Mä en nyt vaan raaski olla laittamatta näitä kuvia tänne blogiin ja sitäpaitsi, näistähän on maksettu joten nyt sitten käytetään niitä koko rahan edestä! Tämän päivityksen lisukkeena olevat kuvat on otettu ihan ensimmäisenä ja tyttö vähän meinasi alkuun ujostella. Yllättävän hyvin onnistuivat kuitenkin. 

Nyt mulle iski kauhea kiusaus tilata kuvaajalta uusi aika ja käydä räpsäsemässä sisaruksista jotain samantyyppista ihanaa. Ja sitten tehdä onnistuneimmasta otoksesta iiiiiso taulu makkarin seinälle niin, jotta heti aamulla kun saan rähmäiset silmäni auki, näen omat hippuseni ensimmäiseksi ja pelastan mahdollisen huonon päivän. 

Fröbelin palikoiden keikasta motivoituneena, olen kovasti alkanut metsästämään mahdollisia seuraavia lastenhippaloita Pirpanan (ja myös vanhempien) iloksi.  Musiikin tuoma riemu on tällähetkellä meidän pikkutytön elämässä se kaikista onnellisin riemu. Oli tosi liikuttavaa olla todistamassa sitä. Säikähdin vähän alkuun että miten tuo reissu tulee päättymään sillä ennen keikan alkua Piippis vähän säikkyi vieraiden lasten ääniä. Hää onneksi tottui nopsaa ja kaikki meni loppupeleissä sitten tosi hienosti. 

Löysin tänään vanhojen kirjojen joukosta Uppo-Nalle ja Merikarhun tytär-nimisen kirjan. Runoihin retkahtaneena bongasin sieltä mainion pätkän ja laitan sen vielä tähän loppuun. Omistan tämän mun kahdelle pienelle spesiaaliystävälle sekä sitten niille vähän isommillekkin ystäville ja rakkaille.

Tämä toinen odotus oli mulle fyysisesti aika rankkaa aikaa enkä juurikaan jaksanut noin puolenvälin jälkeen touhuta yhtään mitään ylimääräistä. Kaikki energia meni rempasta, muutosta ja noin ylipäätänsäkin ihan arjesta selviytymiseen. Nyt kun sektiohaava on hyvin parantunut ja elo näiden kahden pienen kanssa on alkanut tasoittumaan, on siis myös ystävien merkitys korostunut A-K:n elämässä entisestään. Ihanaa kun on ollut taas vähän voimia ja aikaa tavata rakkaita noin niinkun perheen ulkopuoleltakin. Iso kiitos isovanhemmille siitä.

Hyvät fiilikset.

 Siispä.. ystäville!