi ja pappa.. Tulkaa jo kotiin.














You Might Also Like

1 kommenttia

  1. Suloinen trio teillä! Hienoa, että saat apua tarvittaessa. Minullakin oli aikanaan samanlainen onni alkutaipaleellani. Sitten kun rytmit ja usko omiin voimiin tulee, voi olla apua vailla, mutta mikään kiire ei siihen ole. Myös isovanhemmat taatusti nauttivat saadessaan jakaa lapsostesi arkea kanssasi.

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook

Instagram