Tarina
21.37Tapasin tuttavan häissä muutama viikko taaksepäin viehättävän naisihmisen. Eilen sain häneltä todella liikuttavan viestin. Luin tuon viestin kerta toisensa jälkeen ja jokakerta se sai kyyneleet valumaan mun poskilleni ja samaanaikaan hymyn korviin asti. Luin sen myös H:lle ja yhdessä todettiin että tuo kertomus jäi vaan pyörimään päähän, hyvällä ja liikuttavalla tavalla.
Kysyin luvan tuolta uudelta tuttavuudelta, josko saisin kirjoittaa asiasta vähän tänne blogiin ja jakaa hänen tarinaansa, sillä koen että juuri näitä stooreja meidän jokaisen tulisi kuulla enemmän. Sain luvan.
Hän kertoi minulle eläneensä down-lasten parissa sillä hänen vanhempansa toimivat tukiperheenä kehitysvammaisten lasten perheille. Sain kuulla erään down-tytön elämästä ja se oli jollaintavalla todella kaunis tarina. Lainaan suoraan muutaman kohdan tuosta viestistä.
"Mulla on L:sta ihanat muistot. Hän oli kuin pikkusisko. En ajatellut häntä ikinä pienennä mitenkään "epänormaaliksi" .. hän oli ihan tavallisen ärsyttävä pikkusisko=) Ihana sellainen."
"L sairastui leukemiaan kun hän oli 9-vuotias."
" L oli masentavan osaston valopilkku. Lapsetkin masentuvat usein kun sairastuvat syöpään. Paitsi L. Tuo yksi lisä kromosomi, "ilon kromosomi" piristi koko osastoa. L piti myös osaston henkilökunnan toiveikkaana ja auttoi kaikkia jaksamaan raskaassa ympäristössä."
"Viimeisenä iltana L maalasi taulua. hän maalasi siihen taivaan. Samalla lausui rukousta, jossa kävi läpi kaikki rakkaat ihmiset. Viimeiseksi hän lausui " ja, jumala, paranna minut" Seuraavana iltapäivänä L oli parantunut. Päässyt taivaaseen."
No, mä taas täällä tihrustan. Pirpana sai eilen paljon suukkoja. Tajusin että nyt jos koska on elettävä hetkessä ja niinhän sen tulisi olla aina elämässä. Nyt loppuu kaikki turhat murheet tyttöön liittyen. Kehityksessä kaikki mitä tapahtuu on plussaa mutta mitään odotuksia sen kummemmin en hänen kehitykselleen aseta. Tyttö on kultaa juuri tuollaisena ja onnellisin asia maailmassa on se että me saadaan olla ja elää tuon ihanuuden viehättävässä seurassa, nyt ja tulevassa. Pikkuvelikin saa tässä samalla kultaakin kalliimman kasvatuksen kaupan päälle, ainakin siinä mitä asenteisiin tulee.
Tuossa ihanassa viestissä jonka sain, onnellisimmaksi teki se tunne joka kirjoituksesta välittyi. Nämä extrakromosomilla varustetut olivat jättäneet syvän ja pysyvän, kauniin jäljen kirjoittajan sydämeen. Se vaan on niin. Jokaiselle sitä epäilevälle sanon, tervetuloa vaikka meille kupposelle.
Kiitos L.L viestistä ja luvasta saada jakaa sun tarinasi osittain täällä mun blogissa. Niinkun jo totesinkin, sulla on etuoikeus saada pitää nämä kertomasi ihmiset muistoissasi sekä sydämessäsi.
<3
1 kommenttia
<3
VastaaPoista