Torstain touhuja

0.00

Tänään oli taas ulkoilupäivä vaikka sateen uhka olikin aika vahvasti ilmassa kokoajan. Tehtiin pitkä lenkki eikä onneksi sitten edes kastuttu. Totesin vaan että Pirpanan kantaminen tuossa rintarepussa menee jo ihan kuntoilusta sillä olin aikaslailla väsähtänyt nainen kun päästiin kotiin. Niin ne raskauskilot karisee pikkuhiljaa ;) Väsähtänyt oli muuten pikku reppureissaajakin vaan niin loppu pilkkiminen kun nostin tytön omaan sänkyyn lenkin jälkeen. Se on kumma ettei siellä pinnasängyssä nukuta läheskään aina yhtä hyvin kun Baby Björnissä.


Kotona sitten vaan oltiin ja höpöteltiin hymynaamalle kivoja. Neiti meni lopuksi taas melkeinpä transsiin kun oli niin mielettömästi asiaa. Tuossa alapuolella on nyt vähän laimea klippi tapahtuneesta. Jokakerta kun tuon kuvan ottaa esille, alkaa tiukkasanainen monologi joka sitten kestää.. ja kestää...

Tarkkaavaisesti  Pirpana myös seurailee kun kuvaa liikuttaa puolelta toiselle. Sitä osaa olla jokaisesta pienestä edistysaskeleesta niin tuhannen iloinen!




Eilen illalla mä erehdyin taas huolehtimaan ja murehtimaan. Olen tähänastisen yhteisen taipaleen aikana onnistunut välttämään ne ikävät liitännäis-sairauslistat joihin moni joutuu tutustumaan jo synnytys-sairaalassa. Onneksi meille ei kukaan Haikaranpesässä iskenyt sellaisia käteen. Mulle riittää että tiedostan riskin tiettyjen sairauksien kohdalla olevan suurempi kun normi-lapsilla. Eilen mä kuitenkin vahingossa eksyin väärille sivuille.  Kun vaan aina muistaisi elää nyt ja tässä. Kuiskasin Pirpanan korvaan että koskaan ei toisiamme jätetä ja tyttö kuittasi sopimuksen leveällä hymyllä.  Tuli siltikin taas kulutettua yksi puolituntinen asioiden surkutteluun. Onneksi sitten nukahdinkin. Aamulla oli aurinko vieressä köllimässä ja murheet olivat jääneet taka-alalle.

Illalla työstin kahdet rakennekynnet  ja sillävälin mummi hoiti Pirpanaa. Toiset kynnet sai tytön kummitäti joka toi tuliaisena aivan ihastuttavan tekoturkin :) Pakkohan siitäkin oli kuva tänne laittaa. Takista puheenollen, myös äiti löysi netistä itselleen ihanan keltaisen talvitakin jonka tuttu ihminen lupasi vielä myydä vähän halvemmalla kun mitä normaalisti maksaa. Kiitos J :) Pitäähän nyt aurinkoisen äidillä olla aurinkoinen talvitakkikin.



Kivaa viikonloppua lukijoille!

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. joo, se vikalista kannattaa skipata mahdollisimman hyvin. Suurimmalla todennäköisyydellä moisilta murheilta selvitään ja jos nakki napsahtaa voi joku pikku pikku korvien putkitusjuttu olla se teidän Ekstra Ekstrassa.

    Meillä pikkukeskosuus johtui downista, korvat putkitettu ja nielu-sekä kitarisat operoitu huspois. Silti en koe että ne on edes liitännäisiä, vaan ihan tavallisia lastentauteja :)

    Se vikalista pitäisi kieltää lailla, koska kukaan ei ole silloin länsä selittämässä niitä faktoja kun sitä lukee. Esim se "KOHONNUT RISKI LEUKEMIAAN" tarkoittaa sitä, että jos normpennuista 1/1000 sairastuu, meidän nassikoita kun otetaan se 1000 niin joukosta löytyy 2 tapausta. Eli pieni, mutta "kohonnut" riski joka sanana on vielä hirveäpi!

    Voimia arkeen ja iloa eloon!

    VastaaPoista
  2. Kiitos tuosta leukemia-infosta. Helpotti taas. Sen tiedän että meilläkin mitä todennäköisimmin korvien putkitus jossain vaiheessa edessä Pirpanan ahtaiden korvakäytävien vuoksi. Meilläkään ei oo kuuloseulat menneet täysin läpi johtuen juuri tuosta samaisesta jutusta. Se on kyllä varma että tyttö kuulee :)

    VastaaPoista
  3. kaapolla myös putkitettu korvat ja samalla napsastiin kitarisat. nielurisatkin luultavasti jossain vaiheessa poistettava. lääkärin mukaan nää yleensä on geenihommia. mulla leikattu lapsena kitarisat ja vähän isompana nielurisat. kaikilla lapsilla samat jutut, joidenkin kohdille ne sitten osuu. halauksia*

    VastaaPoista
  4. Juu ja nuo operaatiot on aika rutiiinijuttuja. Jännä nähdä mitä meillä edessä sitten myöhemmin :) Halit Jaanalle ja Kaapolle myös <3

    VastaaPoista

Suosituimmat

Facebook