Unelmieni joulu?

19.47

Jouluisten aiheiden pariin on kiva syventyä, sillä olenhan aina ollut suuri joulufani. Vanhempani usein muistelevat sitä, kuinka lapsena ja pitkälle teini-ikään asti aloitin lokakuussa jo Jari Sillanpään sekä Celine Dionin joulukassujen kuuntelemisen. O Holy night, Marian poika sekä Bella Notte pauhasi muiden kipaleiden ohella aattoon asti ja kotonamme kärsittiin joululauluähkystä. Mutta niin totta kuin se onkin, varsinkin tuo Jari Sillanpään albumi nostattaa edelleen allekirjoittaneelle joulufiilarit isosti pintaan!

Voin ihan rehellisesti todeta, että mun joulut ovat aina olleet täydellisen onnistuneita. Ikäviä muistoja  lapsuus- ja nuoruusvuosilta ei yksinkertaisesti ole. Lienee siis syytä nostaa hattua mun vanhemmilleni, jotka ovat onnistuneet järkkäämään rakkaimmillensa joka vuosi kivan joulun. Isä viihtyi keittiössä luoden jos jonkinäköisiä herkkuja joulupöytään ja äiti taikoi tunnelmaa koristellen kodin kauniiksi. 

Olen kiitollinen lapsuuteni jouluista.



Tänäkin vuonna mummola on kaunis..


Oman mummani tekemät tontut. Varma joulun merkki.

Äitiys on muuttanut joulujeni luonnetta. Nyt on tullut minun aikani järjestää joulu kotiin – tai niin ajattelin ainakin vielä viime vuonna. Aloitin joulumenun suunnittelun jo viikkoja ennen ja päätin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä kaiken ruokapöytään itse. Virhe.

Halusin myös, että perinteitä kunnioittaen koko mun iso perheeni (vanhemmat sekä sisarukset ipanoineen) kokoontuvat illalla tänne meidän kotiin, sillä aikaisempina vuosinakin niin on tehty (siskoni asutti tätä taloa aikanaan tyttöjensä kanssa). Virhe.

Heti aattoaamuna huomasin, että homma lähti "lapasesta". Stressasin siivoamisesta ja siitä, että lapset sotkivat sitä mukaa kun itse sain paikat järjestykseen. Saunassa käväisin vain kääntymässä, sillä mulla oli jo kova kiire keittiöön viimeistelemään ruokajuttuja. Aikataulut "pissivät" pahasti ja kohtahan vieraatkin jo saapuisivat! Vaikka kukaan mun perheenjäsenistä ei todellakaan antanut aihetta ylimääräiseen stressaamiseen, tein sitä silti. Siskoni sekä vanhempani lupasivat tuoda mukanansa tarjottavaa ja kaikki oli oikeasti ihan mallillaan. Väsymystilani siinä elämänvaiheessa kolmen alle 5-vuotiaan äitinä oli vaan niin massiivinen ja kokonaisvaltainen, että ymmärsin hyvin nopeasti haukanneeni liian ison palan kakkua. Siskoni sanoi, että stressini näkyi metrien päähän jo heidän saapuessaan. Ja jos isosisko tuollaista sanoo pikkusiskollensa, niin tietäähän sen mitä siinä käy? Sanaharkka, joka on parasta laatuaan pilaamaan joulufiilikset. Heh.

Kirsikkana jouluisen unelmatorttumme päällä oli vielä se, että tilattu pukkimme saapui paikanpäälle muutaman glögin liikaa nauttineena. Siinä vaiheessa oli mun iltani hyvin pitkälti "juhlittu" ja illalla kaaduin surullisena, väsyneenä sekä pettyneenä sänkyyn. Lapset eivät tilannetta huomanneet vaan hekumoivat onnellisena lahjojensa parissa – niin kuin nyt olettaa saattaa. Reagoin itse vain todella isosti ja nyt vuosi kaiken jälkeen, tämä homma jo lähinnä naurattaa. Onneksi joulupäivä toi kadotetun fiiliksen takaisin ja sehän se tuppaa yleensä olemaankin kaikista rauhallisin sekä rentouttavin päivä koko joulussa.

No, virheistä oppii sekä viisastuu ja tänä vuonna homma toimii jouluna eri tavalla. Ainoa etukäteen suunniteltu asia on se, että lasten toiset isovanhemmat saapuvat meille joulun viettoon ja tuovat kinkun sekä kalat tullessansa. Enempää en suostu sopimaan. Eiköhän sieltä kaupasta ensi viikolla löydy ruokapöytään sapuskaa, kun H:n kanssa kaksin loput jouluruoat ryntäämme hakemaan.

