"Kun lapseni syntyi, asetit harteilleni kivisen viitan, raskaan kuin kuu, polttavan kuin laava. Kohtuni lapsi ei koskaan kasvaisi omillaan elämän virtaan. Unohdin pian viittani painon, teit minut vahvaksi, muurinsärkijäksi."
Täytyy kyllä kompata edellistä kommenttia, että teidän pikkuinen saa kyllä hymyn huulille ja piristää päivää vaikka tyttöä ei tunnekaan. Miten voikin valokuvasta välittyä niin paljon positiivisuutta?! Eksyin lukemaan blogiasi, nyt kun odotan itsekin viimeisilläni esikoistani. Kiitos siitä, että jaksat kertoa omasta arjestasi :)
Kolmen lapsen äiti kirjoittelee elämänmakuista tekstiä esikoisen Downin syndrooma- diagnoosilla höystettynä. Lämpimästi tervetuloa mukaan arjen hulinoihin Nuorgamin tuntureiden syleilyyn!
2 kommenttia
Ihana neiti! Näkee että on rakkauden lapsi
VastaaPoistaTäytyy kyllä kompata edellistä kommenttia, että teidän pikkuinen saa kyllä hymyn huulille ja piristää päivää vaikka tyttöä ei tunnekaan. Miten voikin valokuvasta välittyä niin paljon positiivisuutta?!
VastaaPoistaEksyin lukemaan blogiasi, nyt kun odotan itsekin viimeisilläni esikoistani. Kiitos siitä, että jaksat kertoa omasta arjestasi :)