Niin. Noin 4 vuotta sitten oltiin me. Asuttiin Helsingissä, suloisessa kaksiossa Tapaninkylässä. Viikonloppuisin juostiin bussiin numero 72. Sen pysäkille oli lyhyempi matka juosta korkeissa koroissa. Yleensä ei ehditty, joten otettiin seuraava. Matkustettiin 40 minuuttia. Pidit kädestä kiinni koska paniikkikohtaus meinasi usein ottaa naisesta vallan. Juotiin olutta ja viiniä kaupungissa. Käytiin keikoilla. Tavattiin ystäviä. Yöllä taksilla kotiin. Kannoit sylissä kotipihan poikki, koska inhosin sitä kuinka kotilot rutisivat korkojen alla. Niitä oli kesäisin ja syksyisin paljon meidän pihassa. 

Kuunneltiin Sigur Rosia ja mentiin nukkumaan.

Kärsin isosta vauvakuumeesta. Olit luvannut minulle, että kunhan päästään naimisiin niin vauva saa tulla. Jännitti. 

Vuoden verran suunniteltiin ja vihdoin hääpäivä koitti. Se ylitti odotukset. Ystäville ja sukulaisille tiedoksi, edelleen lämmöllä muistelemme. Ihana, kaunis päivä.

Juhlimme kunnes koitti arki. Meni kuukausi ja odotettu esikoinen ilmoitti tulostaan. 

Vaan eipä tuolloin arvattu, mitä tuleman pitää. Onneksi. 

Tulevaisuus teki meistä kertaheitolla aikuisia. Vanhempia. Erityisen vanhempia.

Hyvää hääpäivää H. Sun kanssa on ollut helppo käydä läpi tätä kaikkea. Ollaan saatu aikaiseksi pienessä ajassa paljon suurta..