Tänä jouluna mennään siis lasten ehdoilla ja esimerkiksi lahjojen kanssa pieniä hermoja ei kiristellä liian pitkälle tyyliin, "Ensin syödään jouluateria ja sitten jaamme lahjat". Täytyyhän niillä lahjoilla ehtiä jouluna leikkiäkin! Ja jos se joulusauna tuntuu täysin mahdottomalta ajatukselta, niin ei sinne aattoaamuna tarvitse mennä. Joulupäivänä ehtii vallan hyvin myös. Miksi kaikki perinteet pitäisi saada mahtumaan yhteen päivään kun seuraaville ei ole luvassa sitten yhtikäs mitään?

Joulupukki on nyt ainoa asia, joka aiheuttaa meille vanhemmille jonkin sortin päänvaivaa. Keskimmäinen ipanoistamme kun on sitä mieltä, että pukin pitää ehdottomasti tulla ja pienin huutaa kauhuissaan että "EI PUKKI TUU!". Ehkä lahjomme poitsun vähän etukäteen ja sovimme, että josko se pukki nyt kuitenkin tulisi vasta ensi vuonna? Tai sitten se pukki voisi vaan varovasti kurkistaa ikkunasta ja jättää lahjat pihalle? Joulun jälkeen sitten selviää täällä blogissakin, että miten tilanteen ratkaisimme.

Tähän loppuun haluan vielä mainita, että rakastan perinteitä suunnattomasti ja ne totta vie kuuluvat mun unelmieni jouluun. Elämäntilanteet muuttuvat ja kaikista helpointa on, kun niiden mukaan myös elellään. Tiedän, että tulee vielä mun aikani herätä aamulla aikaisin joulukirkkoon. Nyt en siihen pysty enkä kykene. Aion tehdä parhaani siinä, että myös meidän lapsemme saavat nauttia jouluperinteistä, mutta ovat nyt vielä niin pieniä, että liiallinen "hifistely" jääköön tuleviin vuosiin. Nautitaan niistä perinteistä sitten, kun meillä oikeasti on sellaiseen aikaa ja voimia. Nyt otetaan rennosti ja vältetään etukäteen tehtyjä suunnitelmia sekä aikatauluja...

Lisää kuvateksti

... ja kuunnellaan TIETYSTI Jartsaa!




You Might Also Like

10 kommenttia

  1. Paras neuvo, jonka itse sain pikkulapsivaiheeseen: pukki/lahjat tulee jo iltapäivällä ENNEN ruokailua. Koska näin lapsilla riittää kivaa puuhaa loppupäiväksi ja aikuiset saavat istua rauhassa joulupöydässä. Suosittelen, pelasti ainakin meidän joulurauhan :D

    Onnellista joulua teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy tunnustaa, että tämän olin myös suunnitellut saapuvalle joululle ;)

      Poista
    2. Oikein rauhallista joulua sinulle ja perheellesi myös! <3

      Poista
  2. Meillä toiminut tuo sama "pukki ja lahjat ENNEN ruokailua" jo vuosia. Takaa ruokailurauhan ja lapset pääsevät hykertelemään joululahjojaan jo päivästä alkaen. Meillä pukki tulee tänä vuonna klo 14.30. Parina edellisenä vuonna pukki jättänyt lahjat ulkosalle samoihin aikoin, kun ei kiireiltään meille kerinnyt sisään tulemaan.
    T. Jaana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Tää on tänä vuonna myös meidän suunta tässä pukkikeississä – ainakin nyt tuntuu siltä :)

      Poista
  3. Me syödään jouluaattona aina jo klo13 maissa ja sen jälkeen tulee melkein heti pukki ☺️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin voihan sitä sitten illalla syödä vielä uudestaan :D

      Poista
  4. Itse muistan omasta lapsuudesta sen kun koko perhe meni saunaan niin että äiti ensin ja lapset samalla ja isä tuli vähän myöhemmin kun oli valvonut uunissa olleita laatikoita ja sitten sai tulla saunasta pois äidin kanssa tai isän kanssa ja tonttu oli jättänyt kirjeen kuusen alle tai pöydälle jossa kerrottiin kuinka pukilla oli hirvittävä kiire muiden lasten luokse ja oli jättänyt tonttujen kanssa lahjat kuusen alle tai eteiseen. Ihmettelen kyllä vieläkin kuinka ikinä kukaan ei ruvennut itkemään miksei see pukki jäänyt odottamaan mutta ehkä ne lahjat olivat tarpeeksi iso lohduke.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh. Uskoisin myös, että sitä ei lahjahuumissaan jaksanut kovin pitkään pukkiasioita murehtia :)

      Poista
  5. Kun itse olin pieni ja meitä oli kotona kolme lasta, niin saimme aina "aattoaamun lahjat". Tonttu oli siis toimittanut kaikille lapsille yhden suklaakarkin ja lahjan, niin oli helpompi odottaa iltaa :) Tämän otan varmaan käyttöön myös omalla lapselleni, kun on vähän isompi! (Hän vasta 1-vuotias niin ei vielä osaa jännittää :)

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook

Instagram