Tänään nämä kaksi hassua (A&H) päätti kiivetä puuhun Kiipeä puuhun-päivän kunniaksi. Hienoa oli! Viime kerrasta olikin jo liian kauan aikaa. Valitettavasti lapsuuden lempipuuhun mulla ei ole enää pääsyä. Sen puun omistaa nyt joku toinen pikkutyttö. Tälläkertaa siis oli tyydyttävä mun vanhempien Terijoensalavaan.  Ties vaikka tuosta puusta tulisi meidän Pirpanan lempipuu muutaman vuoden päästä :)

Tulipahan palattua lapsuusmuistoihin hetkeksi. Onneksi ne muistot eivät ole kadonneet vuosien varrella mihinkään!




Käytiin päivällä Espoossa ostoksilla ja olipahan aikamoinen reissu. Tuli opittua että kehä 3:sta kannattaa välttää pahimpaan ruuhka-aikaan. Ei se kaikista paras reittivalinta ainakaan nälkäisen vauvan kanssa. Menomatkalla tyttö nukkui onnellista vauvan unta ja otin kuvankin siitä hetkestä. Niinkuin jo monta kertaa on tullut todettua, ei ole ihanampaa kuin uinuva vauva. Ja sitten kun se on vielä iki-oma <3

Luumusosetta ensimmäisen kerran

Usein iltaisin mä olen tosi herkkis-tuulella. Joskus tuntuu että olen jotenkin yli-herkkä jopa. Sairaalasta kotiin päästyäni liikutuin harva se ilta kyyneliin ihaillessani pienen vauvani kauneutta. Omaa äitiyttä on vieläkin joskus vaikea käsittää. Että minä ihan oikeasti olen nyt tuon pienen ihanuuden äiti?!  Ja sitten se rakkauden tunne. Ja se halu suojella. Pirpanan diagnoosi sai varmasti jotain "ylimääräisiä" tuntemuksia pintaan. Ja saa vieläkin aina silloin tällöin.

Alkuun mua vähän harmitti se, etten saanut kokea heti lapseni syntymän jälkeen sitä upeaa tunnetta jonka suurin osa äideistä tuntee. Koin säikähdyksen, hämmennyksen ja jopa pettymyksenkin. Enää se ei harmita sillä koen jotain sellaista tällähetkellä mitä en osaa edes sanoiksi pukea. Suurta onnea ja rakkautta. Mistään en ole siis jäänyt paitsi näin jälkikäteen asiaa tarkasteltuna. Jotenkin ihan hävettää nuo silloiset ajatukset mutta ne tunteet täytyi saada kokea ja käsitellä siinä hetkessä juuri sellaisina kuin olivat jotta saan tuntea niin kuin nyt tunnen. Päivääkään en vaihtaisi meidän yhteisestä alkutaipaleesta Pirpanan kanssa pois. Joskus ihan pelottaa. Tietää ettei enää koskaan ole kokonainen ilman tuota sinttiä.. <3