Tänään käytiin moikkaamassa Pirpanan serkkutyttöä ja samalla kun isät viettivät laatuaikaa tyttäriensä kanssa sai tämä äitee vähän aikaa itselleen ja niinpä mulla nyt onkin taas ripset tip top. Kiitosta vaan ripsitaiteilijalle ;)

Pikkutytöillä oli tänään suloinen hetki kun löysivät toistensa hymyt. Valitettavasti en saanut siitä hetkestä kuvaa mutta intensiivisestä tuijotuksesta sain. Ihanaa kun kasvavat ja alkavat ottaa kontaktia toisiinsa.

Tosi hieno asia että meijän tytöllä on samanikäinen kaveri lähipiirissä. Kehityksen kannalta varmasti hyvä juttu kun voi toiselta vähän "apinoida" asioita. Pirpanan vaikutus kanssatovereihin on mitä todennäköisemmin myös positiivista ainakin mitä tulee suvaitsevaisuuden oppimiseen. Etuoikeutettu tulee olemaan myös Pirpanan mahdollinen pikkusisko tai -veli (ei vielä tulossa ;) saadessaan kasvaa erityisen ihanan isosiskon seurassa. Eipäs nyt kuitenkaan mennä sen enempää asioiden edelle. Yhden asian olen oppinut tässä vuosien varrella, asioita ei kannata suunnitella liikaa.

Kontaktin ottamisesta vielä, tyttö seurailee tosi tarkkaan jo nyt ja sai omalta lääkäriltä kovasti kehuja siitä kuinka on niin menossa mukana kokoajan. Muutenkin kaikki oli viimeisimmässä lääkärintarkastuksessa mallillaan. Sydämen ultraa vähän jännitettiin mutta turhaan. Sikiöaikaiset aukot jotka syntymän jälkeen vielä oli vähän auki (kuulemma pienillä vauvoilla suht normaali ilmiö) , olivat menneet umpeen.
Hauskin asia mikä tuolta reissulta jäi mieleen oli, kun lääkäri mainitsi Pirpanan pään olevan isohko (tämä tosin tiedettiin jo raskausaikana) ja totesi siihen vaan että :" Ei johdu Downin syndroomasta eikä ole vakavaa. Sitäpaitsi ettepä tekään mitään pienipäisiä ole". Aivan mainio mies on hän! Toinen hauska juttu mikä on jäänyt mieleen hänestä kun lähdettiin laitokselta kotiin ja Heikillä oli Gremlins t-paita, tokaisi hää että "Noniin, sullahan on tilanteeseen sopiva paitakin päällä. Isot silmät jne". Ja tottahan se oli. Gizmohan on ehkä suloisin otus maan päällä! ;) Ehkä ihan kaikille ei kannata tuollaisia vitsejä heitellä mutta hänkin varmaan tajusi että oltiin päästy pahimman yli ja rakkaus pientä kohtaan oli ilmiselvää. "Te pärjäätte varmasti" sanoi lekuri ennenkun suljettiin Haikaranpesän ovet. Oltiin siinävaiheessa  hyvillä fiiliksillä. Oltiinhan vietetty viikko sairaalassa ja päästiin vihdoin kotiin terveen tytön kanssa. Tulen varmasti muistamaan sairaalan ikkunasta avautuvan maiseman Vallilan siirtolapuutarhaan ikuisesti.

Erityiskiitokset Kätilöopiston osasto nelosen ja vitosen henkilökunnalle. Kahta poikkeusta lukuunottamatta ihan mielettömän upeeta porukkaa. Pyysivät lähettämään kuvan nimellä varustettuna Pirpanasta sitten kun ristiäiset ovat olleet. Tulossa on..  :)


                        "Ei ole vikaa 
                             sydämessä.
                         Pitäisi olla.


                        Tyypillistä on
                             näille
                                tapauksille.


                        Et ole siis 
                           normaali
                                 tämänkään
                           mittapuun
                                       mukaan."


                       Lilja Harju- Se on Down