Eilinen fysioterapia tosiaan meni taas kivasti ja kuulemma koskaan ei ole näin reipasta asiakasta meidän terapeutilla ollutkaan. Hän myös ehdotti että josko Pirpana olisi voinut jäädä sinne parantamaan työhyvinvointia, sulostuttamaan sekä tekemään toimistohommia mutta en mä sitten suostunut ;) Paljon on fyssarin mukaan meidän tytössä jämäkkyyttä ja kehuja sateli. Tuo jokaviikkoinen jumppatuokio menee ihan harrastuksesta, sekä tytölle että äidille. Siltikin haaveilen ihan vaan mun omasta harrastuksesta eli tanssitunneista mutta H:n kolmivuorotyö meinaa vähän jarrutella niitä haaveita. Katsotaan nyt josko jotain keksittäis ja mä pääsisin sulattelemaan raskauden aikaisia pois musiikin tahdissa.

Fysioterapiasta vielä: Vähän kyllä harmittaa se, että tuo fyssari tulee vaihtumaan sikälimikäli Kela myöntää meille vammaisavustusta. Tuon avustuksen myötä terapiat siirtyy yksityiselle puolelle mutta kuulemma tämä seuraava jumppari on myös eri taitava pakkaus. Hänellä on paljon kokemusta ds-lapsista ja oikein odottaa jo että pääsee Pirpanan tapaamaan. Toivotaan että tyttö tykkää hänestä yhtä paljon kun tästä nykyisestä. Eiköhän.

Jostain syystä lastenhuoneesta kuuluu nyt levotonta huutelua eikä uni meinaa murulle tulla. Käytin potallakin kun kuulostaa vähän kakkahommilta ja vähän tuo sai tikistettyäkin mutta siihen se sitten jäikin. Kurjaa että nämä samat ongelmat jatkuu yhä mutta siltikin täytyy osata olla kiitollinen että ovat toistaiseksi ainakin ne ainoat ongelmat. 

Nyt rauhoittui. Ja mitä?! Poikakin nukkuu! Mulla on omaa aikaa eli mä lähden nyt keittämään teetä.