Kertovat että muinaisina aikoina Alaskanmalamuutit toimivat Malamuutti eskimoheimon lapsenkaitsijoina. Eikä?!

Meijän Taigatyttö myös tajusi heti ensitapaamisella että tuon pikkuisen perään täytyy kattoa alusta alkaen. Mä uskon että Pirpanasta ja Taigasta tulee varmaan aika suloinen parivaljakko. Taiga kun on aina ollut laumallensa kovin uskollinen.

Samalla meidän pörröinen "Nana" nyt sitten päätti ottaa toisenkin kaitsettavan kun kerran hommaan on lähdetty ja kukapa muu se sitten olisikaan kun suloistakin suloisempi avaruusmonsteri siivouskaapin uumenista. Voi sitä huolta ja murhetta. Kokoajan inisee ja läähättää kun on niin mahdottoman rankkaa tuo holhoaminen.





Ja  sitten kun vielä jatkuvasti saa olla pesemässä sottaista pentua. No joo, kyllä se niin on että koira on ihmisen uskollisin ystävä. Taiga kehitti ihan väärään aikaan vuodesta valeraskauden. Tiedä sitten johtuuko siitä että mammakin hoitaa vauvaa jatkuvasti :) Ihana tyyppi.







Väkisinkin tulee mieleeni juttu MTV3:sen uutisissa muutama viikko taaksepäin jossa ratsastuskoulun perustaja kertoi haluavansa tarjota lisää harrastusmahdollisuuksia kehitysvammaisille. Hänen sanojensa mukaan ratsastus on sopiva harrastus mm. DS-ihmisille sillä hevosen ja kehitysvammaisen välille syntyy helposti erityinen luottamus. "Kehitysvammaiset eivät jännitä hevosen selässä, eivätkä ajattele että saatan tippua. He luottavat hevoseen , ja siten hevonenkin luottaa heihin." Tämän uutisen kuultuani mietin tietysti heti että syntyyköhän Taigan ja Pirpanankin välille samanlainen luottamus. Jännä nähdä.


Olenpas muuten suorastaan järkyttynyt kävijämäärästä joka tänään on ilmestynyt tuonne blogin oikeaan laitaan! Positiivisesti järkyttynyt. Paineitahan tässä tulee väkisinkin :) Kivaa palautettakin on tullut. Mukava huomata että aihe koskettaa ja kiinnostaa. Meidän perheen elämässä se on tällähetkellä ykkösjuttu. Kun tyttö syntyi, avasi tuo ihanainen samalla äidille ja isälle oven ihan uudenlaiseen maailmaan. Niinkun olenkin montakertaa (en tässä blogissa mutta muualla) jo todennut että oon niin tuhannen onnellinen että meille syntyi juuri tämä tyttö. Väkisinkin siinä muuttuu ihmisenä vähän mutta väitän että ainoastaan parempaan suuntaan. Tiedostan kyllä senkin että ei meidän tulevaisuus tule olemaan ainoastaan pelkkää aurinkoa ja ruusuilla tanssimista mutta kukapa äiti tai isi selviää ilman sadepäiviä? Niitä sisältyy ihan jokaisen perheen tarinaan. No mutta, huomenna on jännä päivä. Siitä myöhemmin ;)








Loppukevennykseksi laitan vielä lähikuvan Taigan pienokaisesta . Ihana eikö vain?