Pirpana käytti tilaisuuden hyväkseen tänään ja nyysi pikkuveljen tutin tämän uinuessa olohuoneessa. Aika velmu. En tiedä sitten oliko järjen fiksu veto sillä pikkuveli lennätti kaaressa aika valtaisat oksut tuossa muutama tunti sitten. Ihan kunnon oksennus tuli ja poika oli ilmiselvästi itsekkin vähän hämmästynyt moisesta ilmiöstä kun tavaraa lensi nokastakin. Tämän jälkeen tyyppi nukahti melkeinpä välittömästi ja mä olin satavarma että nyt tuo jokatalvinen kirous on saapunut meidänkin seinien sisälle. Äsken syötin pikkutyypin ja toistaiseksi ovat maidot pysyneet sisällä. Tiedä sitten mistä tuossa oli kyse mutta mikään perus puklu tuo rykäys ei ollut.  Tarkkailemme asiaa.

Tänään multa on haettu paljon Pirpanan vanhaa vaatetta pois (pistin myyntiin fb:ssä) ja uskomatonta oli huomata miten vahvasti sitä voi tuntea pieniä vaatekappaleita kohtaan. Piippistä on valokuvattu pienen ikänsä aikana kohtalaisen paljon ja ehkä juuri siksi jotkut tietyt vaatteet ovat harvinaisen lähellä sydäntä.  No, onneksi ne kuvat säilyvät. Totesin vain että ihan turha on säilytellä kauheita kasoja lastenvaatteita kun tilaa kaapeissa on muutenkin vähän ja joku toinen pieni ihminen jossain muualla tarvitsee edullista päällepantavaa. Siispä kiertoon lähtivät vaikka se vähän kirpaisikin.

Nyt pitäisi hommata kumpaisellekkin vähän isompaa vaatetta tuolta samaiselta kirpparilta. Pojulle menee jo 68 ja Piippikselle 74-80. On muuten aika huvittavaa että käyttävät samaa vaippakokoa tätä nykyä. Kokoa 4. 

Pirpana on parin viikon aikana alkanut tosi kovasti matkimaan sanoja ja vaikka se nyt ei aina ihan onnistukkaan niin yritys on kovaa. Lopputavut loksahtavat usein kohdalleen :) Potkuttelee myös sellaisella koiravempaimella jo hienosti eteenpäin ja tuo samainen vempain on selvästi tehnyt tosi hyvää tytön jalkojen voimistumiselle. On oppinut ihan eritavalla jalkoja liikuttelemaan. Ensiviikolla fysioterapiaan jes!

Järjestellään vertaisporukalla tapaamista aikuisten kesken. Olen itse mietiskellyt tuota jo pitkään ja nyt se mitä ilmeisimmin vihdoin saadaan toteutumaan. Tämä tekee varmasti monelle äidille sekä isille tosi hyvää kun pääsee kunnolla rupattelemaan asioista, sillä lasten kanssa nyt luonnollisesti aina on omat hulinansa ja kovin intensiivistä keskustelua ei ehdi normitapaamisissa saamaan aikaiseksi. Kovasti odottelen näitä treffejä ja mietittiin että josko samaan iltaan ymppäisi sitten jotain muutakin, vaikka jonkun hyvän keikan kun nyt kerran lapset hoitoon laitetaan jokatapauksessa. Kaksi kärpästä ja niin edelleen.

Loppuun vielä pikku fiilistely. Pirpanan huutelu on rauhoittunut yhä edelleenkin ja se on tosi mahtava juttu. Kokoajan siis vähenemään päin. Liikkuminen tuolla koiramenopelillä sekä leluista kiinnostuminen on tehnyt niiiin hyvää meille kaikille.